Viimeiset päivät saaressa alkoivat olla melkoista tyhjäkäyntiä. Kaikki tarpeellinen, osin tarpeeton, homma talven varalle oli tehty, osa moneen kertaan tarkistaen. Niin hienoa kuin täällä olla onkin, alkaa suurin palo sammua, kun mitään muuta puuhaa, kuin lukeminen, tallenteiden ja suoratoiston katselu, ja syöminen ne ovat ainoat aktiviteetit. Mietiskeltiin, että millaista dialogia saisi satunnainen tarkkailija kuulla, jos ympärivuotisesti täällä asuttaisiin. Luultavasti jotain tämän suuntaista:
"Mitäs tännään syyvään?" tai
"Tulleeks telkusta mittää?" tai
"Ootko lukenu jo sen kirjan?"
"Mitäääh? Ai että oonko hakenu jo halot?"
"Eikäku ootko lukenu sen kirjan? Mulla ei oo enää mitää lukemista."
"Ennoo vielä pukenu. Kohta laitan takin niskaan, meen hakemaa halot." tai
"Mitäs illalla syyvään?" tai
"Vieläkö katotaan yks jakso HBO:lta?" tai
"Paa pipo päähän, ku meet vessaan, siellon kuustoista pakkasta!" tai
"Joko käyn laittamassa saunan palamaan?" tai
"Jokoha jäät kantaa?" tai
"Paljo kello?"
"Mikä valo pallaa?"
"Eiku kello?"
"Täh, pallaako kello? Oota, tuun kattomaan." tai
"Mitäs huomenna syyvvään?"
Eli ei kovin syvällistä sanailua.
Kuten mainitsin, täällä on hienoa aikaansa viettää. Mutta kun tekemiset ovat siinä, että samat asiat voi tehdä kotonakin, on aika lähteä sivistyksen pariin. Sivistys on tietysti kokijan sielussa, eli on se sitten Hollolassakin.
Aamusta kasattiin tavarat sillä mielellä, että kaikki tarvittava on matkassa. Viiden asteen pakkasyö oli takana. Riitteeseen alkoi vetää laiturirantaa.
Tuossa yhdeksän maissa vene oli lastattu. Kun starttasin masiinan, katsoin heti, vanhalta muistilta, kiertääkö jäähdytysvesi. Paskat se mitään kiertänyt. Jäässä jostain kohtaa oli letku. Perä oli tietysti ollut vedessä, joten ei sinne ollut jäätyminen päässyt tekemään isoa vauriota. Ajeltiin hiljaa Potinlahteen. Soitin matkalta Hanelille. Hän sanoi, että yritä vaikka sormilla sulattaa. Ja että kun moottori kuumenee, lämpö sulattaa myös. Rannalla purettiin lasti, siirrettiin se autoon. Sitten ronkin ulostuloreikää löytämälläni rautanaulalla, puhalteilin, ja kämmenellä lämmittelin. Ei lähtenyt vesi kiertämään. Soitin taas Hanelille. Tämä sanoi ottavansa trailerin perään, tulevansa hakemaan. Jätin koneen tyhjäkäynnillä ronksuttamaan, kävin sanomassa Hilpalle kuulumiset. Siinä mielessä turvallinen oli konetta käyttää, että jos se liikaa lämpenee, alkaa varoitus pirisemään. Kun tulin takaisin veneelle, niin jo vain! Vettä suissusi kuin ei ikänä jäässä olis ollutkaan!
Hanelin rannassa saatiin paatti pienellä ähellyksellä, yhdellä vaijerilenkin rikkoutumisella, teloilleen.
Akun, jonka oli juuri ladannut, jätin Piskolan tupaan, sillä siellä on peruslämmin yli talven. Haneli lupasi sen kevättalvella vielä ladata.
Haneli keitti meille kahvit. Oli aikaa hörppiä, sillä Vesilaitos ilmoitti maililla, että huoltotöiden vuoksi vesi on poikki 5.11. klo. 8:00-15:00.
Vielä velj'poeka kaivoi pakkasesta kaksi hirvipalaa mukaan. Hyvin toimii Pikolahden telakka: kun vie sinne veneen säilytykseen, saa kahvit ja pari-kolme kiloa hirvenlihaa!
Yhden jälkeen oltiin kotona. Vesikatko oli jo ohi, joten suihku oli paikallaan. Sitten Lidliin, kohta syömään. Elämä ryhtyi ujuttautumaan talvikauden uomilleen.
Tämän jutun rustailin pikaisesti. Pitää ryhtyä tuijottamaan tallenteita, jotta sokki ei pääse kaikessa raakuudessaan yllättämään.
Laitanpa loppuun kuvan viimeisen saari-illan auringonlaskusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti