Taitaa olla julma totuus, että kesä meni viime lauantaina. On se Suomessa joskus lyhyt! Onneksi oli kuitenkin hyvä keli, kun Ritvan uurnaa kappelista haudalle saatettiin, matkaa oli nimittain varmaan kilometri. Parahultaisessa kelissä se kuitenkin taittui.
Elinan ja ystävänsä ja ikätoverinsa Britan Ninan mies Olli toki vei autolla, koska heidän matkantekonsa jalan on melko kiireetöntä.
Kaunis tilaisuus meillä oli, parisenkymmenta ihmistä, ilma tosiaan suosi. Muistotilaisuus vietettiin Alppilassa ravintola "Ilmassa".
Voileipäkakku ei ollut vielä Iiriksen suun mukasta, Anna oli hänelle omat eväät varannut.
Hautajaisissa tapasin Ritvan nuoruuden, tietysti myös myöhemmän iän, ystävän Marjan. Eipä edellisesta ollut kulutkaan kuin reilut 45 vuotta! Noh, nyt ollaan Facebook-kavereita. Ja saattaa olla, ettei seuravaan tapaamiseen vierähdä uutta neljääviittä vuotta. tai jos vierähtää, niin vierähtää; enhän minä ole silloin edes sataakymmentä vuotta, Marja kylläkin niitä lukemia taivaltaa.
Kuvassa Marja, Ritvan poika Sebastian, ja hänen isänsä Helmut.
Sellaisissa merkeissä tuli siis tämä kesä vietettyä.
Jottei aika kävisi pitkäksi lohkesi eilen paikka purukalustosta, ja etuhampaasta tietysti! Onneksi Hollolassa kunnallinen (meillä myös kunnollinen) homma toimii; aamulla vartin yli 8 pääsin läpi päivystykseen, aika klo. 13:30, nyt on kalusto taas hymykunnossa!
Hammaslääkärilta päästyäni kävimme Helmin kanssa kastelemassa itsemme. Kun lenkille lähdettiin, paistoi arska. Puolessa välissä, eli siis mahdollisimman kaukana kotoa, yllätti ravakka kuuro. Mitäpä siitä muuten, mutta ei ole enää kesää, mikä kuivaisi, minkä kastelee. Se kesä kun meni, niin kuin tuli jo todettua.
Mutta asiaa puhuakseni; toivottavasti keskiviikkona on taas hyvä ilma. Tiilikaisen Igor siunataan silloin. Meillä siis kahdet hautajaiset vajaan viikon aikana. Sellaista se joskus on. Ei tässä niinkään juhannusodotukset päällimmäisenä mielessä ole! Mutta elämä on otettava sellaisena, kuin se tulee.
Juhannukseksi kuitenkin Avokkaaseen lähdetään. Anna ja Iiris tulevat myös, samaten Elina. Joni, tapansa mukaan, tekee pyhät töitä. Hän ei liiemmin juhlapäivistä perusta, ottaa rahat pois. Kaukaa viisaana lainasimme viimeeksi Anttolasta Liisa-tädin joutilaan Corsan. Eihän me oltais kaikkine vaunuinemme, grillimakkaroinemme ja koirinemme yhdessä autossa millään mahtuneet.
Me startataan Annan, Iiriksen ja Helmin kanssa torstaina aamupäivällä, heti kun Iiriksen aikataulu sallii. Hilppa ja Elina köröttelevät ruuhkassa, kun Hilppa töistä pääsee.
Saaressa odottaa ruohon leikkuu. Laituritalkoistakin tuli tieto; meillä on neljän yhteinen kimppalaituri mantereen puolella, siellä, missä ovat autopaikat. Kommuunniin kuuluvat Hannilat, Kyhälät, me ja ministeri Rehula. Juha kai tämän laituritalkoon on koolle kutsunut, onkohan ministeriviinaa harjakaisiksi! Vaikka en minä varmaan koko souviin ehdi. Eikä siellä paljon hommaa olekkaan; vähän oikomista ja tukemista.
Juhannusaattona pitää tietysti koivut rapun poskeen käydä haalimassa. Illalla sitten Hanelin rantaan kokolle, jollei vallan mahdottomaksi keli yleydy. Ainakaan erityisen lämmintä ei ennuste lupaile, joskaan ei kai ihan läänin sateitakaan.
Ritva ja Anna viime juhannuksena kokkorannalla. Eipä ole Ritvaa enää!
Lauantaina voisi vähin uistella. Vaikka tuulee se kuitenkin. Ja sataa. Parasta varata kirjoja kosolti matkaan. Kuten huomaatte, Murphy oli meikäläiseen verrattuna optimisti!
Jos uistelemaan pääsee, vois ottaa Helmin mukaan, se kun on ainoa, joka pitää liivejä. Noh, tietysti Iiris kans.
Sunnutaina on taas Piskolakeikka, Annin rippijuhlat. Konfirmaatio oli jo eilen, mutta päällekkäisyyksien vuoksi kekkerit pidetään silloin. On kuulema oikein ruokapidot. Sieltä ei, Tainan tuntien, tarvitse vatsa kuristen lähteä usmuuttamaan kohti Hollolaa!
Vielä ilmoitusluotoisena: nuohooja kävi n. kuukausi sitten rassailemassa Avokkaan piiput. Lasku toimenpiteestä tuli vasta tänään. ohessaan raportti. Siinä kerrottiin, että kiuas alkaa olla vaihtokunnossa, ja että saunan piipussa on kiukaan hormin kohdalla poikkisuuntainen halkeama, mikä on syytä korjata. Asiathan olivat toki tiedossa ja tehtävien listalla. Hyvä vain, että sutari nootin antoi, pistää asioihin vähän vauhtia.
Eli jussin jälkeen kiukaan ostoon, vaihtoon ja koekäyttöön. Saari vain aina asettaa omat haasteensa, kun kaikki sinne vietävä täytyy veneen kautta käyttää. Tuon kiukaankin olisi jo kevättalvella voinut jäitä pitkin saareen roudata. Mutta eihän, hitto soikoon, viime talvena ollut kunnon jäitä! Repikää siitä! Sitä paitsi täytyy se vanha rotiskokin pois kuljettaa. Meikäläisen olematon omatunto nääs ei salli
kiuasromun upottamista Luonterin syvänteeseen, kuten jotkut tietyt ovat tehneet.
Sellasta tällä kertaa. Nyt paistaa taas aurinko, ruhtinaalliset 12 astetta varjon puolella. Harkitsen vielä hetken, mutta vakavasti, kaivanko juhannukseksi Ylä-Lapin välihousut naftaliinista .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti