Torstaina teen, mitä mieleen juolahtaa. Jos ei juolahda, en tee. Perjantaiksi uumoilen viikonlopun eväiden haalimista ja kotioloissa olemiseen valmistautumista.
Kotioloissa on tarkoitus lauantaina poistua hautahuollon pariin. Toin havuja Anttolasta, kanervat pitää ostaa, kynttilöitä löytynee kirjahyllyn vasemmasta alalaatikosta. Elina lähtee mukaan hautausmaalle, tulee sitten meille syömään ja muutenkin muutamaksi tunniksi aikaa viettämään.
Sunnuntai kuulunee ilman isompia kirkonmenoja, eli rauhallisesti. Sitten on taas viikko pelattu pois elämän taipaleesta.
Syksy etenee, illat hupenee, Ämeriikan vaalit lähenee, sota Lähi-Idässä tihenee, taikonautit enenee, argonautit ja kultaiset taljat vähenee, mutta Suomen Pankissa Mikkeli jylläilee! Vissiin valmistellaan Erkin lähdön jälkeistä elämää. Vaan kun Eki lähtee, niin kuinka käy Ollin oppivuosien? No, jospa ne sitten olisivat jo takana.
Kolme päivää vietettiin saaressa. Hiljaista oli. Yhtenä päivänä meni ohi kaksi venettä, toisena porhalsi yksi, kolmantena oli vähän rauhallisempaa. Pari mökkinaapuria maisemissa oli. Yksinäinen käpytikka koputteli ikävissään lipputankoa. Pari korppia vinotteli lievässä sivumyötäisessä, raakkui mennessään. Yksi pienkone sörnäytti ylitse luoteesta kaakkoon. Kun lisätään vielä pari myyrää ja yksi hiiri, niin olihan meitä kuitenkin saaressa, ja sen yllä, yli kymmenpäinen joukko. Sellainen normitulos lokakuulle.
Loppujen lopuksi tyhjensin vesijohdot. Hyvin ollaan tultu ilmankin toimeen, ja tullaan tulemaan. Eikä tarvihe sydänyön hetkinä säpsähdellä hereille tihruamaan Anttolan säätilannetta.
Vaikka ilman hanavettä ollaan kylmät ajat pärjäilty, menee vakavaan harkintaan ulkopuolisen vesijohdon varustaminen lämpökaapelilla. Koska yhä enemmän aikaa tullaan saaressa viettämään, myös talvisin, on syytä saattaa infrastruktuuri ajan tasalle. Helpottaahan se yleisesti tiskivuorossa olevan Hilpan elämää.
Kun tulevana kesänä on tarkoitus kaivaa kaapelioja leikkimökille ja yhdelle valopylväälle, samoilla lämpimillä möyrii vesijohdon näkyviin. Sähkäri saa sitten yhdellä käynnillä laitella kaikki paikoilleen. No, katsotaan onko meininki sama vielä toukokuussa?
Joku päivä sitten oli joku joku jakanut fb:ssa Zappa'n "What's the Ugliest Part of Your Body'n" YouTube'sta. Siitä innottuneena siirsin lenkkilaitteelleni kaikki minulta löytyvät Zappa'n tallenteet, parisen kymmentäalbumia. Tänä aamuna läpikäyty "We're Only in It for the Money" ja "Over-Nite Sensation". Huomasin, että ikävä Frank'ia oli ollut, vaikken ollut sitä huomannutkaan. Täten tuli todistettua, että ihminen voi huomata jotain, mitä ei ole huomannut huomata.
Nyt on päivä valjennut ja ilma hornistunut sen verran, että ei tartte Sinolia sun Lasolia käyttää. Hyökkään parvekelasien pesuun. Alkukesää, syksyä, ne tulee putsattua. Kesällä on talven saastat ja kevään siitepölyt, syksyisin muuten vaan paskaa. Vaikka ei ihan liikenteen vieressä asuta, eikä teollisuuttakaan lähellä ole, kulkeutuu ilmojen teitse kaikenmoista poispuunattavaa. Mutta jo kouliintuneelta siistijältähän se käy. Eli työn iloa itse kullekin.
Täytyy lopuksi tällätä mr. Googlen taas kerran minulle henkilökohtaisesti retusoima kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti