Kun tuo"The Story of Bo Diddley" aamulenkillä soi korvissani, mietin, taas kerran, että helevetin hyvä jätkä, tuo Erkki!
Minulla on ollut ilo nähdä The Animals Pori Jazz'eilla kesällä 2013. Bändillä ei tietysti alkuperäiseen ollut juuri muuta yhtymäkohtaa kuin Eric, mutta hyvä kokoonpano se oli.
Olimme tapahtuman jälkeisen yön hotellissa Raumalla, koska emme enää keväällä olleet saaneet buukattua itseämme lähemmäs. Aamupalalle mennessämme kuulin, kuinka suunnilleen ikäiseni äijä kertoi respalle olleensa Porissa ihan vain Animals'ien ja lähinnä kappaleen "The House of the Risig Sun" vuoksi. No, sen hän kuuli, näki. Hieman uudelleen sovitettuna, edelleen elinvoimaisena.
Kun albumi kuulokkeissani vaihtui Animals'in "The Original Hits'tä" saman bändin toiseen kokoelmaan "Don't Bring Me Down-The Decca Years", tulin miettineeksi: mistä ihmisen elämä oikein koostuu?
Biisin "Outcast" loppupuolella tulin siihen tulokseen, että ihmiselämä koostuu hänen tekemistään päätöksistä.
Kappaleen "One Monkey Don't Stop the Show" alkaessa oli mielessäni tarkentunut, että ihmisen päätöksiin vaikuttavat mm. luonne, lapsuus, kotoa saadut eväät, nuoruuden kaveripiiri, sekä aikuisiän sosiaalinen elämä.
"I Put a Spell on You" vaihtui raitaan "That's All I Am to You" ja ajttaelin, että tuskin minä olen validi persoona pohtimaan ihmisen elämän kulkua ja sen muotoutumisen problematiikkaa.
Kotiovella lähestyessäni oli Eric'in soollevy "Soul of a Man" jo aluillaan. Olin tyytynyt siihen, että ihmiselämä muotoutuu, olkoon se itse valittu, jonkun muun käsissä, kohtalo, karma, tai pätkä tylsää yhdentekevyyttä.
Nyt, kun olen suihkussa käynyt, aamupalan nauttinut, uutiset katsellut, Lidl'issä käynyt, lenkkimietteet kirjoittanut, jotain muuta asiaa.
Paljon on vettä virrannut Hectorin "Palkkasoturi"-, ja (Folk-)Fredin "Tuhon Partaalla"-levytyksistä. Kuka muuten vielä muistaa tuon Fredin suomeksi esittämän Barry McGuire'n "Eve of Distruction'in?" Aika moni, ikäisistäni jokainen, luulen. Siitä kysymykseen: Mikä on pallollamme muuttunut 50 vuodessa? Paljon, vähän, ei mitään. Tekniikan, tiedonvälityksen, tietokoneistumisen, muutenkin hyvinvoivien hyvinvoinnin osalla paljon. Ekosysteemin turmelemisen kohdalla vähän. Sotien, eriarvoisuuden, nälänhädän, kurjien kurjistumisen saralla ei mitään. No, 50 vuotta on tietysti lyhyt siivu ihmiskunnan historiassa. Se vaan ihmetyttää, kun meillä ensimmäisen kerran aikojen saatossa olisi tietämystä, keinoja, tekniikkaa, varallisuutta oikein käytettynä parantamaan maailmaa, merkit sen toteutumiseen ovat minimaalisia. Suuri joukko ihmisiä kamppailee paremman tulevaisuuden puolesta, mutta suuri joukko ei ole tarpeeksi suuri, koska vastassa on vähintään yhtä suuri, resursseiltaan ylivertainen joukko. Tuon joukon vaikuttajien mielten kääntäminen lienee ainoa, joskin mahdottomalta tuntuva, mahdollisuus asioiden tolalleen saamiseksi.
Sipilästä en aio pahemmin sipistä. Ettei pahastu. Vähän kuitenkin. Luin äsken YLE:n sivuilta politiikan toimittaja Pirkko Auvisen kirjoituksen pääministerin haastattelutunneista. Että silleen!
Sitä en osaa sanoa, tuleeko päämisteristä hyvä insinööri, mutta päinvastainen toteuma vaikuttaa mahdottomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti