SUVUSTA SANOTTUA osa III, tarkennuksia

Itseään säälimätön, pyyteetön ja vaivoja väheksyvä tutkimustyö (pari googletusta, yksi puhelinsoitto) tuotti tulosta; sain selville, että 1989 julkaistu Kansalaisopiston  "Tunne kotikyläsi -tallenna tieto"-opintopiirin työstämä teos "ELETTINPÄ ENNENKIN, VANHAA JA VÄHÄN UUTTAKIN HAUHALAN KOULUPIIRIN ALUEELTA sisältää tietoa Piskolasta ja Kalle-Ville sekä Aleksi Lehkosesta laivureina. 

Kirjan koonneeseen työryhmään kuului edesmennyt tätini Maija Lehkonen.

Puhelinsoitto Savolinnaan Kansalaisopiston arkistoon tuotti tiedon, että teosta on kaksi kappaletta Mikkelin, yksi Anttolan kirjastossa. Ja että ainakin yksi pitäisi olla lainattavissa Mikkelin pääkirjastossa.

Ongelmaksi muodostui, että Mikkelin kirjastot oilisivat pari viikkoa suljettuina atk-päivitysten vuoksi.

Reilu viikko sitten, Iiriksen kekkereillä, delegoin opuksen lainaamisen ystävävällemme Amille. Eilen sen kävin häneltä Otavasta noutamassa. Kiitos Ami!

Kaikkine "kirotusvirheineen" ja painojäljen suttuisuuksineen on kirja kiehtovaa luettavaa; ovathan paikat ja suvut , joista siinä kerrotaan,  suurelta osin minulle ainakin nimeltä tuttuja.

Teoksessa kerrotaan Hauhalan koulupiirin alueen jokapäiväiväisestä elämästä sen kaikilla osa-aluiella 1800-luvulta nykypäivään, eli vuoteen 1988. Sisältö on enemmänkin suusanallista perimätietoa, kuin dokumentoitua  faktaa. 

Kyseinen alue ulottuu  etelässä Kerniemeltä pohjoiseen Paajalasaareen, lännessä Kurklahenmäeltä itään Saukonsalon yli aina Hirvensalon lounaisosiin asti.

Karttalehdille on merkattu tunnetut asumapaikat, niin entiset, kuin nykyisetkin (n. 90 kpl), ikiaikaiset nuotta-apajat (89 kpl) ja nuottakoppien, eli -kiemien sijainnit (23 kpl), sekä laivalaiturit, aikansa "bussipysäkit",  (26 kpl).

Suosittelen kirjaan tutustumista kaikille, joilla on juuret tai jonkin kaltaiset sidokset kyseiseen alueeseen.

Pitkähkö alustus johtaa lyhyehköön asiaan.

Olen aiemmassa blogissani,  "SUVUSTA SANOTTUA, osa II", 8.9.2015, kirjoittanut, että Piskola toimi 1800-luvulla talvikestikievarina. Se pitää paikkansa. Siitä löytyy merkintöjä kirkonkirjoista, mm. vuodelta 1878. Kievari palveli siis Mikkelin ja Puumalan väliä matkaavia. Se oli puolimatkankrouvi, missä lepuutettiin niin hevosia, kuin ihmisiäkin.

Kievaria pitivät Kalle ja Maria Lehkonen, eli isoisäni Aleksin isovanhemmat, 

Kuvassa Piskolan kestikievari. Siihen aikaan oli sisäänkäynti "takapihalta".

Penkillä istuvat Kalle ja Maria, Nurmikolla Kalle-Ville ja Hilda Lehkonen, sekä lapsensa Aleksi, Heikki, Tilda, Elsa ja Ida. Kuistilla lienee piika.

Kievarissa yöpyivät tavalliset matkalaiset sekä rahtimiehet. Rahtihevosia saattoi kulkea yli kahdenkymmen hevosen raitoina.

Maija-täti mainitsee jutussaan, että suvulla on tallessa kestikievarille kuulunut Raamattu, joka on painettu 1872. En muista bibliaa nähneeni, mutta eiköpä se jostain löydy.

Piskolan kestikievaritalo 1900-luvun alussa. Aika samannäköinen, kuin nykyään. Vasemmalla eloaitta, talli ja navetta, "jääkellari", liha-aitta, päärakennus, sauna ja aitta.  Ainoastaa "jääkellari" ja sauna ovat maisemakuvasta poissa.

Toinen asia, josta olen myös blogissani kertonut, on Kalle-Villen ja Aleksin laivurein toimiminen. Siihen täsmällisempää tietoa tuli mainiosta kirjasta.

Kalle-Ville oli ostanut ensimmäisen laivansa"Vilkas"-nimisen höyrypurren, 1902. Pursi liikennöi kolme kertaa viikossa Juvan Rautuusta Mikkeliin. "Vilkas" myytiin 1905 Collinille Ruotsiin.

Sen jälkeen K.V. hankki Juvalta tervahöyry "Pekan", eli "Terva Pekan". Se kuljetti tervaa Mikkelistä Anttolan, Puumalan ja Juvan kauppiaille. Myöhemmin höyryllä rahdattiin myös halkoja matkustajalaivoihin.

Varustelu jatkui: Kalle-Ville hankki kolme höyrylaivaa, 1905 "Anttolan", 1910 "Kullervon" ja 1912 "Ansion". Kippareina K-V:n lisäksi toimivat Kalle Kilpinen ja K-V:n poika Aleksi, ukkini siis. Aleksi kävi merimiesammattikoulun Savonlinnassa, ja valmistui sisävesikippariksi jo 17, eikä 18 vuotiaana, kuten aiemmin muistelin.

"Kullervo" oli ajan mittapuun mukaansuuri ja komea; siihen voitiin ottaa 210 matkustajaa. "Kullervo" seilasi kolmena kesänä välillä Mikkeli-Anttola-Puumala-Sulkava. Sen jälkeen kolme kertaa viikossa reittiä Mikkeli-Savolinna.

1912 "Kullervolla" tapahtui tulipalo. Laiva saatiin rantaan, ja kaikki 50 matkustajaa samaten, onnellisesti. Kippari Aleksi oli poistunut laivassa viimeisenä.

Kalle-Ville myi laivansa hiljalleen pois. Viimeisenä puksuttelivat "Lepistö", jota käytettiin

hinaukseen Anttolan ja Lauritsalan välillä, sekä hinaaja "Toimi", millä rahdattiin halkoja Viipuriin.

Kalle-Ville Lehkosen laivurinura loppui n.1920, ja hän kuoli 1923.

Tämän jälkeen jatkoi Aleksi kipparin töitä "Tähti"-laivoilla, aina vuoteen 1939 asti. Nämä alukset liikennöivät Mikkelin, Lappeenrannan ja Savonlinnan välejä.

1939 ukki-Aleksi sitten heittäytyi päätoimisesti viljelemään Piskolan tilaa.

Vielä lapsuudessani, varhaisnuoruuteen asti, kulkivat matkustajalaivat Mikkelistä Lappeenrantaan ja Savonlinnaa, tosin höyrykoneet oli muutettu dieseleiksi.

Kun nuorena Avokkaassa aikaani vietin, oli minulla saunatuvan hirsiseinään lyijykynällä kirjoitettuna laivojen aikataulu. On siellä muuten vieläkin. Kapeassa salmessa kulkeva alus teki nimittäin niin mellevät aallot, että niihin oli ihan pakko päästä uimaan!

Ukki-Aleksi oli huumorimiehiä, hänellä oli paljon tarinoita noilta kippariajoiltaan. Osa varmaankin tosia, osaa saattoi ukki lievästi maustaa, oletan. Saatan noita kertomuksia joskus blogiini kirjoitella. Pitää vielä Hanelin kanssa niitä muistella. Velj'-Hanskilla kun taitaa tuo muisti pelittää ehommin.

Valitettavan epäselvässä kuvassa Aleksi, laivaemäntä ja matkustajia jonkun "Tähti"-laivan kannella.

Kaikki kuvat olen sakannannut tuosta teoksesta. Ne ovat kuuluneet Maija-tätini kokoelmiin.

En tietenkään ole ehtinyt lukea koko kirjaa, tietysti sen teen. Mutta silmiinpistävää on jo selaillessa ollut, kuinka laaja-alaisia osaamista ja oma-aloitteisuutta tuollaisesta parin-kolmensadan ihmisen yhteisöstä on löytynyt. Pakko on tietysti ollut löytyäkin; ei sata vuotta sitten kipaistu ostarin kaupoista mitään ostelemaan, eikä korjaajaa paikalle telehvoonilla kutsuttu.