JOULUN MERKKEJÄ JA PIENI TARINA 1980-LUVUN TAITTEESTA

  Joulu lähestyy. Mistäkö sen tiedän? No siitä, että Bauhaus mainostaa joulutähtiä, noita rakentamisen perustarvikkeita, jokaisen rakennusalan ammattilaisen kulmakiviä. Ja siitä, että maikkarilla haahuilevat julkimot mainosajan myymättömäksi lopuksi hölmöissä asuissaan hölmön koreografian saattelemana. Ja siitä, että joulusäätä kysellään, ennustetaan, povataan, arvellaan, toivotaan ja pelätään jokaisella foorumilla. Ja siitä, että Hilppa osti kaksi vakuumia matjessillifileitä joulun papinsilliä varten. Ja siitä, että olen alkanut henkisesti valmistautua ensi tiistaina tapahtuvaan joulusiivoukseen. Ja siitä, että possun kinttu, pähkinät ja rusinat, juustot, kylmä-, ja lämminsavulohet, sekä marmeladikuulat ovat hankkimatta, ja se painaa mieltäni, hiipii yöuniini.
  Kaksi viimeeksi mainittua ovat ehkä selvimmät merkit lähestyvästä joulusta; en taatusti valmistaudu henkisesti joulusiivoukseen, enkä ole huolissani kinkunhankinnasta ennen pääsiäistä, vappua, juhannusta, mikkelinpäivää tai kekriä.

 Joulun merkeistä joulumerkkeihin. Itse en ole vuosiin lähettänyt perinteisiä joulukortteja, mutta äiti-Elina on. Tänään kävin hänen, tänä vuonna melko vaatimaton, kortti- ja kirjelähetysnivaskansa noutamassa, viemässä postiin. Tarkastin, että on jo myöhäistä niitä missään postin kuoressa  tai halvemmalla hinnalla laittaa taipaleelle; toissapäivänä oli viimeinen mahdollisuus siihen. Elina on siis myöhässä. Ja kun posti oletettavasti on myös myöhässä, voi olla, että äidin kortit ja kirjeet eivät ihan jouluksi ehdi. Lahden keskustan postihan on nykyään Launeen City-Market. Lahden keskustan entinen Posti puolestaan on muutaman sadan neliön tyhjä liiketila kauppakeskus TRIOn pohjakerroksessa. Tyhjän liiketilan entiset työntekijät lienevät kortistossa. Ja posteljoonit jakavat posteja, sen minkä muilta hommiltaan ehtivät.

  

    Hilppa luki aamulla lehteä, ja totesi: "Pukkilassa on vanhempi mies menehtynyt rivitalopalossa. Kukahan se nuorempi oli?", hän jatkoi ihmetellen. Tuo "vanhempi" mies oli nimittäin palon ainoa uhri. Pohdiskelimme asiaa, mm., että oliko miehellä lapsia, eli hän oli siksi näille vanhempi? Vai oliko tuo onneton vanhempi kuin pelastamaan tulleet palomiehet? Emme saaneet asiaan selvyyttä. Tulimme kuintenkin siihen tulokseen, että olisimme käyttäneet jutussa sanaa "vanhahko" "vanhemman" asemesta. Mitä mieltä lienee Kotimaisten kielten instituutti?

  Hilppa meni kunnon joululomaisen tavoin kymmeneksi kampaajalle. Minä siis toimitin Elinan joulupostin Postiin, mikä ei ole Posti. Sitten kiertelin vähän kauppoja odotellessa. 

  Äkkäsin jossain vaiheessa, että tekun luokkatoverillta ja ystävältä Toivosen Jukalta (ystävien kesken Tunneli-Topi) oli tullut viesti. Se kuului: "Muistako mikä laulu laulettii...", ja mukana oli kuva:

  Hetihän tunnistin talon, mutta muuten ei muisti helähtänyt. Vastasin Topille: "Sori, en jaksa muistaa...".

  Istahdin Sykkeen käytäväpöytiin espressolle. Uteliaisuus alkoi nakkelemaan. Soitin Topille. Johan asia alkoi selvitä. 

  Olimme muinoin tekun aikaan tulossa sydänyön hetkillä ties mistä, Vesi-Pärkkien harjoituksista ehkä? Oippa oli kuskina (hän oli siihen aikaan ainoa, jolla oli auto). Kyydissä Topi, Kubelowiz ja minä. Kun olimme lähestymässä Hollolan kuntakeskusta, olin komentanut Oippaa: "Tuosta vasemmalle! Ja sitten oikealle ja tuon talon eteen!" Kun olimme pysähtyneet, olin kertonut, että olin ollut rakentamassa taloa, ensimmäistä koko kunttiksen alueella, keskelle metsää joskus 1970-luvun jälkipuoliskolla Rakennus Ruolan leivissä rakennusmiehenä. Olin ilmaissut, että halusin sen vuoksi laulaa rakennukselle serenadin. Sanoista tekoihin. Olimme hypänneet ulos, aloittaneet johdollani Esa Pakarisen tunnetuksi tekemän kappaleen "Suhmuran Santra". Ehkä se oli tullut mieleeni, koska Ahos-Ritin kanssa sitä oltiin nuoruudessamme hoilailtu säällisissä, joskus vähemmän sopivissakin paikoissa. 

  Olimme pari värssyä vetäiseet, kun talon ikkunoihin oli alkanut syttyä valoja, verhojen oltiin raoteltu, pihalle kuikittu. Oippa oli tomerana, ja selvänä, miehenä käskyttänyt meidät Fiat 1600:seen. Olimme jopa totelleet, lähteneet häiritsemästä ihmisten yöunia. 

  Nyt, kun tuon tarinan Topilta kuulin, alkaa muistissani jotain palautumaa esiintyä. Mutta en ikipäivänä olisi kyseistä episodia itse muistanut.

  Kuvan taloon liitty järisyttävämpikin tapahtuma. Kuten voitte huomata, kahden alimman asuinkerroksen keskimmäiset seinäelementin ovat erilaiset. Ne on uusittu. Joskus 1990-luvulla eräällä asukkaalla oli hieman räjähteitä asunnossaan. Ne poksahtivat. Oliko se itsari vai vahinko, en tiedä/muista. Mutta alempi seinä lensi huut helevettiin pihalle, ylempi vaurioitui. Sen enempää kuolonuhreja ei pommi tainnut aiheuttaa. Kun tieto tapahtumasta kiiri korviini, muistan itsekin käyneeni ihmettelemässä häverikkiä paikan päällä.

 Niin että kiitos Topi tuosta muistin virkistimestä. Jos sinulla on niitä lisää, otetaan ne kiitollisuudella vastaan. Siitä en anna takuita, että muistamattomat tapaukset tulevat julkaistuiksi. Itsesensuuria on vielä hippusen tallella.