Talvi tuli ollakseen, ainakin yli joulun, vaikka hieman ensi viikolla plussalla käy mittari. Lunta on enemmän kuin olisi kohtuudella tarpeen. Sen voi lukea myös lumimittaristamme:
Keskiviikkona käytiin laskemassa äidin tuhkat hautapaikalle. Kiviliike oli jo saanut hänen tietonsa laitettua kiveen. Koruton oli Elinan leposijaan laittaminen. Hiljaisuuden vallitessa laskin tuhkat pellavapussissa paikkaansa, peittelin kolon. Kynttilät laitettiin palamaan, hetki hiljaa, siinä se. Hyvästi äiti.
Hautausmaalta ajettiin kauppakeskus Karismaan. Viimeisiä joululahjoja ostettiin, käytiin Elinan muistoksi syömässä.
Muuten viikko on mennyt vuoropäivin lumitöissä ja lenkillä. Jouluvalmisteluja myös ollaan hiljalleen nahuttu. Hilppa lähinnä, ruokapuolesta vastaavan henkilön ominaisuudessa.
Tänään yhdessä tehtiin lopullinen joulusiivous. Kävin vielä ulkovarastosta joulukuusen hakemassa parvekkeelle tuulettumaan. Etolan malli tarvitsee tuuletusta vietettyään reilut 11 kuukautta jätesäkeissä.
Lounaan jälkeen käytiin kaupassa muutamassa: Tokmannilta hauta-ja lyhtykynttilöitä, Lidlistä juustoja, Prismasta Marskin Arinaleipää sekä karjalanpiirakoita, ja apteekista lääkkeitä. Auto jätettiin Prisman luona ulos, sillä turha ajaa lämpimään sisäparkkiin varttitunniksi. Lasit huurtuvat, kun sinne pakkasella menee, niin että ei meinaa eteen nähdä, sivukäytävistä puhumattakaan, vaikka kaikki puhallus on päällä. Perjantaisin, varsinkin näin joulun alla, on parkkihalli kuin nuijalla lyöty, ja yleensä joukosta löytyy sellaisia, joille ajosäännöt ovat tuntemattomia. Muutama vaaratilanne on vuosien saatossa sattunut, kun olen huurtuneiden ikkunoiden kanssa tyhjää parkkiruutua etsinyt.
Siis nyt jätettiin auto ulos. Käytiin Prismassa, poikettiin apteekissa, suunnattiin jutellen liukukäytävälle. Puolessa välissä matkaa alas parkkihalliin äkkäsin, että eihän se auto siellä ole! Eiku alhaalla u-käännös, takaisin ylös. Ihminen on tapojensa orja.
Viikko ja rapiat jouluaattoon. Joulusta tulee edellisvuosien kaltainen, sillä ei äiti muutamaan vuoteen enää kyennyt seurassamme olemaan. Yksi, ainakin, muutos perinteeseen on tulossa. Loppukesän olosuhteista johtuvan sienien ilmaantumisen niukkuuden vuoksi Etelä-Savossa ei Hilpan tekemää maailman parasta sienisalaattia ole joulupöydässä. Korvaavana hän aikoo tarjota, ei suinkaan korvasientä, vaikka se korvaavaksi sopisi, ainakin Koskenkorvan kera, kanttarellipikkelsiä. Siis pääsee Peppe kehua retostelemaan, että on kantanut kortensa joulupöydän kekoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti