Nykyään tuntuu kaikki olevan äärimmäisen tärkeää. Jos ei juuri nyt, niin ainakin pitkässä juoksussa. Koska olen lopen kyllästynyt tuohon jargoniin, ehdotan, että vaihtelun vuoksi alettaisiin sanoa "laitimmaisen tärkeää, ainakin maratonilla". "Äärimmäisen tärkeää" on minusta kuitenkin ilmaus, jota ei ehkä kannata käyttää vaikka urheilujoukkueen valmistautumisrituaaleista. Tai poliittisen mielipiteen korostamissa, jos niikseen tulee. Tietysti kannattaa miettiä "laitimmaisen tärkeää"-ilmausta myös, sillä sama asiahan on kyseessä. Siis vihoviimeinen. Jos tuollaisia sanontoja käyttä, niin se ei minulle kerro muusta kuin sanojansa keinojen vähyydestä. En edes Hari Seldonin lausahdusta sinällään allekirjoita. "Väkivalta on kyvyttömän äärimmäinen hätäkeino." Seldonilla oli, kaikesta viisaudestaan huolimatta, liian lempeä kuva ihmiskunnasta. Väkivalta on näet yleisesti aina kyvyttömän keino.
Jätetäänpä todelliset ja kuvitteelliset pohdinnat tähän. Tänään kuitenkin katson, kuinka Seldonin ensimmäinen kriisi saadaan ratkaistua.
Me elämme hektisiä aikoja. Siis omilla mittapuillamme tarkasteltuna. Edellinen viikonloppu oli toimintaa täynnä. Toimintaa on ollut tällä viikolla myös. Keskiviikkona käytiin pikahälytyksellä Espoossa. Annalle oli tullut iltapäiväksi pakollista menoa, joten me ajettiin lapsia kaitsemaan. Anna lähti yhdeksi jäähallille kokoukseen. Minä vein Iiriksen sinne luiteluharkkoihin kahdeksi. Jäin hetkeksi katselemaan. Kyllä sujui hienosti tytöltä luistelu! Sujui se muiltakin jäällä viilletteleviltä. Olisin muutaman kuvan ottanut, mutta kun edellisellä kerralla minulle näytettiin jyrkkää kieltoa, en tohtinut.
Tiilikaisilla oltiin, kunnes Joni tuli töistä. Annalla ja Iiriksellä se vasta hektistä oli. Iiriksellä 14-15 luistelu, 15-16 jälkitreenit. Annalla samaan aikaan kokous. Jälkitreeneistä Anna vei Iiriksen parin kilsan päähän luisteluharrastukseen kuuluvalla balettitunnille. Sieltä hän usmuutti kotiin hakemaan Iirikselle vaatteita. Viideksi (hieman myöhässä tosin) he kiisivät Iiriksen koululle pikkujouluihin. Onneksi nuorena jaksaa.
Vuoden alussa vaihtuvat osat perhe Tiilikaisella: Anna menee duuniin, Joni jää kotiin. Puoli vuotta pitää Joni, ensin isyyslomaa, sitten muuten vapaata. Liisa menee elokuussa päiväkotiin, ja Iiriskin on ensi syksynä tarpeeksi iso menemään bussilla luisteluharjoituksiin. Jos into kantaa sinne asti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kantaa paljon pidemmällekin.
Pari päivää me Espoon reissun jälkeen vedettiin henkeä.
Tänään mennään katsomaan Elinaa.
Huomenna painellaan pitkälle metsälenkille.
Ensi viikko alkaa olla aikataulutettu. Maanantaiksi on varattu auton moottorin pesulle. Pitää kesän, tai oikeastaan parin, Maljalantien pölyt, Piekälänsaarentein tomut, siivouttaa pois.
Keskiviikkona on influenssarokotus.
Torstaina menen jeesaamaan tutun muuttohommissa.
Perjantaiksi tilaan auton sisä- ja ulkoputsauksen. Käsinpesu ulkoa, imurointi. pölyjen pyyhintä, ikkunoiden sisäpuolien pesu, hintaa 40 €. Ihan lähellä, alle kilsan päässä, on mainio firma, joka tuohon hintaan auton puunaa. Pelkkä ulkopesu on kesäkaudella 17 €, talvisin 20 €. Eipä tee mieli autoa ajaa pikapesulinjalle harjojen raavittavaksi. TI-hallilla voisin itse auton pestä, mutta kun lähin on n. 10 kilsan päässä, niin ei se ole kovin järkevää. Melkein samaksi bensojen kanssa hinta muodostuu. Ja jää tuokin 20 kilsaa hiilijalanjälkeä keventämään.
Sunnuntaina mennään taas Espooseen. Iiriksen koululla on joulumyyjäiset. Uudellemaalle tulee voimaan uusia rajoituksia. En vielä tiedä, vaikuttavatko ne myyjäisiin? Asia selviää tuonnempana.
Seuraava viikkokin on parin päivän osalta kalenterissa. Auton huolto ma. 19.11.
Tämän jälkeen on kalenteri blankkona aina 8.12. saakka. Silloin vien auton katsastukseen.
Sunnuntaina 12.12. on Kauniaisten jäähallilla Taitoluisteluklubin luistelunäytös. Sinne tietysti mennään.
Vielä löytyy yksi merkintä kalenterista: 18-19.12. Iiris ja Liisa ovat meillä. Annalla ja Jonilla on ystäväpiirin pikkujoulut erään heistä mökillä.
Ei onneksi aivan ylivoimainen aikataulu. Ehditään obligatorisia jouluvalmisteluja myös tekemään.
Niin se vain on: joulu lähestyy. Tuleeko siitä valkoinen? Toivottavasti. Ensimmäiset lumet saattavat Hollolaan tippua perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ensi viikolla onkin pakkasta, koko viikon. Lunta näyttää tulevan välillä. Hyvä. Pääsen maksamaan ruohonleikkuusta kertynyttä velkaa naapureille. Kola on valmiina. Tulkoon valkeus! Kunhan ei yli kymmensenttisenä räntälumena!
Loppuun pari kuvaa keskiviikolta Espoosta. Liisa, aina iloinen veitikka.
Iiris esittelee mummalle jotain peliä puhelimestaan ennen lähtöä luiteluharkkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti