Huomenna tehdään päivän matka Hollolaan ja Lahteen. Muutama "pakollinen" juttu täytyy hoitaa, sekä Hilpan, että minun. Kymmeneltä on oltava Hollolassa. Auton ilmastoinnin huolto on silloin. Olisin sen teettänyt kylillä, mutta Anttolan Auto- ja Konehuollossa ei ollut sellaista konetta, johon meikän Hyundain ilmastoinnin käyttämää ainetta voi laittaa. Ilmastoinnin tehottomuus tuli vasta viime torstaina konkreettisesti esille, kun käytiin Mikkelissä ja oli aurinkoinen ilma. Ei olla nimittäin juuri suvisäässä viime kesän jälkeen ajettu.
Kirjastossa täytyy käydä täydentämässä luettavaa. Vaikka ei ole kova menekki kirjoilla; päivällä ei ehdi, illalla ei jaksa. Siis lukea.
Äidin hoitokodissa pitää käydä myös sopimassa viimeiset yksityiskohdat ensi lauantaiseen 100-vuotistapahtumaan. Ainakin vielä näyttää siltä, että kakkukahvit päästään paikan päällä nauttimaan.
Aika on, taas kerran, rientänyt rivakasti. Kohta on juhannus, sitten heinäkuu. Ennen kuin huomatkaan elokuu vaihtuu sujuvasti syyskuuksi. Hukattua aikaa ihmetellessä hiipuva lokakuu marraskuuksi muuttuu, Lehkoset Hollolaan suuntaa. Mutta ei ihan vielä. Tai suuntaa, mutta vain yhdeksi päiväksi.
Paljon on vielä tekemistä ennen kuin marraskuussa ollaan. Taidan kaikki ajatellut maalaukset jättää syksyyn. Saunarakennus on kesken, piha-aitan katto on myös listalla. Ajattelin sen värjätä ruiskulla, kun tuli viime kesänä kompressori hommattua. Ensimmäinen ruiskumaalaus minun kohdallani. Sopiva kohde harjoitella.
Ei noita töitä toden sanoakseni juuri enempää olekaan tälle kesälle kuutioituna. No, on maakellarin sisäpuolen tuunaus kyllä listoilla. Se ei kovin iso ja aikaavievä ole. Niin ja on myös muutaman tulipesän korjaus. Tuvan puuhellan sekä kummankin makuuhuoneen uunin pohjan kunnostus. Niihin hankin tarpeet jo huomisella reissulla. Sopivaa sadepäivän hommaa on siis tiedossa.
Tänään sain puita pilkottua aika tavalla. Oli hyvä työilma; rannassa tuuleskeli sopivasti pitämään itikat loitolla, eikä ollut liian kuuma. Päivällä, milloin aurinko tuli esiin, oli kyllä ihan kesäistä. Ei kuitenkaan lauantain veroisesti.
Lauantai oli kesäisin päivä tähän mennessä. Oli sopiva päivä usmuuttaa Pistohiekalle syynäämään Pistohiekka Resortia. Satuttiin sinne virallisiin avajaisiin, avajaisiin, noista meillä ei ollut aavistustakaan. Saatiin lasilliset poreilevaa. Hienon paikan ovat sinne rakentaneet. Toivottavasti alue jalostuu lisää, kun matkailuautoalue kaikkineen valmistuu.
Vanhasta Pistiksestä ei tosiaankaan ollut kuin muisto jäljellä. Biitsi oli tietysti ennallaan, mutta rakennelmista ei ollut kuin makkaranpaistokatos ja pyykinkuivaustelineet töröttämässä ilman naruja.
Siinä katoksesta on muisto. Vuonna 1969, tai ehkä 1970, yhtenä yönä istuttiin, Räihän Ruikku, Kalervon Lassi (R.I.P.) ja minä. Olimme viikonloppua viettämässä. Meillä oli vuokrattuna mökki, sellainen ajan hengen mukainen vaatimaton lauta-aitta. Mutta asiaan. Katokselle mentiin yöllä makkaran paistoon. Minun käännellessä makkaratikkuja tulipesän päällä soitteli Ruikku kitaraa, välillä sitä näppäili Lassi. Ja laulettiin. Ainakin Ruikku ja Lassi, minä tapailin. Pian paikalle alkoi ilmaantua yleisöä. Kun aurinko nosti päätään männikön takaa, oli katoksessa ja sen ulkopuolella aika runsaslukuinen väkijoukko. Kansa pyysi aina uusia biisejä, tarjoili naukkuja ja oluita. Minäkin sain osani, vaikka olin ihan vain trion turha sivujäsen. Hieno muisto, hienot kaverit.
Äsken rovautti pienen sateen. Paikat vihertävät elpyneen oloisina.
Unikkoja tulee enemmän kuin ikinä. Kolmekymmentä laskin nuppuja. Pari päivää, niin avautuvat. Toivottavasti ei tule rankkasadetta, sillä se painaisi varret lakoon, kukat komiat maahan.
Siinä tärkeimmät. Kohta hammaspesulle, petiin. Aamulla täytyy nousta viimeistään puoli kuusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti