Eilen oli juhlapäivä: iltapäivällä oltiin Otavassa Leon kaksivuotispäivillä, illalla syötiin ennenaikainen isänpäivän lounas Hollolassa.
Otavassa oli porukkaa koolla mukavasti, hyvät tarjoilut. Hauskaa välillä tavata sukua. Lehkosen puolen suku tosin oli meidän edustuksemme varassa.
Ennenaikainen isänpäivän lounas syötiin, koska tänään perhe Tiilikainen menee Lahteen Jonin veljen perheen luo. Nuorempia isiä siellä juhlitaan oikea-aikaisen isänpäivän lounaan merkeissä.
Isänpäivän lounas, vaikkakin se oli ennenaikainen, ja tiettävästi ensimmäinen illalla kello seitsemän nauttimani lounas, oli maukas. Nyt sai kesällä seitenkymppisilläni Hanelilta saamani reilunkokoinen hirvipaisti olla pöydän kunkku. Hilppa kypsensi paistin jo perjantaina. Valurautapadassa kypsensi, hartaasti miedolla lämmöllä kypsensi. Paistin kera oli tarjolla itse graavattua lohta, uusijuureksia ja pottumuusia. Kyllä kelpasi isän olla isä. Ja isoisä!
Aamulla hiippailin muitten vielä nukkuessa lenkille. Isänpäivän lenkki ei eronnut muiden päivien lenkistä oleellisesti. Kun palasin kahdeksan korvilla, alkoi porukka hiljalleen heräillä. Hilppa loihti pöytään kunnon brunssin. Munia, pekonia, riisipiirakoita, maalaiscroissantteja, leikkeleitä. Kohta oli 10 000:n askeleen energiavaje kuitattu. Korkojen kanssa.
En jäänyt ilman isäpäivälahjaa. Iiris minulle ojensi kassin, josta löytyi suklaata, jouluaiheiset sukat, sekä tietysti tytön tekemä kortti!
Siinä Peppe-papan lemmikit aamuisina.
Koska kohta lähdetään koko konkkaronkka ulos, lopetan lyhyeen. Paitsi että muutaman kuvan saatte vielä kärsiä.
Eilinen päivänsankari valmistautuu puhaltamaan kynttilää.
Akrobaatti-Iiris
Jäätelö ennenaikaisen isänpäivälounaan jälkeen vaikuttaa oikea-aikaiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti