"Well, I dreamed I saw the silver
Space ship flying
In the yellow haze of the sun."
Noin sanaili Niilo "After the Goldrush". Minä puolestani kaihileikkauksen jälkeen, että vähän valkeni. Mutta valkenemisen määrää ei pysty vielä kertomaan; operatiosta on vasta vajaa vuorokausi, ja silmä korjattiin sellaiselle tasolle, että vasta kun saan uudet okulaarit, totuus ja maisema lopullisesti valkenevat. Nyt leikatulla silmällä näkee suunnilleen yhtä hyvin, oikeammin huonosti, kuikuili sitten laseilla tai ilman. Sen eilen totesin, että piru hitto, näen lukea tekstityksen tv:ssa ilman laseja! Hät'hätää, silmiä siristäen, mutta kuitenkin! Sitä ei ole tapahtunut sitten Rin Tin Tin-aikojen. Kaihin sumeus on tietysti poistunut. Kipua tai punoitusta ei ole ainakaan vielä esiintynyt. Hieman "roskan tuntua" silmässä on, kuuluu asiaan.
Kyllä oli vaivaton ja kivuton operaatio. Harmillisinta oli odotus; kaksi tuntia ja rapiat istuksin vuoroani varttumassa. Itse leikkaus kesti noin vartin. Tuon kaiken kyllä tiesin ennen Päksiin menoani, joten en leikkausta pahemmin jännittänyt. Suurempi huolenaihe oli, tuleeko bussi menomatkalla luvatusti. No, tulihan se, ihan ajallaan körötteli. Entinen työkaverini ja ystäväni Hemppa minut haki sairaalasta, kuljetti kotiin. Selvennykseksi edelliseen: Hemppa on nykyisinkin ystäväni, toisin kuin muotoilemastani lauseesta saattaa ymmärtää.
Nyt vaan ohjeiden mukaista elämää; tippoja leikattuun aistimeen neljästi päivässä neljän viikon ajan, silmäluomien putsausta kostealla harsotaitteella, kilpi päälle öiksi viikon ajan, hikoilun ja isompien ponnistelujen välttelyä parin viikon ajan, autonajokieltoa viikon verran (hoitajan ohje) tai muutama päivä, niin että on tottunut tilanteeseen (silmälääkärin ohje). Aion kuuliaisesti noudattaa lääkärin neuvoa, ja ajaa perjantaina. Neljän viikon kuluttua jälkitarkastus ja uudet lasit tilaukseen.
Silmätohtorin mukaan oikeassa silmässä on myös merkkejä taudista, mutta leikkaukseen saattaa kulua monia vuosia. Nyt osaan ainakin reagoida ajoissa, kun se hetki lähenee.
Sillä aikaa, kun minä painiskelen mitättömien silmävaivojeni kanssa maailmalla, kotimaassa myös, tapahtuu. Poliisi ampuu lahtelaismiehen kesken puukotuksen. Viro saa naispresidentin. USA katkaisee Syyria-keskustelut Venäjän kanssa. Amnestyn mukaan yli puolet pakolaisista päätyy kymmeneen maahan, maihin, joissa bruttokansantuote on hyvinkin alhainen. Hollantilaisten tekemä ohjuskoe puhututtaa yhä. Trumpin säätiöltä kiellettiin varainkeruu lainrikkomisen vuoksi New Yorkissa, Kim Kardashianilta nyysitty koruja Pariisissa. Hallikaisen Joeli avautuu alkoholiongelmastaan. Mutta ei mitään Peppen silmäleikkauksesta. Joten ymmärtänette, miksi minun oli pakko itse valottaa tapahtumaa.
Toipilaalle on luvattu viileää syyssäätä. Koska kävely on sallittua, aioin päivällä dallata Hollolan kirjastoon, kurvata Lidlin kautta takaisin. Pakko liikkua edes vähän, sillä takana on turvottava viikonloppu. Se alkoi perjantai-illan puoliksi hotkitusta perhepitsasta (tonnikala, katkarapu, aurajuusto), jatkui Iiriksen kemujen anneilla, joita Anna lastasi vielä mukaankin, mistä johtuen sunnuntaina tuli mässäiltyä kahdenlaista kakkua, sipsejä ja coca colaa. Tänään onkin vuorossa niukka tonnikalasalaatti. Meikäläisen kilot ovat pysyneet kutakuinkin aisoissa liikunnan avulla. Koska nyt en pariin viikkoon saa kunnon lenkkejä tehdä, ja koska laihtuminen ja lihominen ovat silkkaa matematiikkaa, pitää vähentää kurkustaan alas appaman tavaran energiapitoisuutta. Käytäntö on osoittanut, että kiloja on helppo saada, mutta niistä on hankalaa päästä eroon.
Tuleva viikonloppu ollaan kotona, koska Hilpalla on lauantaina duunia. Perjantai 14.10. on sitten hänellä vapaata, joten torstai-iltana Anttolaan sörnäytetään. Lehdet ovat silloin suurelta osin tippuneet, ja varmasti olen jo säällisessä haravointikunnossa. Saunaakin saa mennä viikko leikkauksen jälkeen, Saimaassa pulahtamisesta ei ohjeessa mainittu mitään. Aion kuitenkin molskahtaa. Tapana on ollut, että niin kauan käyn kastautumassa, kun uimaraput ovat paikoillaan. Eli jos kovin karmealta tuntuu, ruuvaan portaan heti seuraavana päivänä irti!
Sillä reissulla pitää käydä suppiksia vonkaamassa. Hakkuut ovat yhden hyvän mestan turmelleet, mutta kyllä niitä muualtakin löytyy. Vaikka yliarvostettu sieni se on, suppilovahvero. Hyvä, totta kai, mutta minun makuuni vähän pliisu. Niin kuin herkkutattikin. No, makuasioista ei sovi kiistellä. Vaikka tuosta herkkutatti-, kontra koivutattiasiasta on tullut muutaman kerran verbaalista kädenvääntöä harrastettua. Ja johan virallinen nimikin, koivunpunikkitatti, ketoo kaiken!
Alla punikkiperhe vuoden 2014 elokuulta.
Pai tö vei; Hilppa, joka menee tänään duuniin puoli kahdeksitoista, valmistaa parast'aikaa keittoa, missä hallitsevana ainesosana ovat koivutatit. Sitä kiehua roplattelee mahtikattilallinen, joten keittoa lusikoidaan kahtena, jopa kolmena, iltana.
Kohta pitäisi tulla kodinkonehuoltomies. Pesukone rupesi loppuviikosta herjaamaan; vinkui ja ilmoitti vikakoodin E40. Koodi tarkoittaa, että kansi ei ole kunnolla kiinni. No olihan se, mutta lukituslaite lienee rikki mennyt on. Masiina on kahdeksan vuotta vanha, mutta uskoimme huoltofirman sanaa: "Kahdeksan vuotta vanha laite on parempi, kuin neljä vuotta sitten tehty, ja neljä vuotta vanha on parempi, kuin tänä päivänä tehty." Koska pyykkikone on toiminut tähän asti loistavasti (ei ole edes linkousvaiheen aikana pyrkinyt ovelle vastaan, niin kuin ne vanhemmiten tuppaavat tekemään), eikä osan vaihto töineen maalta merelle nakkaa, päätimme värkin korjauttaa. Toivottavasti palvelee vielä joitain vuosia.
Se hyvä, tai huono, puoli aamulenkittömyydessä on, että voi aikaisesta aamusta kirjoittamisen aloitaa. Hyvä minun kannaltani, ehkä vähemmän hyvä leipääntyneen lukijan vinkkelistä tiirailtuna. Koettakaa kestää.
"They were flying Mother Nature's
Silver seed to a new home in the sun."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti