TAKAPAKKIA

Lauantaina sitten Saarelasta kotiin palattiin. Aamusta startattiin, koska yöpakkasen jäljiltä jää tuntui turvallisemmalta. Ei niin, että jää vielä huonoa olisi ollut, olen vain iän myötä tullut ehkä liiankin varovaiseksi kelien suhteen. Jäätä oli perjantaina kairanreiästä äimäiltynä n. 30 senttiä, eikä se ollut puikoilla lainkaan. Vaikka autolla ajais, jos niikseen tulee. 

Se että varsinkin selillä, oli aika paljon railoja, onkin toinen juttu. Ne ovat aika arvaamattomia. Ja jos yöpakkanen jäädyttää railon pinnan, ja siihen sataa täräyttää hieman lunta, voi paikka olla asiasta tietämättömälle kuolemaksi.

Kaiken kaikkiaan ilmat olivat sen reilun viikon aivan loistavat; öisin 5-10 astetta miinusta, päivisin saman verran plussaa. Aurinko paisteli päivisin pilvettömältä taivaalta. Ja harvoin on voinut maaliskuussa pasteerailla pihapiirissä puutarhakengissä. 

Suuren vuorokautisen lämmönvaihtelun vuoksi jäät pitivät melkoista mouketta, kuin olisi ukkonen kaiken aikaa vähän loitommalla jyrähdellyt. 

Perjantaina sitten alkoi kevät tehdä takapakkia. Oliko se siihen asti sörnäytellyt etupakkia, sanokaa te. Niin tai näin, perjantaina tuuli virisi melko tuimaksi, vieläpä pohjoisen suunnalta puhkuvaksi. Ja kuten vanha kansa tietää: "Pohostuuli on kylmää, tuulipa se mistä päin tahhaan!"

Tosi koleaa oli, vaikka aurinko vielä näyttäytyi. Sen verran oli pilven hattaroita, etten auringonpimennystä havainnut. En sitä tosin intensiivisesti tiiraillutkaan.

Helmi viihtyi luonnon rauhassa, tosin aika paljon uinaili leivinuunin kyljessä. Jäälenkkeily oli koiraparalle lipsumista ja sutimista. Lauantaiaamuna, kun pois lähdettiin, autolle käveltiin, tuuli selän takaa niin kovaa, että pulkka ja ahkio kulkivat välillä itsestää, jaloille pyrkivät ajamaan. Helmiäkin ahava kuljetti miten tahtoi, etenkin alueilla, joilla edellisenä päivänä vedeksi sulanut pintajää oli jäätynyt luistinradaksi. Mutta autolle päästin, miksei oltaisi, kun tuulikin sinne päin kuljetti. Äiti-Elina käytiin Piskolasta mukaan, Hanelilta haettiin vakuumoitu kylmäsavuhaukifilee (itse tehty, en ole vieläkään ihan perillä metodista). Syötävää oli, aika eksoottistakin.

Hollolassa oli, ja on, kaikki hyvin, minkä nyt vähän lunta häpsii. Viikonloppuna pitää lähteä Iiriksen kasvun määrä tarkastamaan, mikäli Tiilikaisille sopii. En tiedä vielä, lähteekö Helmi kokeilemaan uudessa väliaikaiskodissa asumista? Aika näyttää, luulen kuitenkin, että Annalla ja Jonilla saattaa välillä olla himpun verran ikävä.

Lopuksi:

Tänne sivistyksen pariin palattuani on alkanut eräs asia askarruttaa; jos vaalit eivät olsi jo ovella, olsiko seuraava päämisterin haastattelutunti muuttunut pääministerin haistattelutunniksi?