Te hyvät ystävät, luulette varmaankin, että meikäläisen elo on pelkkää rallattelua. Toisin on! Kerronpa esimerkin eräästäkin hankalasta ja vastoinkäymisten täyttämästä aamusta.
Kun normaaliin aikaan, klo. 10:00, kuulin unen läpi varovaisen herätysilmoituksen makuuhuoneeni ovelta, tiesin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Ääni nimittäin kuului sisäkkölleni Matidalle, eikä miespalvelija Jamesille, kuten oli tapana. Vaimoni Philippa Lenkunowitz os. von Rieppenthal oli tietenkin jo lähtenyt, koska hän jatkaa vielä uraansa Nordea-pankin johtotehtävissä. Enempiä kyselemättä kuitenkin ilmoitin tulevani tuota pikaa aamiaiselle.
Kun normaaliin aikaan, klo. 10:00, kuulin unen läpi varovaisen herätysilmoituksen makuuhuoneeni ovelta, tiesin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Ääni nimittäin kuului sisäkkölleni Matidalle, eikä miespalvelija Jamesille, kuten oli tapana. Vaimoni Philippa Lenkunowitz os. von Rieppenthal oli tietenkin jo lähtenyt, koska hän jatkaa vielä uraansa Nordea-pankin johtotehtävissä. Enempiä kyselemättä kuitenkin ilmoitin tulevani tuota pikaa aamiaiselle.
Käytyäni pikaisesti suihkussa ja ajettuani partani, alkoi todellisuus kaikessa karmeudessaan valjeta minulle. Ensinnäkin tupakkatakkini rinnuksessa oli yhä eilinen majoneesitahra! Eikä siinä kaikki: silkkihuivini oli silittämättömänä takin sivutaskussa!
Raivoisassa mielentilassa siirryin kauniin kesäaamun vuoksi vilpolaan katettuun aamiaspöytää. Ja mitä silmäni näkivätkään: ei munuaisia, eikä myöskään keittäjäämme Gunhildia, joka munuaiset minulle aamuisin liekitti. Ei lämmitettyä maitoa kahviin lisättäväksi! Sämpylät tosin näyttivät tuoreilta, paahtimessa odotti pari leipäviipaletta ja uppomunat olivat oikeaoppisesti lautasen vieressä. Lehtikin oli aseteltu pöydälle. Mutta tuhat tulimmaista, sitä ei ollut taiteltu auki taloussivun kohdalta! Kaiken kukkuraksi havaitsin, että tuoreet kukkat loistivat poissa olollaan! Eikä ketään näkynyt.
"Matilda!", huusin äänekkäästi rimputtaen samalla edessäni olevaa kelloa. "Missä sinä olet?"
"Täällä Ylhäisyys", kuului vaimea piipitys oven luota.
"Miksi, herran tähden, kaikki asiat ovat päin prinkkalaa? Tahra tupakkatakissa, liina silittämättä, munuaisia ei näy missään, näin ensihätään luetellakseni. Ja missä ihmeessä on James?!"
"Anteeksi, korkea-arvoisuutenne, mutta olen ollut eilisestä yksin kartanossa. James ei ole ilmaantunut iltavapaaltaan, ja Gunhild ilmoitti sairastuneensa äkillisesti. Pyydän mitä nöyrimmästi anteeksi, mutta en ole ehtinyt joka asiaa yksin kunnolla tekemään".
"Kaikkea sitä kuuleekin! Ei ole palannut iltavapaaltaan! On sairastunut äkillisesti! Eikö kunnollista työvoimaa enää saa mistään! Ei ennen ollut iltavapaita, eikä ennen sairastuttu äkillisesti!"
Matida näytti vajoavan lattian alle, hyvät hänelle! Oppii ehkä itse käyttäytymään!
"Kyllä kai autonkuljettaja Jochen on paikalla?", ärähtelin yrittäen saada sämpylää alas rahvaanomaisen mustan kahvin kanssa.
"On kyllä, hän tuli äsken viemästä arvon Rouvaa toimeen. Pyydänkö hänet puheillenne?", kysyi Matilda säikähtäneen näköisenä. "Sietääkin olla säikähtänyt", ajattelin. "Ei, käske häntä ajamaan Cadillac talliin ja valmistamaan Rover matkaan. Auton pitää olla pääovella tunnin kuluttua!"
