Aamulla tehtiin normaali viikkosiivous. Siis siivous, joka meillä tehdään joka toinen viikko. Siinä imuroidessa oli aikaa pohtia asioita. Pohtiminen johti ehdotukseen, ehdotus johti hyväksymiseen. Ehdotus oli suunnattu Hilpalle.
Ehdotus: Kuulostellaan vielä sitä Anttolaan menoa.
Perustelu: Lunta näyttää seudulla olevan n. 70 senttiä, ja sitä satelee ensi viikolla ennusteen mukaan lisää.
Summaus: Ehkä kannattaa odotella vielä viikko, pari. Päivä pitenee kaiken aikaa, ilmatkin lauhtuvat kuun loppua kohti.
Hyväksyminen: Hilppa hyväksyi ilman ehtoja ehdotuksen.
Ei se lumessa tarpominen meitä pelota. Mutta ei enää nuoriakaan olla. Mieluumin pidetään olympiataukoa kotona, mennään keväämmällä. Ehditään saaressa olla useampi viikon reissu, vaikka vasta maaliskussa sesonki aloitetaan.
Kun asia tuli käsitellyksi, soitin Jonille. Anna on duunissa, joten hänelle ei päivällä viitsi soitella. Joni vastasi, kertoi kaikkien olleen terveinä, etc. Kysyin, onko heillä jotain erityista sunnuntaille. Ei kuulema ole, joten sovimme, että me tulemme su. ip. käymään. Mukavaa nähdä taas lapsia, kuten aikuisia myös.
Kun illalla viiden ja kuuden uutisia katselin, iski huoli ja epäilys. Moneen kertaan kerrottiin, että polttopuukauppiaat myyvät eioota. Menekki on ollut niin kova, että lähes kaikilta toimijoilta on varastot tyhjinä. No, mistä huoli? Siitä huoli, että meillä on Saarelassa liiterit täynnä klapeja ja uunihalkoja, ulkona katos ja pari presulla peitettyä isoa pinoa. Entäs jos joku kelmi käy ne varastamassa? Nyt kun jäät kestävät, ainakin mönkijää ja peräkärriä. Jos joku rahareiän haistanut hunsvotti lähtee koluamaan maisemia? Pitääkö päätös perua, mennä kiiruusti vahtimaan puuvarastoja? Lainata Hanelilta haulikkoa, huudella mahdollisille voroille kuin Kätkäläinen hillasuolleen tuleville: "Alakakkee painuva, muuto on henkenlähtö lähellä!"
Eihän asiat ihan näilleen menny. Kumpahan rupesin pääkopassani pyörittelemään. Vaikka saisihan siitä iltalehdet sun muut jonninjoutavat julkasut repäistyä kunnon otsikot:
ELÄKELÄISTEN MÖKKILOMAN KARMEA PALJASTUS
Eläkeläispariskunta se ja se huomasi Mikkelin Anttolassa saaressa sijaitsevalle kesäpaikalle tultuaan, että kaikki isännän vaivalla tekemät polttopuut olivat hävinneet. "Ei klapin klapia ollut uuniin laittaa", kertoi herra se.
tai
TALVEN ILO MUUTTUI KATKERAKSI PETTYMYKSEKSI
Suuresti odotettu ja iloittu talven ensivisiitti mökille päättyi kyyneliin Mikkelin Anttolassa. Mökilleen saareen paksussa hangessa vesikelkan kanssa viikon eväät raahannut eläkeläispariskunta huomasi, että vorot olivat vieneet kaikki polttopuut. Niin liiterit kuin katoskin ammottivat tyhjyyttään. "Ei siinä mieli mettä keittänyt" kertoi rouva se. "Ei edes saunaa lämpimäksi saatu!"
Ei mennä Avokkaansaareen vahtimaan polttopuita. Mennään Avokkaansaareen myöhemmin, poltetaan puita tarvittava määrä, ja niitä jää kosolti tulevillekin ajoille.
Muutama varoissaan oleva isäntämies päätti lähteä Kotkaan ostamaan satamasta viinaa. Taksilla, tietty. Kotkaan päästiin, viinat hankittiin, niitä nautittiin. Erään isännän mieleen juolahti, että se hänen kantakirjasonni on laitumella, ja että entäs jos se on vaikka tippunut siihen syvään ojaan ja henki vaarassa? Eiku lentotaksi pestaamaan ja kattomaan! Ei ollut sonnilla hätää, joten takaisin Kotkaan, taksilla paluumatkalle. Jossain kohtaa huomasi joku seurueesta, että häneltähän jäi, piru vie, se hattu siihen kapakkaan! Taksille uukkarikehoitus, hattua noutamaan. Oli se löytynyt, Miranolin mainoshattu!
Moni varmasti panee eholle tarinan. Niin teen minäkin. Mutta lienee siinä hieman totuttakin mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti