AUTOFIKTIOTA

  Olen pintapuolisesti selaillut muutaman äitini valokuva-albumin sisältöjä, skannannut jokusia kuvia. Nyt aion kirjoittaa autofiktiota, sillä en monestakaan otoksesta osaa mitään muistiin pohjautuvaa kertoa. Mutta pannaan mielikuvitusta peliin. Ja aloitetaan heinähommista, kuten edellisessä jutussanikin tein.

  Oon joutunu heinätöihin. Korhosen Esko on mies tuossa vasemmalla. Nuo muut on ihan outoja.  Miua ottaa pattiin, kun en yletä hangolla nostella heiniä seipäälle, ja sen vuoksi työkaluna on harava. Haravointiha on akkojen hommaa! Mutta vaikka kuin korpiaa, pittää olla mielin kielin, ku kuvataan. Luulen, että livahan het tilasuuven tullen poes pellolta. Meen vaikka ajamaan sikoja takkaa karjapihalle. Ne pittää mukavata iäntä, kun niitä hättyyttää. Lähtisköhän tuo vieras poika mukkaan? Uskaltaisko? Se ois isompi sikoja jahtoomaan. 

    Ollaan isän kanssa kevätjäillä. Muka hauskoo! Ei oo yhtään lämmin istua tönöttöö kelekassa! Ja hittolaine, piäs pienempi tuhma äsken housuun. Eikä tuo ukko ymmärrä, että pitäs lähtee vaihtamaan kuiviin! Jos täällä meinataan vielä olla, ni vetäs ees vauhilla, vähä mutkaa kylittäi. Tai mäntäs laskemaa mäkkee. Tuosta sais hyvät vauhit, pihalta suoraan Pikolahelle. Mut ei. Ei oo aina kivvaa olla pikkane!

  Mukava vähä matkustaa. Mut ei tiällä kaapunnissa nii ihmeellistä oo. Immeisiä enemmän, ja autoja näkkee. Melkosta säpinää, ku kaikki kulkee kovvaa vauhtia nokka pystyssä sinne sun tänne. Iha tavallista hiekkaa tiällä on. Sammaa mieltä on Hanelj. Se nimittäen maisto äsken vähä. Eikä sylkässy pois.

  Taas ollaa kaapunnissa, Lahessa. Oman ja Opan luona ollaa. Tuo kaveri assuu samassa rapussa, ku Oma ja Opa. Se tulee vissiin illemmalla miun kanssa leikkimään. Mitähä se ossaa? Ja mitähä myö leikitää? Se sano kyllä, et sillä on Mekanoja. Voisha niistä jotakii kokkoilla. Iha eri tavalla se poika puhhuu. Mutta jos tuopi Mekanot, ni pittää jaksaa kuunnella.

    Nyt ne osti mulle sukset! Ja mäystimillä! Ei ees rotanloukkuja! Näillä pitäs oppia hiihtämää. Sitä ne aikuiset vissii meinaa, ett ei oo montoo vuotta, ku miun pittää alakaa hiihellä kouluun. No ois hommanneet kunno sivakat. Helepompi opetella, ku ei koko ajan nuljua jalakoloissa. Ja mite sitä ees nuoskalla voip töppösissä hiihellä? Kastuuha ne het kohta läp asti. Mut pakkasella ne on kyl mukavat! Sitä miä en kans ymmärrä, miks ne näin ison pipon miulle laitto. Kasvuvarraako ne ajattelloo? En kyllä varmana kouluu lähe hiihtelemmää liia isossa pipossa!

  On hiton utelias tuo Hanelj! Ei se sille kuuluu, mitä miä synnttärilahjaks saan. No, ymmärtäähä sen, et poikoo ottaa piähä, ku ei ite sua mittää. Mut pientä rajjaa. Pitäs sitä jokkuu roti olla, ja toisella oma rauha. Ja miä tiijän, että Hanelj yrittää het omia muin lahjat, jos ne on siitä mielusia. No, veinhä miäkii kyllä sen pelltise paloauton. Sellasta se on, ku kahestaa jouttuu sähleemään. Ei oo muita leikkikaverloeta, ku Ritukii on olevinnaa nii iso. 

   Tuossa se männöö, ukki. Hevosille käi antamassa heinijä. Se se tykkee hevosista, Helistä varsinnii. Mitehä sille käy, ku taloo tulloo raktor? Ainannii toine hevone hävitettää sillo, sano isukka. Luulenpa vuan, että Aleks-ukki pittää kynsi hampaen kiini Helistä. Ja sehän se isäntä vielä on, Aleksi. Mut miä kyllä rattorista tykkeen. Oon nähnä, että ne pittää kovvaa pörinää ja vettää hirmusia lastiloea. Taetaa uus aika alakaa kohta Piskolan talossa. Ku hommoisvat miulle vielä sijesukset ja oman potkurin! 

  Siinäpä autofiktiota. Jos albumeista löytyy kuvia minusta vähän vanhemman ikäisenä, saatan kirjoitella autofaktaa seuraavaksi.