"Kyllä Herra", liversi tyttö ja livahti ilmeisen helpottuneena ulos vilpolasta.
Kun aterioinnin jälkeen huomasin turkkilaisten savukkeiden puuttuvan kotelostaan, en enää jaksanut ääntäni korottaa, vaan tyydyin tempaisemaan aamusavut käsinpyöritetystä havannalaisesta, joita onnekseni oli muutama rasiassaan.
Miten kuten ravittuna siirryin pukeutumishuoneeseeni vaihtamaan vaatteita. Paidat olivat onneksi puhtaita ja tärkättyjä, solmukkeet niille kuuluvassa paikassa, housut ja takit prässättyinä, mielialani alkoi hieman parantua.
Mutta, mutta...kun itseasiassa kelvollisesti kiillotettujen kenkieni päälle aloin sovitella damaskeja, olivat nuo välttämättömät pukineet aivan tahraiset! Onnekseni löysin komerosta toiset, vaaleanpunaiset, mitkä vaikuttivat siisteiltä. Eivät aivan protokollan mukaiset, mutta hätä ei lue lakia!
Kävelykeppiä valitessani mietin kuinka hankalaa elämä saattaa olla. Eivät tavalliset ihmiset tiedä meidän luokkamme arkipäivän vastoinkäymisistä höykäsen pöläystä.
"Kyllä varmasti taidehuutokaupassakin ilmenee epäkorrektia käytöstä, kuka ties röyhkeitä nousukkaita huutoja tekemässä, tai ehkä paroni von Ochenkreuz, tuo onneton rehvasteleva moukka, saapuu esittelemään maksuvalmiuttaan", mietin katkerana.
"Ja mikäli lainkaan pystyn kuvittelemaan, ei osterilähetys Ranskasta ole ehtinyt oikeaan koneeseen. Mutta illallinenhan on kuitenkin nautittava vaikkapa Hesperiassa, uutta keittäjää ei varmasti saa tähän hätään palkattua. Ja varatuomari van der Teufelille on ilmoitettava, että hoitaa Jamesille sekä Gunhildille tiedon heidän työsuhteidensa päättymisestä".
"Mistä kummasta saan pätevää henkilökuntaa tilalle?", aprikoin kävellessäni kohti ulko-ovea. "Kyllä isäni Ernst varmasti kääntyisi haudassaan, jos kuulisi, millaiseen palvelusväkeen nykyään joutuu tyytymään".
Näitä miettiessäni koputti Matilda oveeni, ja luvan saatuaan astui niiaten sisään sanoen: "Herra, teitä pyydetään puhelimeen".
"No kuka se siellä?" utelin äreänä.
"Se on maaseutuasuntonne portivartija Kyösti".
"Mitä asiaa sillä nyt on?", mutisin rientäen eteisaulaan.
Ilmeni, että mahonkisesta moottoriveneestäni oli yksi sylinteri mennyt rikki. Yanmarin mekaanikko oli jo kutsuttu paikalle. "Sappermentti!", tuumasin, "ei kai juhannusristeily ole vaarassa?"
Kyösti kertoi kaiken olevan kunnossa jo muutaman päivän kuluttua. Annoin hänelle vielä jokusia tarkentavia ohjeita juhannuksen varalle. Sitten oli lähdettävä autolle.
Ulkona Jochen jo tepastelikin, riensi Roverin takaovea minulle avaamaan. Auto kiilsi moitteetomasti, kuljettajan saapashousut istuivat erinomaisesti ja hänen lakkinsa oli täsmälleen vaadittavat asteet kallellaan.
"Jotain on kuta kuinkin mallikkaasti", mietin jo asteen paremmalla tuulella.
Annoin Jochenille täsmälliset ohjeet aikatauluineen:
Ensin asianajotoimisto Teufel&Teufel&Belsebub&Knaben eteen.
Sitten taidehuutokauppaan. Odotellessa Jochenin tulisi varata pöytä kahdelle Hesperiasta.
Huutokaupasta kotiin,
Chaufför Philippaa noutamaan.
Sitten vaatteitten vaihto ja Hesperiaan.
Kuljettajan moitteettoman käytöksen aiheuttamassa hetkellisessä mielenhäiriössä, unohtaen, kuinka Jamesin kanssa oli käynyt, tulin luvanneeksi hänelle loppun iltaa vapaata; me voisimme palata taksilla.
Niin totta kuin nimeni on Bertil Lenkunowitz, toivon, ettei edes pahimman vihamiehenikään kohdalle satu yhtä hankalaa aamua!
Siinäs kuulitte! Minullako muka leppoisaa! Yritä siinä sitten olla iloisella päällä, tuollaisen aamun jälkeen! Sitä paitsi konjakissa haudutettu riekko Hesperiassa oli käsittämättömällä tavalla onnistuttu valmistamaan niin, että se ei maistunut riekolle eikä konjakille.
"Ja mikäli lainkaan pystyn kuvittelemaan, ei osterilähetys Ranskasta ole ehtinyt oikeaan koneeseen. Mutta illallinenhan on kuitenkin nautittava vaikkapa Hesperiassa, uutta keittäjää ei varmasti saa tähän hätään palkattua. Ja varatuomari van der Teufelille on ilmoitettava, että hoitaa Jamesille sekä Gunhildille tiedon heidän työsuhteidensa päättymisestä".
"Mistä kummasta saan pätevää henkilökuntaa tilalle?", aprikoin kävellessäni kohti ulko-ovea. "Kyllä isäni Ernst varmasti kääntyisi haudassaan, jos kuulisi, millaiseen palvelusväkeen nykyään joutuu tyytymään".
Näitä miettiessäni koputti Matilda oveeni, ja luvan saatuaan astui niiaten sisään sanoen: "Herra, teitä pyydetään puhelimeen".
"No kuka se siellä?" utelin äreänä.
"Se on maaseutuasuntonne portivartija Kyösti".
"Mitä asiaa sillä nyt on?", mutisin rientäen eteisaulaan.
Ilmeni, että mahonkisesta moottoriveneestäni oli yksi sylinteri mennyt rikki. Yanmarin mekaanikko oli jo kutsuttu paikalle. "Sappermentti!", tuumasin, "ei kai juhannusristeily ole vaarassa?"
Kyösti kertoi kaiken olevan kunnossa jo muutaman päivän kuluttua. Annoin hänelle vielä jokusia tarkentavia ohjeita juhannuksen varalle. Sitten oli lähdettävä autolle.
Ulkona Jochen jo tepastelikin, riensi Roverin takaovea minulle avaamaan. Auto kiilsi moitteetomasti, kuljettajan saapashousut istuivat erinomaisesti ja hänen lakkinsa oli täsmälleen vaadittavat asteet kallellaan.
"Jotain on kuta kuinkin mallikkaasti", mietin jo asteen paremmalla tuulella.
Annoin Jochenille täsmälliset ohjeet aikatauluineen:
Ensin asianajotoimisto Teufel&Teufel&Belsebub&Knaben eteen.
Sitten taidehuutokauppaan. Odotellessa Jochenin tulisi varata pöytä kahdelle Hesperiasta.
Huutokaupasta kotiin,
Chaufför Philippaa noutamaan.
Sitten vaatteitten vaihto ja Hesperiaan.
Kuljettajan moitteettoman käytöksen aiheuttamassa hetkellisessä mielenhäiriössä, unohtaen, kuinka Jamesin kanssa oli käynyt, tulin luvanneeksi hänelle loppun iltaa vapaata; me voisimme palata taksilla.
Niin totta kuin nimeni on Bertil Lenkunowitz, toivon, ettei edes pahimman vihamiehenikään kohdalle satu yhtä hankalaa aamua!
Siinäs kuulitte! Minullako muka leppoisaa! Yritä siinä sitten olla iloisella päällä, tuollaisen aamun jälkeen! Sitä paitsi konjakissa haudutettu riekko Hesperiassa oli käsittämättömällä tavalla onnistuttu valmistamaan niin, että se ei maistunut riekolle eikä konjakille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti