STRATEGIASTA TRAGEDIA

 Meikäläisen strategia on sen kaltainen, että aamusta iltaan elellään, illasta aamuun nukutaan, päivästä päivään mennään. Ja onnellinen olen siitä, että olen eläköitynyt. Vaikka hallituksen strategia onkin sen kaltainen, että eläkäisten(kin) olot huonontuvat, ei se kai pysty kuitenkaan pientä eläkettäni kokonaan lopettamaan?

Mutta työtä tekevät ja raskautetut: kohta elätte vaikeita aikoja! Palkankorotukset veke, päinvastoin, alennukset tapetilla. Työajat pitenevät. Lomat vähenevät. Vastuu lisääntyy, epävarmuus lisääntyy, pahoinvointi lisääntyy. Vastapainoksi tilipussi kevenee. 

Sitten hyvin ansaitsevilta kysytään varovasti, sopisiko ajatella lievää palkan alennusta?

Ettei tulis hallituksen strategiasta tragedia.

Ainoa positiiviselta vaikuttava asia nykymenossa tuntuu olevan ärhäkkä oppositio.

Mutta se siitä hallituksesta, hallitkoon, kun kansa on puhunut.

Jonkin tyyppisessä mielenhäiriössä tulin viime viikolla jättäneeksi tv:n päälle Kaisa ja luksusasunnot-ohjelman alkaessa. "Noh", ajattelin, "eipä kukaan pääse liian selktiiviseksi sanomaan, kun tämän katon!" Niin siis katoin. En kato toista kertaa. Ei tartte kovin syvälle niitten ihmisten sielunmaisemaan kurkistaa, jotka ohjelmassa kehua retostelevat Kaisan huudahdusten ja huokailujen säestämänä lukaaleitaan. Eikö näitä ole muitakin, näitä ohjelmia?  Suomen kauneita kotia, mökkiä, puutarhaa, vissiin saunaa ja hyyskääkin? Mira ja miljoonakodit-nimen muistan myös kuulleeni. 

Toisaalta, kun ei ole töitä, tai jos on, ei kunnon palkkaa, on kai mukavaa katsella, että joillakin menee hyvin? Siis: Kaisat ja Mirat ovat loppupeleissä kansakunnan auttajia, mielen synkkyyden poistajia. Saattaa vaikka jonkun ritarikunnan jonkun värinen risti itsenäisyypäivänä tipahtaa.

Tänään on marsalkka Mannerheimin syntymäpäiväpäivä, mitä myös puolustusvoimain lippujuhlan päiväksi kutsutaan. Lähes puolitoistasataa ajastaikaa sitten päivän valon näki tämä moneen soppaan sormensa tuupannut mies.

Minun ei ole tarvinnut alkukesäisin jännittää ilmoitusta ylennyksestä. Jo jokusen vuoden kuluttua vakinaisen käynnistä saapui ilmoitus siitä, että korpin retkun natsan saa kaverin. Olen siis alikessu, ja siitä lähtien ollut sotilasurani huipulla. Onneksi, sillä rauhan aikana ei enempää jämiä ole mahdollista haalia.

Kouvolassa 3. Erillisessä viestikomppaniassa tuli aikoinaan 11 kk titailtua. Siellä kun kaikki joutuivat tuon ajan viettämään. Saatta olla, että nykyisin "kusot" kulkevat toisella tekniikalla. 

Vaikka ensikäden tietoa ei kyllä ole. Oletan kuitenkin, että kalusto on hieman erityyppistä, kuin silloiset radio-Gaz'it, millaista myös tuli sompailtua; ne veivät bensaa siinä 20 litraa sataselle, ja energiakriisin aikaan ne täräytettiikin ajokieltoon. Mutta idioottivarmoja menopelejä olivat. Tulipalopakkasillakin liikkeelle pääsi, kun hujautti parafiinilla toimivan "tohottajan" toviksi hönkäilemään sille vasiten tehtyyn "torveen". Maavaraa oli, jotta ei pienemmät kivet ja kannot paljon luontaisestikin hidasta vauhtia hiljentäneet. Ja kun talvella tälläsi lumiketjut gummien päälle, jo kipusi auto jyrkänkin mäen harjalle. Tämän päivän katumaasturit kalpenisvat kateudesta, jos tuollainen Gaz viivalle tulisi.

Kouvolassa palvelivat ystävistäni ainakin Matti R. ja Pertti K. Matti ennen minua, Pertti osittain samaan aikaan. Salpausselän ilmatorjuntapatterissa molemmat, muistaakseni.

Kun itse siellä olin, kiersi varuskunta-alueella legenda hullusta mikkeliläisestä, joka huuteli halkokuorman päällä latinaa! Vahvistatko, Matti?

Kaimaani taas oli niin etevä, että, lienee historian ainoana, puhui itsensä pois katujyrän kynsistä iltalomalla Mikkelissä. Onko mielikuvani oikea, Pertti?

Nyt on päällimmäiset asiat käsitelty; hallitus, itsekehuohjelmat ja armeija-asiat. 

Ensi kerralla pureudutaakin sitten kaikkia meitä läheisesti koskettaviin asioihin, kuten F1-autojen kaarrenopeuksien maksimointiin sekä ensi vuoden euroviisuvoittajan ennakointiin. Ehkäpä myös, mikäli aikaa jää, alkaneen kesän miesten uima-asukuosien vertailuuun.