maanantai 19. huhtikuuta 2021

KEVÄT TULI RYMINÄLLÄ, KESÄ EHKÄ KEIKKUEN

  Viikonloppuna oli havaittavissa ainakin seuraavia asioita:

  -wc- ja talouspaperin kulutus kohosi toiseen potenssiin
  -käytettävissä oleva vapaa lattiatila väheni neljännekseen normaalista
  -tiskikone pauhasi lähes non-stoppina, toki sydänyöt huilaten
  -päivälämpötilat poksahtivat plus viiteentoista

  Kuten varmaan osaatte päätellä, kolme ensimmäistä ovat seurausta perhe Tiilikaisen vierailusta. Asiaankuuluvia oireita, joitten mahdollinen haitta jää marginaaliseksi verrattuna kokonaisuuden aiheuttamaan iloon. 
  Pari kuukautta oli edellisestä fyysisestä tapaamisesta. Liisa teputtaa jo tanakasti ja kädentaidot alkavat kehittyä. Varsinainen hymytyttö hän myös on. Vaikka ei tässä otoksessa kovin leveästi hymyile.


  Iiris on, entiseen tapaan, kuin tulenliekki: nopea ja terävä (mutta ei kuitenkaan vaarallinen).


  Kevään nopea eteneminen on aiheuttanut sen, että saatetaan viikon kuluttua lähteä muuttokuorman kera kohti Anttolaa. Ensi viikolla jonain päivänä kuitenkin. Ehditään olla reilu viikko, ennen kuin pitää tulla käymään Hollolassa, sillä minulla 7. toukokuuta aika lääkärille.
  Siemenperunat on jo hankittu, samoin sipulit. Tämän viikon aikana pitää miettiä ja hankkia heti tarvittavia juttuja, kuten mm. pesuaineet niin pyykki- kuin tiskikoneeseen. Ja varata mukaan kahvia. Se ei ole talo eikä mikkään, missä ei muutamaa pakettia ole aina kaapissa! Minähän olen huushollin kahvivastaava. Asia tulee hoidettua. Jerrykannullinen venebesaa pitää myös muistaa ostaa. Sillä pääsee alkuun. Ja vielä sellainen asia kuin 32:n tai 64:n GB:n muistikku. Nyt, kun liitto ElisaViihteen kanssa on loppunut, voi tikulle tallentaa ohjelmia suoraan televisolaitteelta. Tikku kuuluu luokkaan "ei ehdottoman tarpeelliset, mutta mukavuutta lisäävät".
  Auto tulee olemaan Turusen pyssynä, tiedän kokemuksesta. Aina on kuitenkin kaikki mahtunut. No, ei aina. Kerran ostettiin tarjouksesta polyrottinkikalusteet verannalle. Oli pakko jakaa muutamaan kuljetukseen. Huomio oli turha, vaikka tietysti sen voi katsoa kuuluvan kontekstiin. 

  Siis on puolen vuoden saarikausi alkamassa. Intoa täynnä, tällä hetkellä melko kivuttomana (lonkat ja hartiat lähes normaalit, oikea polvi vähän kiukuttelee) odotan pääsyä mylläämään maata, pilkkomaan puuta, tekemään vaikka mitä muuta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti