Äiti siunattiin lauantaina. Koruton tilaisuus pienehkölle suruväelle. Pappi Hannu Lehdeskoski hoiti seremoniaan kuuluvat tehtävät. Puheessaan hän kuvaili Elinaa juuri sellaisilla sanoilla, joihin voivat varmasti kaikki läsnäolijat yhtyä. Kaksi virttä, toisen jälkeen kukkien lasku arkulle, lopuksi serkkuni Susanna lauloi, kanttorin sähköpianosäestyksellä, Kari Rydmanin Niin kaunis on maa.
Susanna otti kuvan parvelta, kun hän meni sinne laulamaan.
Muutama kuva tilaisuudesta. Nämä by Tuomas
Siunaustilaisuuden päätyttyä väki laittoi palttoot niskaan, otti kukkansa, vei ne äidin tulevalle haudalle, eli isä-Erkin viimeiselle sijalle.
Kuva by Tuomas
Kuva by Susanna
Haudalta kolonna suuntasi Ravintola Lokkiin. Siellä oli varattuna kabinetti yläkerrassa. Juuri sopiva, sillä yhdellä lisätuolilla pöydän päähän saatiin kaikki sijoitettua.
Alakerrasta haettiin buffetpöydästä ruokaa. Sitä oli niin montaa sorttia, että kaikkea ei varmaan kukaan jaksanut maistaa. Kun vatsat oli täytetty, kukin tahollaan Elinaa muistellut, pöytänaapurin kera jutustellut, tuotiin kahvia ja täytekakkua tarjolle.
Kun kahvit oli juotu, esitti pappi kaksi kappaletta, joista toinen oli hänen omaa käsialaansa.
Sitten lukivat Anna ja Iiris adressit.
Lämminhenkinen, juuri Elinalle sopiva tilaisuus oli. Niin kuin oli siunaushetkikin. 14. 12. lasketaan sitten Hilpan kanssa uurna, ja äiti pääsee isän viereen.
Elina on poissa, elämä jatkuu. Eilen lähdettiin Annan ja Iiriksen kanssa aamulla seitsemältä kohti Tikkurilaa. Iiriksen ryhmän suoritukset alkoivat yhdeksältä. Loppu porukka, Joni, Hilppa ja Liisa, tulivat perässä, juuri sopivasti ehtivät ennen suorituksia.
Olen nähny viisi tai kuusi Iiriksen kisaa, joko livenä, tai videolta. Yhdessäkään en ole huomannut tytön tekevän ainoatakaan isompaa virhettä. Tällä kertaa ei luistelu ollut niin varmaa. Ei sentään kaatumisia, mutta pari hapuilua. Iiriksen naama oli sanonko minkä näköinen, kun tuli pukukopista. Toisaalta hyvä oppia, että ei aina kaikki suju rallatellen.
Loppuun se vuodatus, vaikka ei ehkä ihan napakasti sovi muun blogin teemaan. On vain niin, tällä muistilla on kirjoitettava asiat silloin, kun ne mielessä ovat.
Ole kai tosiaan tulossa vanhaksi. Minua on alkanut yhä enemmän vaivata ihmisten käyttäytyminen:
Mitä väliä, jos auto käy parkkipaikalla sen aikaa, kun vaimo asioi kaupassa? Mitä väliä, vaikka ostoskärryn jättää tuulikappiin, oven eteen sikin sokin, parkkipaikalle autojen haitaksi? Mitä väliä, jos ei näytä vilkku kääntyessään? Mitä väliä, jos ajelee neljänkympin alueella seitsemääkymppiä? Mitä väliä, jos tunkee kassajonossa tappituntumalle ikään kuin koronaa ei olisi koskaan ollutkaan? Etc, etc.
Välinpitämättömyys pitäisi lisätä kuolemansynteihin. Vai joko se niissä on? No ei ole, tarkasti mr. Googlelta.
Vielä tuli yksi vuodatus mieleen. Jos bensa-asemalla on kaksi tankkauspistettä peräkkäin, niin lähes poikkeuksetta jättää ensimmäinen tulija autonsa ensimmäiselle paikalle, seurauksella, että seuraavan samalle puolelle tulevan pitää kikkailla etupaikalle pakilla. "Eivät tule ajatelleeksi", sanotte. Totta. Monet, jotka tekevät juuri niin, kuin olen valituksessani sanonut, eivät ajattele. Ne jotka tekevät tarkoituksella, ovat isompia k**ipäitä kuin kuin ajattelemattomat. Mutta eivät pulmusia hekään. Jos on välinpitämätön, niin ei ajattele!
Sanon taas vankan mielipiteeni: Ihmiskunnan kohtalona tulevat olemaan välinpitämättömyydestä aiheutuvat seuraukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti