LOPPUJEN LOPUKSI

  Loppujen lopuksi loppuu vuosi. Loppujen loppu alkoi aamulla lenkillä. Totta se on. Polvi kesti, vaikka valitti, loppujen lopuksi, loppumatkasta. Syy tilanteen paranemiseen lankeaa Päijät-Soten ajanvaraushenkilölle. Minä nimittäin soitin keskiviikkona varatakseni ajan lääkärille. Puhelu tallentui, kuten aina, ja takaisin soitettiin saman päivänä. Kerroin sotuni, jotta terveydenarvioija olisi kartalla, kerroin ongelman, eli että polvi on heittäytynyt todella tuskaiseksi. Kysyin, mitä neuvoksi? Ystävällinen vastapeluri kyseli muutamia asioita, sanoi, että varataan aika fysioterapeutille. Tarjosi sitä torstaille, eli seuraavalle päivälle. Kerroin olevani silloin Espoossa. Sitten hän ehdotti maanantaita. Ilmoitin senkin olevan lastenhoidon vuoksi epäsopiva. Sain ajan keskiviikoksi. Sitten terveydenhoitaja sanoi, että olet varmaan ottanut kipulääkettä. "Olen", vastasin, "sitä pitkävaikutteista tulehduskipulääkettä, mille on resepti." 

  "Selvä. Voisit kokeilla kuurin siten, että otat pitkävaikutteista tulehduskipulääkettä illalla, päivällä sitten vaikka kolme 1000 mg:n parasetamolia. 

  Niin tapahtui. Kävin apteekista ostamassa parasetamolia. Sepä tepsi. Eilen tein hissukseen lumitöitä liki tunnin, tänään sauvakävelin. Vesikelissä, nastakengissä. Nyt on lopetettava tulehduskipulääkkeen otto joksikin aikaa. Saa nähdä, mikä on polven tila parin päivän kuluttua. 

  Keskiviikkona siis menen fysioterapeutille. Ei sieltä varmaan mitään nopeaa apua löydy. Syksyllä saatuja ohjeita olen melko orjallisesti noudattanut. Eivät nuo liikkeet kipeää polvea paranna. Ajattelen, että ehkä niillä saan ehkäistyä toisen polven ja lonkkien nivelrikon äitymisen.

  Anna ja lapset ovat meillä. Jonilla on duunia iltaan asti, joten hän on Espoossa. Huomenna Anna menee junalla Helsinkiin, sieltä bussilla kotiin. Me mennään lasten kanssa maanantain ap. Espooseen. Pari päivää siellä vietetään. Keskiviikoksi menee Aija-mummi lapsia kaitsemaan, torstaina pitää Anna etäpäivän (Liisa menee päiväkotiin, Iiris kaverin vanhempien kyydissä luisteluharkkoihin). Perjantaina on sitten loppiainen. Seuraavalla viikolla alkaa koulu, elämä palaa normaaliksi. 

  Vein äsken Annan ja lapset Lahteen Jonin veljen perheen luo. Haen alkuillasta takaisin. Jyske on silloin jo käynnissä. Kuudelta tulee ensimmäinen aalto, sitten pitkin iltaa, kunnes hieman ennen puolta yötä kliimaksi. Toivottavasti ei ihan lähinurkilla ole panostettu kunnolla, sillä Liisan nukahtaminen saattaa häiriytyä. Kyllä noilla pommirahoilla voisi jotain järkevämpääkin tehdä, mikäli minulta kysytään. Ei ole tosin kukaan kysynyt. Enkä ole Markettien auloissa olevilla rakettitiskeillä käynyt viisauksiani jakamassa. Ei näet huvita kulkea silmä mustana, poski turvoksissa. Vaivoja on omasta takaa jo tarpeeksi. 

  Muutenkin olen vanhemmiten tullut sellaiseksi, että en jaksa moniin minua kismittäviin asioihin kovin vakavasti suhtautua. Tehkööt mitä tekevät, päällensähän paskovat. Paitsi että oli äsken lähellä, etten mennyt koputtamaan norsun kokoisen Bemari-katumaasturin ikkunaan. Kävin nimittäin Lidlissä, kun palasin Anna ja lapsia heittämästä. Eikös tuo autohirviö käydä louskuttanut parkkipaikalla. Mulkoilin pitkään, mutta nuorehko (minuun verrattuna) mies tutki antaumuksella puhelintaan, eikä huomannut. Kävin kaupassa, ostin pari maitoa, ranskalaisen patongin ja pussillisen kaurapaloja. Kassajonotuksen kanssa ainakin 10 minuuttia kaupassa viivyin. Bemari puski yhä pakokaasua ilmoille, äijä tuijotti puhelinta. Teki mieli mennä koputtamaan ikkunaan, sanoa, että jos lienet omaa naftaasi poltat, niin pallo on kuitenkin yhteinen. En mennyt. Eikä nokkani ole arka. 

  Sellaista näin loppujen lopuksi. Mutta älkää huoliko: Uuninpankkopoika Saku Tuominen julkaisi viimeisen bloginsa, minä jatkan vielä ensi vuonna. Sakulla taisi olla jokunen tuhat seuraajaa enemmän, mutta tietsikkatuolilta se Peppekin ponnistaa. 

  Käänteisillä väreillä varustettu talvikuva Messilän Golfkentän liepeiltä saa olla toivottamassa teille kaikille parempaa uutta vuotta. Helppo toivottaa, sillä huonommaksi jos menee, maaimantilanne, niin on tosi kyseessä.