IHMISKATO

  Viidettä päivää ollaan saaressa. Ihmiskato jatkuu ihmiskodossa. Naapuripariskunta poislukien yhden (1) pilkkijän, yhden (1) auton ja yhden mönkijän (1) olen jäällä bongannut; pilkkihenkilö istuksi sunnuntaiaamuna Leppäniemen kupeella; tänä aamuna usmuutti joku urhoollinen autolla Miekkaniemen takaa kohti Aittalahtea, ja kun olin aamukävelyllä, sörnäytti Heguli mönkijällä kärri perässään, kärrissä Simo ja laiturin jätteitä, Pyöreestä Kamalasta Potinlahteen. Eivätkö ihmiset enää viitsi lähteä pilkille tai muuten vaan liikkumaan? Vai eivätkö he uskalla jäille tulla, kun mediassa jatkuvasti luodaan pelkoa siihen, että jäät ovat heikkoja? Hyvä se, että tiedotetaan, hyvä, että ollaan varovaisia. Mutta jos varoitukset keliolosuhteista ovat usein ymmärrettävissä ylesipäteviksi, koko maata etelästä pohjoiseen, kaikkia vesiä lutakoista aavoihin selkiin, koskeviksi, luovat ne väärän kuvan. Kun Etelä-Suomessa polskitaan uimarannoilla, saatetaan käsivarressa pilkkiä juhannusrautua. Joka tapauksessa on edellisinä keväinä näin hyvillä kelelillä ja upeilla ilmoilla kulkijoita ollut päivittäin, viikonloppuisin runsaastikin. Ei niin, että seuraa vailla olisin, kunpahan olen pannut merkille.

  Keliolosuhteista todisteena tällään kuvan eilisillalta....

....toisen tältä aamulta.

Ja vielä otoksen Hegulista ja Simosta, että ette luule minun vain suutani pieksävän.

  Kävelin tosiaan aamulla Miekkaniemen ympäri. Ja tapasin Hegulin. Eivät hekään enää aja jäätietä. Eli maitse pois lähdetään. Tosin sekin tie on joissain kohdissa aika pehmeä. Mutta me lähdetään aamusta, yöpakkasen selkään.

  Hannilat poistuvat tänään, me ylihuomenna. Eli tienoo hiljenee entisestään. Eikä jäille pian asiaa olekkaan; rannat alkavat sulaa näillä ilmoilla kohisten. 

  Kovin ollaan kaavailtu lasiverannan uusimista. Kuvatkin jo piirsin syksyllä. Asia on jäänyt vaiheeseen, kun Einan kanssa, ja muutenkin, on ollut kaikenlaista touhua. Tänään, kun asia puheeksi tuli, päätettiin, että tehdään kevyt versio. En ala purkamaan, uuttaa väsäämään. Pitäisi kaivuri lautata, perustukset tehdä, etc. Ja ensitöikseen entinen purkaa.  

  Ällisteltiin paikkoja, todettiin, että vanhastakin saadaan toimiva jatkettuun kesäkäyttöön. Ulkoa täytyy takanurkalta kaivaa lapiopelissä maat pois, korjata hieman alalaudoitusta, laittaa salaoja, maalata. Ikkunat uusin lämpölasielementeillä. Ulko-ovi löytyy rautakaupoista. Sisällä maalataan kaikki pinnat. Paitsi ei ikkunoita (lisäys viisastelijoille). Sitten vielä kruununa väsään pienen terassin, missä mahtuu kaksi eläkeläistä hörppimään aamukahvit, miksei iltapäivä  

-sellaisetkin.

  Näillä ilmoilla, kun arska paistelee laseista sisään,  verannalla on päivisin jo lämmintä, nytkin varmaan yli 20 astetta. 

  Viimekesäinen idea oli, että tehtäisiin uusi veranta täysin lämpimäksi tilaksi. Nyt, kun tarvikkeiden tilaaminen jäi jo kerrotusta syystä tekemättä, asiaa uudelleen pohdittuamme huomasimme, että emme kaipaa lämmintä lisätilaa. Se riittää, että saadaan uudet ikkunat ja ovi, sekä sisäpinnat maaliin. Jos verannan käyttöaikaa haluaa jatkaa syksyllä, pitää hommata pari irtopatteria tai säteilylämmittäjät. 

  Pääasia on, ettei veranta ränsisty paskaksi. Kun tosiaan roudaan maata takanurkalta pois, korjaan alalaudoitusta, laitan salaojat, niin eiköpä tuo säilyne vielä vuosikymmeniä. 

  Tuhansia halvemmalla homma noin sujuu. Ei se sinällään rahasta kiinni ole, mutta työstä selviää nyt muutamassa päivässä, kun kokonaan uuden väsäämiseen olisi kulahtanut pian kuukausi. Ja erilaista apua olisi tarvittu. Nyt saan homman, toivottavasti, junannukseksi tehtyä. Kun lisäksi olen katsonut ikkunalementtien hinnan ja saatavuuden, samoin ulko-oven, ollaan jo lähes maalikaupan ovea kolkuttamassa. Helppo homma sekin: Ulkoväri on entinen, sisällä noudatetaan samoja sävyjä, kuin viime kesän tupa- ja makuuhuonerempoissa. Pitää sitä kesää viettää, eläkeläisenkin. Eikä tuhrata suvea rakennusprojekteihin. 

  Nyt on kesän hankkeet päivitetty. Hyvin päivitetty on puoliksi duunattu, sanotaan. Lähden aurinkoon istuksimaan. Varokaa hollollaiset; pian raitille ilmestyy mies, kuin kahvinpapu!

Vielä yksi kuva aamun näkymistä Rupakon virran suuntaan: