sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

JIM, VAN, MARION & TONI

  Sydänyön unettomina hetkinä tulee joskus erikoisia ajtuksia kaaliin. Viime yönä tällainen, jonka esitän trivial pursuitina: Kova nelikko, Jim, Van, Marion ja Toni. Kuka ei kuulu joukkoon? Valopäät tietävät, muut googlettamaan.

  Lienee jo matkajännitystä, kun aamuyöt ovat menneet pyöriskellessä. Kova polte on saareen. Yksi yö vielä, huomenna starttaa Hyundai kahdeksan korvilla, suuntaa tielle E75, jatkaa tietä 5 Mikkeliin, poikkeaa Lidlin pihassa, kiepasee sieltä hetkeksi tielle 15, kääntyy kantatie 62:lle, usmuuttaa ohi Anttola-cityn, kääntyy Ikolantielle, pysähtyy Hanelin pihaan siksi aikaa, kun laitetaan vene vesille, jatkaa Hilpan ohjaamana Ikolantien ja Maahjärventien kautta Maljalantielle, kohta Piekälänsaarentielle, lopuksi sata metriä Miekkaniementietä autopaikalle Potinlahteen. Minä sörnäytän loppumatkan vesiä pitkin. Vapauden tunne on mahtava, mikäli vuodet eivät ole sitä latistaneet. Tuskin. 

  Työtä viikoksi, pariksi, on saaressa, ei tarvitse kolmiloikkaa hypellä. Kyllä ne tehtyä tulevat. Hilppa ei saa pariin viikkoon raskaita hommia tehdä, mutta kevyttä haravointia, kasvulavojen perkaamista, aikanaan potun vakoon laittamista, sen kaltaista hän varmaan voi tehdä. Ei muu ole tarpeenkaan. Päivät on jo pitkiä, valoa riittä. Tasaiseen tahtiin kun nahuaa, niin asiat hoituvat ajallaan. Ajalla, mitä ei tarkemmin ajateltuna ole missään määrätty tai määritetty. 

  Huominen menee tietysti lämmittämisessä ja vesien päälle laittamisessa. Tiistaina alkavat toimenpiteet kasvimaiden kanssa. Ne alkavat siten, että alakasvimaan päällä rojottaa tukkikoivu. Se pitää ensi pätkiä pois, että pääsen jyrsimellä maan möyhimään. Siitä hommat etenevät hiljalleen kohti kesän ensimmäisiä omia pottuja. Paljon mahtuu väliin, mutta ne asiat eivät vaikuta ensimmäisten pottujen makuun. Hyviä tulevat olemaan. Jos vaikka paist'muikun kanssa saisi nauttia?

  Neljä vuotta sitten löytyi tällainen pesue pihalta. Verannan alla se oli elämänsä aloittanut. 


  Nuo kaikki viisi jäivät pihapiiriin. Meillä oli silloin ensi kertaa kasvulavoilla ja pottumaalla tulossa satoa. Ennen kuin ehdittiin tajuta ja suojata, oli yksi sato salaattia ja pinaattia popsittu. Sinä kesänä kelpasi pupuille kaikki suojaamaton, Valamonruususta lähtien. Sen jälkeen ollaan suojattu viljelmät automaattisesti. Ei ole pupujakaan kyllä juuri näkynyt. Yhtenä kesänä kävivät kauriit napsimassa kurpitsankukat, vaikka oli lintuverkkoaita ympärille laitettu. Sellaista on osaomatarvepienviljelijän elämä eteläisen Luonterin saaressa. Ei sentään niin kovaa kuin pienviljelijän joskus muinoin, katovuosina ja hallakesinä. 

  Näyttää siltä, että ei kovin kesäistä ensi viikolla ole. Plus viiden paikkeilla päivät, yöt nollan tietämissä. Isompia sateita ei ole ennusteissa. Seuraavalla viikolla näyttää vähän lämpenevän. Eli oikeen passelia työilmaa on tiedossa. Työintoakin on. Ja, ihan totta, jäsentkin ovat orientoituneet tulevaan. Jos kroppa pysyy tässä kunnossa, hyvä on ahertaa. 

  Hollolaan kuuluu siinä mielessä ikäviä, että toinen seinänaapurimme muuttaa pois. Juuri se naapuri, joka on nurmikkomme kesäisin hoitanut. Onneksi on toinen jäljellä. Uskon, että he huolehtivat nurmilänteistämme samalla kun ajavat omansa. Kyllähän me välillä kotana tietysti poiketaan. Alkukesästä vaan nurmi kasvaa siihen malliin, että viikottain pitää leikata. Kesemmällä tahti tasaantuu. No, jos ei kukaan leikkaa, niin katselkoot naapurit rehottavaa pihaa. Vaikka ei niin tule käymään. Kyllä ne muutamat aarit joku hoitaa. 

  Kesän duuneista ei olla vielä oikeastaan tehty mitään lopullisia päätöksiä. Muutama pienenpuoleinen uudistus, tai korjaus, on mielessä. Kunhan ollaan saareen taas kotiuduttu, saatu kiireisemmät hoidettua, voidaan keskittyä sellaisiin asioihin. Jotakin normaalin elämän vaatimaa enemmän tullaan varmasti tekemään. "Olet ensimmäinen, jolle kerron", kuten kirjoissa, usein sarkastisesti, todetaan. 

  Kohta pitää hiljalleen ryhtyä kokoamaan tavaraa mukaan. Kaikki tähdellinen on syytä muistaa. Vähemmän tähdelliset voidaan tuoda seuraavalla kerralla. Sen verran rutiinia on, että ei tarvitse asian vuoksi päätään juuri raapia. Sanoo mies, joka saattaa unohtaa puhelimen hattuhyllylle. Tai maskin kotiin, kuten eilen, kun lähdin kävellen Lidliin. Äkkäsin asian puolimatkassa, kävelin takaisin ja lähdin autolla. Muistamattomuus vaikuttaa siis liikkumiseen, m.o.t.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti