Viime aikoina on saanut kuulla tarpeekseen siitä, kuinka kaikki thl:n tai aluehallintoviraston, ennen kaikkea hallituksen, esittämät koronarajoitukset tai -suositukset ovat epätäsmällisiä, vaikeasti ymmärrettäviä ja perseestä. Näin on tapahtunut, vaikka ymmärrystä ei paljon tarvita, jotta tekisi kaikkensa viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. En minä liikkumisrajoituksien puolesta ole liputtamassa. Eikä niitä varmaan enää ole tulossakaan. Mutta se saivartelu ehdotuksen sisällöstä pistää miettimään kansakunnan tilaa. Onko niin, että suuri osa suomalaisista ei ymmärrä, mistä on kysymys? Tai vaikka ymmärtää, pitää poliittisesti parempana olla ymmärtämättä? Ihmeellistä on elämä.
Tuo yllä oleva oli nyt vain jälkiperäinen vuodatus, ainakin enemmän kuin järkiperäinen. Lähti liikkeelle eräästä ylen aamun uutisesta. Nimittäin lapset ja nuoretkin varmasti ovat hämmentyneitä: Äsken vaahdottiin liikkumisrajoituksista, nyt puhutaan liikkumissuosituksista. Älyttömiä nuo aikuiset, eikö?
Nyt kun tiet ovat sulia, olen päässyt hieman pyöräilemään. Se sopii polvelleni kävelyä paremmin. Ehkäpä polkemisliike tosiaan toimii, ei se ainakaan tärytä polviniveliä kuten rivakka sauvakävely osittain päällystetyillä väylillä.
En tykkää lain tuulisella ilmalla pöyräilemisestä. Vastatuuliosuuksia tulee väistämättä. Aamulla oli ennusteissa etelätuulta 6 m/s. Lähdin kuitenkin matkaan. Olin ovela: poljin ensin muutaman kilometrin Ala-Okeroistentietä etelään, vastatuuleen. Osuus on loivaa alamäkeä. Sitten käännyin sivutuuleen kohti Lahtea, nousin parin lyhyemmän mutta jyrkähkön nousun kautta Oululaisen mäelle, poljeksin sivutuulessa melko tasaisen paluumatkan Hämeenlinnantien viertä. Eli pyrin minimoimaan vastatuulen aiheuttaman haitan. Ihan mukavasti se onnistui. Jossain pienellä pätkällä Keskussairaalan paikkeilla tuuli sentään puristui meluvalliseinien välistä suoraan vastaan siten, että matka meni pienellä vaihteella sotkemiseksi. Pikkuhaitta se oli kokonaisuudessa. Pyöräily on pop, kunnes Anttola kutsuu.
Uskotteko kun sanon, että aika kuluu uskomattoman nopeasti? En ole uskoa sitä itsekkään, sillä tuntuu kuin elämä soljuisi hitaasti läpi samankaltaisten päivien. Ei asia kuitenkaan niin ole. On vasta viikko siitä, kun palattiin Anttolasta kotiin. Aivan helvetin äkkiä se viikko on mennyt. Aika on melkoisen kummallinen asia ymmärrettäväksi. Suhteellisuusteorian mukaan aika kuluu sitä hitaammin, mitä nopemmin liikkuu. Meikäläinen liikkuu arkioloissa korkeintaan 50 km/h, jos lähtee autolla kauppaan, kävellen tai fillarilla vielä hitaammin. Ei sillä pitäisi olla vaikutusta. Siis Einstein on oikeassa. Teoriaa pitää kuitenkin tehdä tarkennus: Aika normaalinopeuksilla kuluu nopeasti, vaikka se tuntuu kuluvan hitaasti. Tämä pitää eritoten paikkaansa vanhempien ihmisten kohdalla. En tosin aioi edellä mainituilla perusteluilla lähteä hänen teorioitaan sorkkimaan.
Nyt, kun rajoitusasiat, liikunnalliset kysymykset, sekä suhteellisuuspohdinnat on saatu tehtyä, on aika laittaa loppukuva. Sellaiseksi valikoitui arkistoista 6. kesäkuuta 2015 napattu otos, joka sai minut kaipaamaan kesää, vaikka yleensä, neljän vuodenajan vankkumattomana kannattajana, tyydyn vallitsevaan vuodenaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti