Siinä vain yksi simppeli esimerkki siitä, kuinka "yksinkertaistaminen" ja teknologian kiivas kehittyminen vähentävät työpaikkoja rikastuttaen tiettyjä tahoja. Eikä mitään toimia korvaavien työpaikkojen luomiseksi tehdä, ei kenenkään toimesta.
Kaikilla aloilla tarvitaan uudistumista meneillään olevan tietotekniikan, koneistumisen ja robotoitumisen läyhkeen vuoksi. Mutta jalkoihin jääviä ei kukaan ajattele. Niinhän se menee, markkinataloudessa. Tai kai kaikissa talouksissa, jos niikseen tulee. Kotitalouksissakin. Heitetäänpä hypoteesi: Hollolalaiseen Lehkosen perheeseen hankitaan robottipölynimuri, robottiruohonleikkuri sekä työnnettävä lumilinko. Näin säästyy perheen kotihenkilöltä aikaa arviolta 1 h viikossa kesäisin, 1½ h viikossa talvisin. Tämän karkean ja yksinkertaistetun esimerkin mukaan joutoaika lisääntyy 78 h/vuosi. Mistä kotihenkilö Lehkoselle korvaavaa toimintaa? Jos hän käy katsomassa vaikkapa 30 elokuvaa Finnkinossa, koituu siitä n. 300 €:n lisäkustannukset. Eli perhe Lehkonesen rahallisen taakkaa kasvaa aikaa säästävien värkkien hankintahinnan lisäksi kotihenkilön korvaavan toiminnan kustannuksista.
Nyt juttu rönsyili siihen malliin, että taisin hukata kontekstin, enkä ymmärrä juonta itsekkään. Ymmärrättekö te? Niin arvelinkin, siis muihin asioihin.
Anna ja Iiris olivat meillä viikonloppuna. Kaksi viikkoa edellisestä näkemisestä, ja likka tuntuu taas ottaneen aimo harppauksia. Paitsi kävelyn suhteen; on niin varovainen, että mietiskelee, nostelee lahkeitaan, hieroo käsiään ja harkitsee tarkkaan, ennen kuin lähtee tallustamaan paikasta X paikkaan Z. Mutta jos toisesta kädestä kiinni ottaa, on vauhti hurjaa. Silloin mennään ympäri asuntoa jo olemassa oleva tukka hulmuten. Sanoja Iiris tapailee, äiti ja Helmi tulevat jotenkin ymmärrettävinä ulos. Ja paljon hän ymmärtää. Ja osoittelee, kun joku kiinnostaa tai hämmentää. Kun häneltä kysyy: "Missä lamppu?", osoittaa heti kohti kattoa. Tai kun sanoo: "Nyt syömään", alkaa oitis maiskuttamaan.
Lauantai-iltana katselin tietokoneelta jotain luonto-ohjelmaa Vietnamista, Iiriksen vuoksi pidetään tv mahdollisimman vähän auki, koska hän luonnollisesti jää kuvaa tuijottamaan. Nyt tyttö tuli Hilppa-mumman sylissä taakseni ja huomasi päätteellä leikkivät kauluskarhut. Iiris innostui siitä niin, että alkoi ihan hihkumaan. No, hän sai, äitinsä luvalla, jäädä ohjelmaa seuraamaan. Kun herttua-apinat alkoivat hypellä puitten oksilla, oli ilo katossa. Entäpä, kun bambumyllikkäät onkaloissaan kiskoivat nuoria bambunversoja maan alle! Kyllä tytöstä luontoihminen tulee!
Tämä ilme on maakilpikonnalle, joka mutustelee kärmeen kokosta lieroa.
Eilen ne sitten lähti, Anna ja Iiris. Aija-mummo kävi hakemassa luokseen, vei sitten illemmalla ihan Helsinkiin asti.
Loppuviikolla, ensi viikon alusta viimeistään, alkaa alakerran remppa. Sitten on suihkussakäynti ja pyykinpesu kolme-neljä viikkoa tekemättömissä. Tai voi sitä toki suihkussa käydä ja pyykkiä pestä, mutta ei kotona. Tai voi kotonakin pyykkiä pestä, nyrkkipyykkiä lavuaarissa. Onneksi on yläkerran vessa bideineen. ettei tartte riukua takapihalle virittää.
Hilppa voi käydä aamuisin suihkussa töissä, minä Elinalla. Ja uimahallin aukioloajat on jo printattu. Viikonloput varmaan ollaan Anttolassa, jos ei ilmat aivan kamaliksi muuru. Tiilikaisillakin tulee käytyä, luulen.
Huonoksi lopuksi pari "ennen ja nyt"-vertausta:
Isis ennen...
..ja ISIS nyt.
Procol Harum ennen...
...ja Boko Haram nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti