Ajattelin hieman dallailla kaupungilla, mutta tuulee niin ylettomasti, etta se ei ollut mukavaa.
Istun siis Lahden paakirjaston kahvilassa. Horpin suhtalaisen edullista (1,60 €) korviketta. Hilppa paasee kuudelta, on reilu tunti aikaa. Ja kotona voi lopetella, jos taman tabletin nappiksen kera painiskelessa menee hertsit.
Tanne kotoa suunnistin Hollolan kirjaston kautta. Palautin yhden pikalainan, Joakim Zanderin "Uimari"-nimisen teoksen. Nyt, kautta pyhän sänkeni, loppui näpiksestä akku. Kirjoitan, minkä kirjoita nyt tabulaattorin omalla systeemillä. Niin, mihin jäinkään? Palautukseen, joo. Syystä, tai toisesta on viime aikoina tullut lainailtua viikon pikalainoja tai kahden viikon uutuuksia.....no nyt ne riettaat laittaa tätä kuppilaa reikeliin, sulkeutuu näemmä viideltä. Pitää siirtyä Trioon.
No niin, täällä ollaan, Roberts Coffeessa. Luon silmäyksen äsken kirjoittamaani. Lyhyen laina-ajan opuksia on siis tullut lainailtua, osa varattuja, osa tsäkällä löytyneitä. Joku aika sitten luin Karin Fossumin uutuuden "Carmen Zita ja kuolema" sekä kaksi Cilla & Björn Björlingin dekkaria, "Nuosuvesi" ja "Kolmas ääni", joista jälkimmäinen lyhyellä lainausajalla. Viikko sitten palautin Anders de la Motten "Peli-trikologian" päätösosan "Kupla". Tänään sen Zanderin. Hilppalla on menosssa Ingrid Fridmanssonin "Tyttö ja kissa". Se pitää ehtiä minunkin lukea. Äsken sain Hollolasta varatun Jo Nesbön "Verta lumella". Verskien julkaisujen hyllystä tarttui kainaloon Ann Cleevesin uusi Vera Stanthope-juttu "Satamakatu", sekä Andrea Camillerin uusin Montalbano "Paperikuu".
Sen vuoksi en enää Lahdessa pahemmin hyllyjä kolunnut. Vaikka kesäkuukausien ajan normaalikirjat ovat Lahdessa kuuden, Hollolassa kahdeksan viikon laina-ajalla. Että ehtii lomalaiset grillailuilltaan ja kaljanjuonneiltaan lukasta.
Lars Keplerin uutuus "Vaunooja" on kanssa varauksessa, siihen oli aika pitkä jono ehtinyt tulla, ennen kuin heräsin. Samoin odottaa John Williamsin "Stoner" vapautumistaan käsieni lehteiltäväksi. Kirja on kirjoitettu jo vuonna 1965, mutta on uuden tulemisensa myötä saanut nyt suomennoksen. Muita varauksia ei sitten olekkaan, eihän kesällä juuri uusia käännetä eikä julkaista.
On tällä helevetin värkillä työlästä kirjottaa, ja hidasta! Jos en nyt ihan luokkanaputtelija olekkaan, on normaalinäppiksellä vähän joutusampaa rustailla. Eikä tule niin määrättömästi "kirotusvirheitä"! Nostankin kädet pystyyn, ja jätän tämän luonnokseksi. Korjaan sitten kotona illemmalla, kun tärkeemmät asiat on tehty; ruokailu ja Emmerdalet tallenteelta. Saatan vähän kotona lisääkin kirjottaa, kohta rouva pääsee duunista.
Mutta siihen asti naputellaan. Elinalle tuli tänään tieto, kun soitti sairaalaan: sen silmäleikkaus on keskiviikkona. Ohjeet operaatiota varten tulivat viikko sitten, ja silmätipat sun muut tykötarpeet käytiin heti hankkimassa. Ihmettelen kyllä hiukan sitä, että mitään virallista ilmoitusta ajankohdasta ei tullut, vaikka tippojen laitto ohjeen mukaan pitää aloittaa neljä päivää ennen leikkausta. Kun epätietoisuudesta stressaantunut äiti lopulta pääsi läpi silmäleikkausten aikataulujärjestelijän seulan, löytyi hänen ilokseen aika heti parin päivän päähän. Kuulema tipatkin on ihan ok, kun tänään välittömästi aloitti. Sehän äitiä on stressannut, että kuinka hän pääsee Ritvan uuranan laskuun. Minä olen häntä yrittänyt tyynnytellä, että varmasti pääset, operaatio kun on päiväkirurgiassa, eikä ne tuollaisia viikonloppuisin leikkaa. No, saipa nyt rauhan sielulleen
Viikon aikana on meillä kahdet hautajaiset, nyt sen voi sanoa, kun ne toiset ylittivät valtakunnallisen uutiskynnyksen. Ei erityisen mieltäylentävä alku kesälle, täytyy tunnustaa. Mieli on aika synkkänä ollut. Lauantaina oli kuitenkin oikein mukava valmistumisjuhla Ristiinan Metsälinnassa. Minähän olen vanha konkari paikan suhteen; olen siellä, armoitettuna tanssilavojen taiturina, kerran käynyt, vuonna 1968 tai 1969, ellen aivan väärin muista. Muut kokemukset tanssilavoita ovat tietysti pummilla sisään sujahdetut Pistohiekan keikat ja Kaikukallion pakolliset visiitit.
Ja Helmikin alkaa pikkuhiljaa olla entisellään, valeraskauden ikeen alta on selvinnyt. Pieni valopilkkuja elämään.
Nyt viisarit ovat rientäneet siihen asemaan, että on lopetettava. Jatkan illemmalla.
Kotona ollaan, mahat pullollaan, kulttuurin nälkä Emmerdaleilla ravittuna. Luulen, että kun nopeasti silmäiltynä runsaan korjauskierroksen olen tekstiini tehnyt, lopettelen tällä erää. Meinasin aloitella Jo Nesbön kirjaa.
Sen verran vielä lukutottumuksistani, että melkoisen skandinaavista näyttää viime aikojen(kin) lista olevan.
Täytyy loppuun laittaa Annan tänään lähettämä kuva "karhukävelijä" Iiriksestä, joka aikoo ilmeisesti jättää konttaamisen turhana vaiheena väliin, ja siirtyä suoraan kahdelle jalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti