Päivällä käytiin naapureiden kanssa pilkillä. Aurinko kuumotti, kala pysyi syvyyksissä. Hannu H. sai kaksi läpinäkyvää ahventa, minä yhden. Tultiin johtopäätökseen, että se oli sama, vaikeasta itsetuhoisuudesta kärsivä, ehkä ahventen ala-asteella kiusattu, yksilö, joka aina takaisin avantoon jouduttuaan ryhtyi etsimän uutta pilkkiä. Mitään pitävää todistetta ei asiaan saatu, kunhan pähkäiltiin.
Peppe tuumailee, että ei perkhele tule kalaa....
...ja tässä muu pilkkiporukka pohtii samoja asioita.
Tänään piti olla sateentuhnuinen päivä. Sade alkoi kuitenkin vasta puoli viiden paikkeilla. Minä ajattelin aamusta, että en märkään metsään mene. Joten menin venevajaan nikkaroimaan linnupönttöjä. Kolme sellaista valmistin, kaksi puihin, yhden piha-aitan päätyn, naplikoin.
Maakari tekeleittensä kera selfiessä. Siis neljä pönttöä, mestari oikealla.
Laitoin yhden linukodoista talon taakse mäntyyn siten, että se näkyy tuvan ikkunasta. Heti kohta, kun sain pöntöt paikoilleen, tulin sisälle, huomasin, että talitinttipariskunta kiinnostui uudistuotannosta. Ne kävivät useaan otteeseen, kumpikin, pöntön sisällä arvioimassa laatua ja mukavuutta. Kun toinen oli sisällä, toinen tutkaili maisemia viereisen puun oksilta.
Iltapäivällä, kun välillä muistin pönttöön päin katsella, oli aivan hiljaista. Luultavasti ensinäytöllä käynyt pariskunta oli se, joka on asunut vuosikausia pihavaahteran kolossa. Ymmärrettävää, että he eivät suinpäin muuttaneet uuteen asuntoon; entisestä on ensin päästävä eroon. En tiedä, onko heillä omistusasunto, vai vuokrallako ovat? Mutta kahden pöntön loukkuun eivät tintitkään halua joutua. Niin tai näin, luulen että jo tällä viikolla tulee vaahterakoti tarjolle. Luultavasti paikallinen välittäjä L. Kurppa sen saa toimekseen. Kunhan saa lain vaatimat paperit kuntoon, alkaa vaahteran tienoilla käydä kuhina. Pitää seurailla makuukammarin ikkunasta.
Muitten uutuusasuntojen tilannetta en ole käynyt katsomassa. Antaapa ehdokkaiden tutustua rauhassa. Vasta siinä tapauksessa, että riitaa kuulen syntyvän, joudun grynderin ominaisuudessa asiaan puuttumaan.
Loppuviikosta tulee aurinkoinen, ennustavat; öisin muutama aste miinusta, päivisin saman verran plussaa. Se tietää sitä, että aamuisin on rapsakka lähteä dallaamaan jäälle. Kunhan muistaa laittaa liukuesteen saappaisiin.
Puita aioin sahailla ainakin yhden rupeaman. Sitten alkaa pilkkomissouvi. Jos saisi ne toukokuun aikana halottua, kaiken puutarhatyön lomassa ähellettyä.
Kun täältä perjantaina lähdetään, ei takaisin tulla, kuin vasta veneellä. Vapuksi taitaa olla turha suunnitella. Toisaalta, vaikka kevät on myöhässä, on jääkin normaalitalvia ohuempaa. Muutama tuleva viikko näyttää, mutta heti tullaan, kun on mahdollista.
Viime vuonna päästiin vesiä pitkin 6. toukokuuta. Ja jäissä sitä joutui silloin sohlaamaan.
Jäissä sohlataan tänä vuonnakin, jos olosuhteen sitä vaativat.
Laitoin tämän jutun otsikoksi ensin "PILKILLÄ JA PÖNTÖLLÄ", mutta muutin sen, väärinkäsityksiä välttääkseni. Ei sen puoleen, kyllä pöntölläkin on oltu. Niin uutterasti, että meinaa täyttyä. Hankalaa on nyt ryhtyä tyhjentämään. On jäässä ja lunta vielä haittoina. Sen kanssa tämä reissu pärjätään. Tietääpä ainakin, mitä tekee hetimmiten, kun tänne toukokuussa saapuu.
Nyt on tätä kirjoiteltu pitkin iltapäivää, Uutiset ja Emmerdale välissä katseltu. On aika laittaa blogi matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti