Torstai on toivoa täynnä. Niin ajattelin, kun aamukuudelta aamukusella hiljaisuutta kuunsirpin valossa kuuntelin.
Ajattelin yhä, kun päivän valjettua rannassa käväisin.
Ajattelin vielä, kun työmaalla mäntypölkkyjä halki pieksin, tikan nakutusta välillä kuuntelin, kun kahden korpin ronkunnan täyttämän ilmatilanloukkauksen aistin, maisemaa välillä silmäilin.
Kaiken seesteisyyden keskellä mieleeni palautui eilisiltainen fb-etusivuni selailu. Sinne oli jossain välissä ilmestynyt, erään, ehkä kohta entisen, kaverini tykkäämänä postaus, minkä sisältö oli karmaiseva. Lyhkäisyydessään päivityksessä joku suoraselkäinen lahtelainen kertoi, kuika ollessaan yöllä koiransa (lienee verikoira) kanssa lenkillä Hennalan läheisyydessä, oli muutama maahanmuuttaja kävellyt vastaan. Hän oli viheltänyt koiran metsästä ja käskyttänyt sen vierelleen murisemaan! Kaikki sen takia, että muutama ihminen, kirjoittajan mukaan "Allahin poika" käveli vastaan. Ylpeänä kertoi, että vaihtovat puolta, Arabian oriit. Mainitsi vielä, että olisi kusessa ollut, jollei hurtta olisi ollut matkassa. Miksi olisi ollut? Olisiko piskiään käskyttänyt klanipäisten nahkatakkipoikien vuoksi? Tuskin, kättä olisi kai paiskannut, noiden "isänmaan toivojen kanssa! Olenko aistivinani konnotaatiata paranoiaan? Ja jos olen, olenko väärässä?
Mutta ei läheskään yhtä karmaiseva ollut tarina, kuin sen synnyttämät kommentit. Niin meni fiilikset puuntekoon, että tungin työhanskat pers'taskuun, ja lopetin hommat naurettavan kahden ja puolen tunnin aherruksen jälkeen. Tulin tupaan, vaihdoin orjankaavun oloasuun, aloin selaamaan fb-sivuani tarkastaakseni, mitä asiasta oli kommentoitu.
Koko helevetin paljon tavaraa sieltä pulpahteli, etusivua alas päin vieritellessäni. Mutta en saanut silmiini kyseistä päivitystä. En, tietty, sen jakajan nimeä muista, enkä haluakaan muistaa. Toivottavasti teksti on poistettu, ja jos on, toivottavasti Danten bittihelvetin 8. piirin 9. kuiluun.
En eilen noita kommentteja lainkaan selannut, ne joita oli näkösällä, lukaisin. Niissä onniteltiin kirjoittajaa hyvän koiran valinnasta, todettiin mm. että aselakia tulisi hetimmiten muuttaa, jotta jokainen aito kirkasotsainen suomalainen voisi halutessaan ampua uhkaavia, meiltä naisia ryöstäviä ja lenkkeilymahdollisuudet vieviä mokkakyrpiä. Maltisemmasta päästä oli toteamus, että tulisi säätä ulkonaliikkumiskielto, jotta apinat pysyisivät iltaisin aitojen sisällä, minne ne tietysti kuuluvatkin.
Tämän kaltaisiin kirjoituksiin varmaan jokainen on somessa törmännyt, jotkut kauhuissaan, jotkut mielissään, jotkut mielensä pahoittaen, jotkut käsiään hykerrellen.
Sanan- ja kirjoituksenvapaus on eittämätön. Eikä kaikkea ole pakko kuunnella, saati lukea. Mutta kun nyt tulin vilkaiseeksi, niin yksi ohje yllä mainitun jutun kirjoittajalle:
Jos haluat olla yltiöisänmaallinen putkinäköinen somessakosiskelija, niin ole, mutta voisit sen aloittaa kieliopin ja oikeinkirjoituksen kertauksella.
Tuossa edellä ilmeni yksi syy, miksi pidän tarkoituksella kaveripiirini fb:ssa pienenä. Kun kaverinsa tuntee, ihan kasvokkainkin on nähnyt, sanoja vaihtanut, ei tuollaisia jakoja omille sivuille kovin paljon pulpahda. Ei ainakaan pitäisi. Pari kaveria kuitenkin on listallani, joista en oikein tiedä, ovatko lintuja vai kaloja? Heiltä kun tulee äärilaidan tykkäyksiä asioista. En siis heitä vielä tuomitse. Ajattelen, että saattaa olla heidän joistain postauksista tykkäävän siksi, että vaikka eivät tykkääkään, haluavat sen jakaa kavereilleen, jotta nämäkin näkisivät asian mielettömyyden. Eli siis haluavat jakaa postauksen, mutta ymmärtämättömyyksissään tykkäävät siitä. Melko selkeästi esitetty, eikö?
Nyt olen syönyt. tämän blogin lähes vuodattanut. Viimeiset lauseet, ja lähden vähän huilaamaan.
Iltapäivällä mennään Piskolaan, sieniä jälestämään, Hanelin porukoita moikkaamaan. Hanski poikkesi eilen, ja kertoi tarkemmin Pimun kohtalosta. Ei kuolemaksi koitunutkaan ilves, kuten ensimmäinen päätelmä oli ollut. Pimu oli yksinkertaisesti saanut jonkun kohtauksen. Sydän, kenties, petti. Surullista, yhtä kaikki.
Lopuksi: Vaikka mielenipahoittaja joskus olen, on tämä maa, planeetta, kosmos kuitenkin hieno paikka elää. Eritoten syksyisin Anttolassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti