Eilen oltiin Helsingissä, huomenna en tiedä missä.
Mutta tänään ollaan Mikkelissä!
Mutta tänään ollaan Mikkelissä!
Aamulla lähdettiin ennen kahdeksaa, joten Avokkaassa jo kympiltä. Valiomyrsky oli liihotellut yli silkkisukat jaloissaan, jopa puutarhakeinu oli tolpillaan. Kyllä sen tiesinkin; etäohjattava pistorasia ei perjantaina raportoinut ainoaakaan sähkökatkosta.
Ei ollut tuuli siis riiponut kaikkia lehtiä puista. Mutta ei ole vielä sen aikakaan. Ei ainakaan vaahtera pahemmin heloita. Puoliviikosta on säätila kai kylmenemässä. Sitten kunnon ruskaa tulee, jos on tullakseen.
Eilen toinnii Iiriksen kekkereissä oltiin. Juhlat meni mukavasti, ei niistä sen enempää. Paitsi että Elina äityi pelehtimään ikänsä edellyttämällä arvokkuudella.
Mutta nyt on nyt.
Tulimme, laitoimme uunit roihuamaan, lohen savustumaan. Kelvollinen siitä tuli. Vaikka en mielelläni Norjan kassilohta, tietyistä syistä, osta, nyt sen lauantakiaamuna tein. Oli kiire, muuta ei ollut siinä kaupassa tarjolla, ja, häpeä tunnustaa, hinta houkutteli (4,99 €/kg, kokonaisena, fileointi samaan hintaan). No, eihän häkäpönttöön menevää fisua tietysti tarvinnut fileoida.
Kala maistui uunijuuresten (pottuja, porkkanoita, punajuuria ja punasipulia) kera kyllä, omantunnon nakertelusta huolimatta. Kukapa meistä moitteeton olisi?!
Rouva heittäytyi lohivatsoin vaakatasoon. Minä pyöräytin pikkuringin talon takana. Ei juuri aihetta isoihin adjektiiveihin. Viikolla suppissaalis on oleva kuitenkin toista luokkaa, toivon.
Vähän pihalla äplistelin, muutaman kuvan otin. Taivas oli paksun pilvilautan peitossa, alkoi tuuleskella. Päätin ottaa loppupäivän kevyesti. Kirjoittaen, lukien, illalla vähän toosaa tuijottaen.
Hilppa korahtelee tuvan uunin vieressä vienosti. Eihän naisihmiset kunnolla kuorsata osaakaan. Ja niiden takapäästötkin, Ahos-Riti-vainaan sanassa, haisee Chanel-vitoselle.
Torpassa alkaa olla paritkympit, eli juvalaisiin makkuulämmä. Kohta päiväkahveet keitellään, kunhan Hilppa tokeutuu. On nimittäin Iiriksen synttärikakkua lajin verran mukana! Hieno kakku oli, siihen kun olis vielä saanu koristeeks syksyn lemppariani lyhtykukkaa...
...ja maksaruohoseppele kakun ympärillä olisi kruunannut tarjoilun,,,
...ja vielä pisteeksi leivonnaisen päälle pari syysleimua. Täydellistä!
Mutta ei minulta kysytty. Ohjeita kakun habituksen suhteen. Vähän ne nuoret juhlatarjoiluiden näyttävyydestä tietää! Ei vainenkaan, kunhan löpisen. Asiallista sanottavaa ei tunnu olevan.
Rouva on jo tormaantunut kahvit valmistamaan. Pitää kai kakut maistella. Sitten toviksi Peter James'in uuden Roy Grace-dekkarin pariin.
Tuli muuten juuri mieleen, että olis voinu kysyä Helmiä viikoks kylään. Olis se täällä viihtyny. Vaikka myyriä ei naposteltavaksi juuri tällä haavaa ole, aina jotakin kumminkin. Ettei pääse koira ihan urbanisoitumaan, eli koirakielellä citykaniutumaan.
Tulimme, laitoimme uunit roihuamaan, lohen savustumaan. Kelvollinen siitä tuli. Vaikka en mielelläni Norjan kassilohta, tietyistä syistä, osta, nyt sen lauantakiaamuna tein. Oli kiire, muuta ei ollut siinä kaupassa tarjolla, ja, häpeä tunnustaa, hinta houkutteli (4,99 €/kg, kokonaisena, fileointi samaan hintaan). No, eihän häkäpönttöön menevää fisua tietysti tarvinnut fileoida.
Kala maistui uunijuuresten (pottuja, porkkanoita, punajuuria ja punasipulia) kera kyllä, omantunnon nakertelusta huolimatta. Kukapa meistä moitteeton olisi?!
Rouva heittäytyi lohivatsoin vaakatasoon. Minä pyöräytin pikkuringin talon takana. Ei juuri aihetta isoihin adjektiiveihin. Viikolla suppissaalis on oleva kuitenkin toista luokkaa, toivon.
Vähän pihalla äplistelin, muutaman kuvan otin. Taivas oli paksun pilvilautan peitossa, alkoi tuuleskella. Päätin ottaa loppupäivän kevyesti. Kirjoittaen, lukien, illalla vähän toosaa tuijottaen.
Hilppa korahtelee tuvan uunin vieressä vienosti. Eihän naisihmiset kunnolla kuorsata osaakaan. Ja niiden takapäästötkin, Ahos-Riti-vainaan sanassa, haisee Chanel-vitoselle.
Torpassa alkaa olla paritkympit, eli juvalaisiin makkuulämmä. Kohta päiväkahveet keitellään, kunhan Hilppa tokeutuu. On nimittäin Iiriksen synttärikakkua lajin verran mukana! Hieno kakku oli, siihen kun olis vielä saanu koristeeks syksyn lemppariani lyhtykukkaa...
...ja maksaruohoseppele kakun ympärillä olisi kruunannut tarjoilun,,,
...ja vielä pisteeksi leivonnaisen päälle pari syysleimua. Täydellistä!
Mutta ei minulta kysytty. Ohjeita kakun habituksen suhteen. Vähän ne nuoret juhlatarjoiluiden näyttävyydestä tietää! Ei vainenkaan, kunhan löpisen. Asiallista sanottavaa ei tunnu olevan.
Rouva on jo tormaantunut kahvit valmistamaan. Pitää kai kakut maistella. Sitten toviksi Peter James'in uuden Roy Grace-dekkarin pariin.
Tuli muuten juuri mieleen, että olis voinu kysyä Helmiä viikoks kylään. Olis se täällä viihtyny. Vaikka myyriä ei naposteltavaksi juuri tällä haavaa ole, aina jotakin kumminkin. Ettei pääse koira ihan urbanisoitumaan, eli koirakielellä citykaniutumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti