Joskus tuntuu, että elämme perusteettomien epäilyjen Suomessa. Kovin helposti kuulee: "se varmaan tekee sitä ja tätä". Tai: "ne ihan vissisti illalla kun muut ei nää, touhuaa tätä ja tuota". Tai: "tuo hyypiö saletisti remmeltää jotakin, kun selkänsä kääntää".
Johtuuko yhteiskuntarakenteen laventumisesta, ihmismielen kaventumisesta, vai mistä, kaamea epäluulon vallassa tuntuu suuri osa väestöstä elävän. Kieltämättä tulee itsekin silloin tällöin todistamattomia ajatuksia, jopa sanoja, viljelleeksi, kun on sen tyyppinen tilanne. Tavallisesti piloillaan, tai leikin varjolla. mutta joskus ainakin puolitosissaan. Vaikka ei pitäisi. Jollei tunne ja tiedä ajatusten ja puheiden kohteen varmasti olevan niiden väärti, ja ole jotakin konkreettista epäilyjen tueksi.
Eilen kävin pyydettäessä läheisellä liikekiinteistöllä katsomassa, olisiko jotain tehtävissä, kun siellä juuri vuokratun varastotilan katto vuotaa. Tilan on vuokrannut parin turkkilaisen firma. Kaverit tuovat maahan pizzeriatarvikkeita, siis laatikoita, mausteita, kalusteita, koneita, jne. Kun siinä pihalla odottelin sisään pääsyä, tuli samassa rakennuksessa jo aikaa vuokralla olleen yrityksen edustaja kysyä töksäyttämään: "Mitäs niille sähköille oikein eilen tapahtu?" Minä siihen, että minä mistään sähköistä mitään tiedä, tulin vaan kattomaan, kun laipio kuulemma vuotaa. Tähän toinen kertomaan, että edellisenä päivänä sähköt olivat menneet pari kertaa hetkeksi heiltä poikki, ei kuitenkaan koko tiloista, ensin yläkerrasta, sitten alakerrasta. Hän selvitti myös, että kaikki kiinteistön sähkömittarit ovat tilassa, minne uusilla vuokralaisilla on pääsy. Kysyin tuohtuneelta toverilta, oliko hän asiaa turkkilaisilta kysynyt. "Joo", vastasi tämä. "Mutta eihän ne tunnustanu ees SPK:ssa käyneensä. Tuli mieleen, että ne vähän yhistelee piuhoja, omia sähköjään kulkemaan toisten mittareiden kautta!"
"Just ja joo", ajattelin. "Helppoa hommaa, ku potun keitto, parissa minuutissa yhistellä piuhoja etäluettavasta mittarista toiseen. Pidinpä tietenkin turpani kiinni, ja kuuntelin, kun äijä melttosi, että karvaranteet saa lähteä, jos ei opi olemaan kunnolla. Ihan, kuin olisi vuokranantaja ollut!
Kyseinen perus(suomalainen) junttura on jostain ennakkoluulonsa ammentanut. Kokemuksesta? Muiden puheista? Yleistämään hän kuitenkin oli etevä.
Vaikka en tätä nykyä kovin runsaasti ole tekemissä lajitoverieni kanssa, epäilyn atmosfääriä kokee, vähintään aistii, jatkuvasti. Eikä epäily suinkaan kohdistu ainoastaan erilaisen etnisen taustan omaaviin. Kyllä suomalainen osaa suomalaista epäillä, heimoveli heimoveljeä morkata, naapuri naapuria kalvaa.
Taisi olla puolitoista vuotta sitten syksyllä, kun kerran iltapäivällä kotiin tullessani ihmettelin, mitä poliisit tekevät lapioden kanssa talomme päädyssä kadun takana olevassa metsikössä."Ruumistako etsivät?", ihmettelin poliisisarjojen innoittamana.
Seuraavana päivänä minulle selvisi, nimeltä mainitsemattoman talomme tietotoimiston kautta. Joku kadun toisella puolella olevassa rivarisssa asuva nuori mies oli jotakin kyseisessä metsikössä kaivellut, ja muuan valveutunut kansalainen oli virkavallalle ilmoittanut, että täällä kätketään huumeita maahan. Kyseinen nuorukainen oli joskus jonkun huumetuomion saanut, mutta mitään "todisteita" ei soittajalla ollut. Noh, paljastui, että kaveri oli menossa jonkun tutun mökille ongelle, ja matojahan onkimies tarvitsee! Kerran syyllinen, aina syyllinen, ohjenuora turhan monille.
En tiedä, joutuiko poikaparka suorittamaan kuvittellisen onkireissun putkassa. Mutta tulipa poliiseille töitä, ihan niin kuin niitä ei oikeasti olisi silläkin saralla harvennetulle joukolle.
Eikö tässä ahdistuneessa ja ahdistavassa maailmassa ole tarpeeksi työlästä elellä, ilman että aiheettomat epäilyt aiheuttavat vaikeuksia, hankaluuksia tai nurjaa suhtautumista aiheettomasti epäillyille, unettomia öitä, turhaa moraalisen rinnan röyhistelyä ja aiheetonta eettistä etevymmyydentunnetta aiheettomasti epäileville?
Onneksi Iiris saa vielä ottaa päiväunet ilman, että mitään epäilee, tai että häntä epäiltäisiin. Paitsi ehkä vaipanvaihtoterpeen luomisesta, mutta harvoin siitäkään aiheettomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti