keskiviikko 7. joulukuuta 2016

OMPELUPÖYDÄN SALAISUUKSIA

  Joku päivä sitten kerroin iso-omini Hetty Tieck'in ompelutarvikepöydän tarinan. Jokin jäi kaivertamaan mieltäni; olisiko kapineella muitakin salaisuuksia, kuin alalaatikon pohjan kirjoitus tarjottavanaan. Joten irroitin molemmat laatikot ja ällistelin taskulampun valossa joka paikan tarkkaan. Ei niin mitään. Päätin keskittyä laatikkojen sisältöön. Sieltä löytyi ompelulankarullia, parsin- ja nuppineuloja, nappeja, kaikenlaista viime vuosina ja vuosikymmeninä kertynyttä sälää. Mutta löytyi muutakin. Osa varmasti Hetty-mummolta jäänyttä, osa omani Emchenin sinne taltioimaa. Emchen, kuten äitinsä Hetty, olivat innokkaita virkkaajia ja koruommelten taitajia.
    Pöydän uumenista löytyi mittava määrä virkkuukoukkuja. Järein oli nro. 4, tarkkuuskoukku nro. 13. Se on niin pieni, että väkästä hädin tuskin silmällä erottaa. Kuokkuja on monen mallisia; on matkakoukkuja kotelossaan, puuvartisia, kokometallisia, onpa yksi luinenkin, nro. 9.

  Kyllä tuolla arsenaalilla Rauman Pitsiviikoille voisi ilmoittautua:


  Niiden lisäksi esiin tuli joukko erilaisia vempaimia, joiden kaikkien tarkoitusta en ymmärrä. Käsitöihin liittyvät, tavalla , tai toisella:


  Luulen, että yllä kuvatuista valtaosa on Henny'n peruja, eli luultavasti 1800-luvun loppupuolelta. Mutta piti pöytä sisällään myös Emchen'in perintöä. 

Oli mm. kaksi pussillista "LETTYJÄ & HAKASIA", mustia ja valkoisia....


....sekä 2 gramman pussi sakkariinikiteitä ja pussillinen silityksenkestäviä nappeja. Sakkariinipusissa oli tosin neppareita.


  Henny kävi tietääkseni jokusia kertoja Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla. Olisiko mahdoliista, että nuo ylemmän kuvan pussi ovat siltä ajalta. Miettikääpä itse: HENNYN LETTYJÄ! Jos näin on käynyt, ovat ystävät Lyypekissä olleet kateudesta vihreinä!

  Jopa joo, nyt on tuo perintökalleus ruodittu loppuun. Ei paljon muita perintökaluja olekkaan. Minkä ukki-Aleksilta saatu kirves. Tosi hyvä onkin, ei oo tarvinnu uusia, kun kaks kertaa varsi ja kerran terä.

  Eilen oli taas juhlat Suomessa. En Linnankekkeritä juuri katsellut. Kättelyä, parketilla pyörimistä ja pukujen ruotimista, ei joka vuosi viitsi. Ensi vuonna on sitten isommat juhlat. Saa nähdä, mitä kaikkea ne keksii?

  Mielenilmaukset menivät aika rauhallisissa merkeissä. Mutta Imatralta kuului kummia ja kurjia. Onneksi tuollaiset tapahtumat ovat Suomessa melko harvinaisia. Mutta kun mielenterveyden hoitoon kohdennettuja rahoja pienennetään kaiken aikaa, voi kohta olla enmmänkin aihetta suruun. Päättäjät, kannattaisi miettiä.

  Niilon uusi albumi "Peace Trail" on tilattu jo aikaa sitten. Tarkastin juuri; se on lähetetty Kuopiosta tänään. Postin tuntien vähän pelottaa, ettei ole vielä tällä viikolla laatikossa. Mutta toivotaan!

  Iiriksen 2-vuotiskuvakirjat ja pari seinäallakkaa tilasin tällä kertaa Ifolorilta. Siellä tuntuu olevan rivakka meininki. Osa perjantaina tehdystä tilauksesta on jo matkalla. Eli jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla. 

  Hilpalle on kertynyt vapaapäiviä ja käyttämätöntä vuosilomaa siten, että on jo viidennestätoista päivästä lähtien vapautettu ikeestä. Muuten ihan kiva juttu, mutta pitää vissiin ajaa se pois jaloista pyörimästä, kun teen joulusiivouksen. Hermothan siinä menee, jos akat vahtii! No, jos pysyy eri kerroksessa, olkoon kotona, mutta hiljakseen ja huomaamattomana. Tai saa se pölyt kirjahyllyjen kirjoista pyyhkiä. On nimittäin suunnilleen paskamaisinta hommaa, mitä maa päällään kantaa. Avokkaan paskion tyhjennys on siihen verrattuna silkkaa suuvettä!
  
  Totta puhuen hyvä homma, että Hilpalla on joulunalus vapaana. Saadaan rauhassa ne vähät asian edellyttämät hommat hoitaa. Eikä tarvitse kauppoihin pahimman läyhkeen selkään hyökätä.

  Elinallakin täytyy käydä siivoamassa. Ja hakea kuusi varastosta. Muuten ei äidin juuri tarvitse juhlaan varustautua. Tulee meille ainakin aattona ja joulupäivänä. Ja saa täältä kinkkua, laatikoita sun muita tykötarpeita mukaansa, ettei tarvitse alkaa yhdelle ihmiselle valmistelemaan.  

  Jos Elinan kunto ja olotila sallivat, käytän häntä, itseäni myös, Hietaniemen hautausmaalla. Ensi viikolla olisi tarkoitus, mutta äiti ei arvaa ennakkoon asioita päättää. Hänellä on monasti varsinkin aamupäivisin huono olo ja huipaa. Mutta eletään hänen tilansa ja toiveidensa mukaan.

  Nyt näyttää siltä, että joulu on valkea. Ehtiipä muuttua, jos niikseen on. Mukavampi olisi, jos lumet säilyisivät. 

  Huomiseksi olen ostanut lipun elokuviin. "Arrival", 11:45-näytös Kuvapalatsissa. Ei ehkä kummoinenkaa, mutta pitää aina väliin käydä isolta kankaaltakin juttuja katsomassa.

  Siinä taas ihmeemmät. Päräytän kohdakkoin kaupunkiin. Hilppaa hakemaan, tuplaespresson hörppimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti