Eilen tune taas saavuttiin, siis Saarelaan. Edellisen kerran oltiin viikko lokakuun
alkupuolella, kun Iiris oli juuri syntynyt. Tai eihä Iiris, tietty, mukana ollut. tulee kyllä, kun vedet aukeavat, kesä kolkuttelee oven poskessa.
Hienoa oli, kuten aina, kun taukoa välissä ollut, saapua. Ilma upea, ennusteen mukaan jatkossakin, paikat kunnossa. Ainoa pieni "häverikki" oli, että vähät lumet olivat tuoneeta räystäskourusta osan tullessaan alas. Piece of Cake. Monasti oikkuileva leivinuunikin jätti vetämisongelmansa, savujen sisääntupruttelusa, melko niukaksi, kun maltoin kuumailmapuhaltimella tohottaa nuohousluukuista lajin aikaa.
Ei näköjään uni jatkunut normaalia rytmiä kummemmin, 4:30 lopetin pedissä pyöriskelyn, nousin ylös. Kroppa vissiin kaipaa aamulenkille, mutta saakin tyytyä sormiverryttelyyn läppärin avulla, tässä vaiheessa.
Kyllä oli yöllä reikänen taivasAvokkaan kattona! Tuolla maalikylissä on sen verran katu- sun muita valoja, ettei tähtien tuike ole samalla tavalla nähtävissä.
Onhan täällä kuuta kuvailtu, mutta ensi kertaa kävin äsken nappaamassa otoksen jäähän peilautuvasta reilusta puolikuusta.
Kohta pitää käydä puita, laittaa uuniin valkea. Eilen ei lämmitetty, vissistä syystä, kuin vähän. Nyt passaa korventaa kunnolla. Sitten parin kilon possupala, lanttu- ja perunalohkoja, sipulia, mitä kaikkea se rouva keksii, uuniin muhimaan pariksi tunniksi. Niilläpä puhuttelee nälkästä tovin verran!
Kun eväät on paistumassa, lähdetään varmaan tassuttelemaan , vaikkapa saaren ympäri. Ei kun liukuesteet töppösiin, on oiva kulkea. Helmille kun ei omia ole, saattaa se kiihdytyksissä ja mutkissa hippusen liirata, sen eilinen osoitti. Mutta liirailkoon sielunsa pohjasta sydämensä kyllyyteen asti. Elikko nauttii ilmiselvästi täällä olosta.
Päivällä otetaan aurinkoa, Hilppa ainakin, Minä taidan korjat rännin. Lehtiäkin pystyy harvoimaan, maaliskuussa! Lunta pihapiirissä ei ole kuin muutama neliö rappujen ja kaivon välillä. Niin, ja possuaterian päälle "perräiset" kuuluvat asiaan. Lauantaisauna on yksimielisellä päätöksellä siirretty sunnuntaille. Ilan pimennyttyä on luultavasti Steffan Ahnhem'in kirjan "Pimeään jäänyt" vuoro.
Näin se lähtee viikko Anttolassa kulumaan. Keskiviikon tietämissä täytyy käydä murkinaa haalimassa; mennäkkö Mikkeliin, vai usmuuttaako Puumalaan? Siinäpä kysymys. Puumalaan on komeampi tie ajella, ehkä sinne.
Tässä se Hilppaa tänäänkin luultavasti vahtii, ettei kukka saa liikaa aurinkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti