VAIKEA KUVITELLA

  Saaressa ollaan. Hyvä ilma ja jääkeli oli tänne tulla. Paitsi Hilpan mielestä jäätiellä. Pikkasen oli vettä siellä täällä. Liukastakin välillä, että sai kitkakummeilla tarkkana sompailla. Vähän oli kohvaa ja vettä Potinlahdessakin, selemmällä liukasta, kun jalkapeliin vaihdettiin. Kuitenkin tamän talven vähimmillä hienerityksillä tällä kertaa saareen päästiin. Mutta ei nyt sen enempää, mökkielämästä. Puhutaan siitä tulevina päivinä. Palaan hetkeksi lähimenneisyyteen.

  Eilen käytiin Lahden Radio- ja tv-museossa eli Mastolassa. Siellä oli kuvia, filminpätkiä, valtavia lähetyslaitteita, kaikenlaisia esineitä aseman 1928 alkaneen ja 1993 päättyneen toiminnan ajalta. Katselimme mm. 11 minuutin dokkarin tornien rakentamisesta. Tai niin meille luvattiin. Mutta ilmeisesti rakentamista ei ollut juuri tehty, tai ei ollut säilynyt, filmimateriaalia. Eli se, mikä minua olisi kiinnostanut, jäi taka-alalle. Dokkarissa käsiteltiin lähinnä lähetyslaitteiden tehon kasvua ja aikanaan alkaneita tv-lähetyksiä. Rakentamisesta selvisi kuitenkin, että töitä johti kaksi Saksasta palkattua mastoinsinööriä. Työmiehet kuitenkin löytyivät Suomesta. Aika moni ehdokas oli kuulemma nostanut kätensä pystyyn, kun heille oli kerrottu, mistä on kyse. Urhoollisia lopulta seuloitui kahteen porukkaan; mastoja kasattiin samanaikaisesti. Porukoiden kesken oli syntynyt oikein kilpailua siitä, kumpi masto oli jatkunut päivän aikana enemmän. Siitäkö johtuu, että nämä 150 metriä korkeat rakennelmat valmistuivat n. kolmessa kuukaudessa. Aika savutus, sen aikaisilla menetelmillä ja apuvälineillä.

  Mastolan tilojen kellarikerroksessa pääsi tutustumaan radion sekä television kehitykseen, siis fyysisinä laitteina. Samoin saattoi halutessaan kuunnella tai katsella pätkiä eri aikojen suosituista ohjelmista.
  Kruununa visiitille ostin pois lähtiessämme rasillisen minttupastilleja. Hinta oli 5 €, eli kilohinnaksi kertyi 15 gramman määrälle huikeat 333,33 €! Mutta hinnan maksoin kernaasti, koska rasia on mainio:

  Kun pastillit on popsittu, löytyy askille arvoisensa uusiokäyttö.

  Yönä muutamana palautui mielleeni Esko Valtaojan sanat. Hän lausui Areenalla alkaneen "Kosmos-maailmankaikkeus viidessä minuutissa"-sarjaa koskevassa haastattelussa mm. näin: "Vaikea kuvitella, että ihminen olisi korkein älyllinen elämänmuoto maailmankaikkeudessa."
  Olen samaa mieltä. Mutta mietiskelin, että toisaalta: Jos/kun maailmankaikkeudessa on joku, jokusia, kymmeniä, satoja, tuhansia, muita älyllisesti ihmistä korkeammalla olevia elämänmuotoja, niin eikö näistä se kaikkein älyllisinkin ajattele samalla tavalla? Ehkä ei, koska se on niin korkealla älyllisellä tasolla, tajuaa olevansa kaikkein korkein äly maailmankaikkeudessa.

  ⟹Jos ei usko, että ihminen on kaiken napa, on luultavasti oikeassa, koska ei ole ymmärrä olevansa kaiken napa. Tai jos uskoo, että ihminen on luomakunnan kruunu, on luultavasti oikeassa, koska ymmärtää olevansa luomakunnan kruunu.

  ⟹Tämä selkeääkin selkeämpi logiikka ei selkeyttänyt asioita rahtuakaan, tipan vertaa, ei senkään vähää.

  ⟹Maailmankaikkeuden kokoa, olemusta, syntyä, tarkoitusta, mahdollista luhistumista, on turha meikäläisen aivoilla pohtia. Myöntäähän Valtaojakin, että liian suuria kysymyksiä ne ovat ihmismielelle.
  "Mutta uutta opitaan, kaiken aikaa", jatkaa emeritusproffa.
  Ja vielä: "Vain kokeilujen sekä havaintojen kautta tieto kasvaa, maailma menee eteenpäin, sen on filosofia meille opettanut."
  Kaikella kunnioituksella filosofeja kohtaan, otaksun.

  Mutta vielä kuitenkin tähän päivään. Talossa oli peräti 20 astetta lämmää, kun tultiin. Olin säätänyt pumpun vähän tehokkaammalle, ja kun ei ollut pariin päivään, minkä laite supatti, pakkasia, oli tosi mukava kotiutua.
 

Jäällä on tämän näköistä:

Kaislojen läpimenot alkavat sulaa. Arskalla on melkoinen mahti.

  Huomenna  uudet kujeet. Brand new saha pärähtää käyntiin, muutakin aktiviteettia on mielessä. Naputtelin tämän uuneja lämmitellessä. Nyt pöyhäsemään, josko pellit kiinni saisi? Sitten vapaata lauantaipäivän loppua viettämään.