Ikiaikainen fakta on, että sodan ensimmäinen häviäjä on totuus. Totuus häviää kauan ennen kuin sota edes kongreettisesti alkaa. Kun sota sitten sodittu, jäljelle jää voittajan totuus, historiaan voittajan historia.
Sodassa on osapuolilla omat totuutensa. Oikea totuus löytyy jostain näiden totuuksien väliltä. Siis kannattaa suhtautua varauksella myös oman "puolensa" antamaan tietoon.
Sota on hirveä asia. Silti sotia on ollut siitä asti, kun ihminen kahdelle jalalle nousi, oppi kättä pidempää käyttämään. Sotia on käyty heimojen, alueiden, valtioiden, sukulaisten, ystävien, veljien kesken. Uskonto on lienee ollut yleisin syy sotiin. Lisäksi sotia on käyty taloudellisista, aatteellisista, geopoliittisista, etnistä, vaikka mistä syistä, jopa jalkapallo-ottelusta. Onpa käyty Jenkinsin korvan sotakin. Wikidedia kertoo asiasta:
Jenkinsin korvan sota (engl. The War of Jenkins' Ear, esp. Guerra del Asiento) oli Britannian ja Espanjan välinen siirtomaasotana käyty konflikti, joka puhkesi 1739. Vuodesta 1742 sota jatkui Euroopassa osana laajempaa konfliktia, Aachenin rauhaan 1748 päättynyttä Itävallan perimyssotaa.
Sota sai erikoisen nimensä 9. huhtikuuta 1731 sattuneesta tapauksesta, jossa Espanjan rannikkovartiosto nousi brittiläisen merenkulkijan Robert Jenkinsin Rebecca-nimiseen prikiin lähellä Havannaa. Välikohtauksen aikana häneltä leikattiin korva. Myöhemmin tehdessään selontekoa tapauksesta Jenkins esitteli korvaansa parlamentin alahuoneelle ja kertoi espanjalaisen kapteenin Juan de León Fandiñon loukanneen sanallisesti hänen lisäkseen myös Britanniaa. Vaikka todisteiden mukaan Jenkins oli syyllistynyt rosvoukseen, tapauksen herättämä espanjanvastainen lehdistökampanja suitsutti kostoa ja sotaa.
Kuten huomaatte, kesti sota korvasta liki kymmenen vuotta. Onneksi ei leikattu molempia!
Sotia on ollut, on, ja tulee varmaan olemaan siihen asti, kunnes kaksi viimeistä henkiinjäänyttä on tehnyt selvää toisistaan.
Nyt on sodan alkaminen lähellä. En ymmärrä sotaa havittelevan osapuolen ajatuksenjuoksua, motiivia. Sen olen ymmärtävinäni, että Putin ei halua Natoa rajoilleen. Mutta vaikka Venäjä ottaisi nyt kapinallisilla olevat alueet, on Ukraina edelleen olemassa. Ja vaikka Venäjä ottaisi Urainan, niin rajalla ovat Puola, Slovakia, Unkari, Romania ja Moldova. Yhteistä rajaa on jo olemassa Latvian, Viron, Suomen ja Norjan kanssaa ainakin 1500 kilometriä. Valko-Venäjää ei kannata mainita, se on jo hoidettu. Onko Putinin tarkoituksena valloittaa koko Eurooppa? Tuskin.
Vaikka tilanne pelottaa, täytyy jaksaa uskoa järjen voittoon. Täytyy suhtautua varauksella myös USA:n EU:n ja Naton antamaan tietoon. Venäjän antamaan tietoon suhtautumistapaa ei tarvitse kovinkaan pontevasti hakea. Jas mieli on sen suhteen hämmentynyt, koska se ei sisäistä, mistä lopulta on kyse.
Mieli on apea, mutta päivällä lähdetään sitä keventämään. Liukulumikenkäilylelit eivät tästä juuri parane menemättä pilalle. Siispä ip. mennään metsään. Siellä on puhdasta valkoista lunta aika lailla. Ei tosin ihan niin paljon kuin Nick Cave & The Bad Seeds biisissään Fifteen Feet Of Pure White Snow laulaa.
Loppuun toivomus: Kunpa ei kuoleman joutsen lentäisi minkään maan yllä pahoista merkeistä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti