Kaunis päivä, taas. Aamukahvin päälle George Gentlyn tukimukset Areenalta. Sitten dallattiin Helmin kanssa tietysti jäälenkki. Raukan tassut kyllä lipsuu armottomasti yöpakkasen jäljiltä kiiltävällä pinnalla.
Olin räystäskouruhommissa, kun Haneli soitteli, että tulevat käymään, mikäpä siinä.
Totesin muuten muovirännin aikansa palvelleeksi, joten otin sen ja kypsähkön räystälaudan kokonaan pois. Pinnotettua peltikourua saa sopivasti, on halpaa ku saippua, kun kohalle sattuu. Kannakkeilla ja muilla tykötarpeilla ne kouruautomiehet tienaa. Mutta annoin Hanelille valtuutuksen tavaraa yheksän metriä hankkia, kun liikkuva räystäsmyymälä Anttolan rantamaisemiin ilmestyy.
Sitten vähän purastiin, ja mentiin rantaan vieraita odottelemaan.
Porukat ilmestyivät iltapäivällä. Ensin saapui parivaljakko velj-Hanski ja Anni potkureilla.
Helmi riemastui tietysti vaihtelua tylsien ihmisten kanssa lojumiseen tympääntyneenä...
...siinä määrin, että Annin pipokin meinäsi tulla kunnolla pöllytetyksi.
Kohta Taina ja Katriina tulivat autolla Potinlahteen. Anni meni heitä vastaan kahden potkurin kanssa.
Helmi korvat pystyssä kuului vastaanottojoukkoihin.
Tuliaisiakin oli; pullaa ja keksejä. Ei ku kahvin keittoon. Ja katsomaan, kuinka Mäkäräinen ei pärjännyt. Haneli on sen verran urheilumiehiä, että oli tulonsa siihen, siis hiihtolähetykseen, ei pärjäämättömyyteen, tähdännyt. Näin kai voi sanoa, kun on ampumahiihdosta kyse?
Heti rannassa oli Haneli kyselemässä, että alkaako se hiihto puol kaks, vai puol kolme. Olivat nimittäin Paajalansalmessa törmänneet ruuhkaan, eli Kiljusen Vienoon, joka oli tullut vastaan, ja sanonut kisan alkavan puoli kaksi. Mutta oikea asian tila varmistettiin, joten ei hätää.
Siinä hötäkässä ehti joku hiijen lentokone loukata Avokkaan demilitarisoitua aluetta, ihan keskeltä yli sörnäytti. Tulee taas puolustusvaliokunnalle seliteltävää.
Kahvit juotiin, kisaa seurattiin.
Kahti haki obligatorisen ja iänikuisen muistipelin, jota jo meidän lapset aikoinaan, sitten Anni ja Katriina pienestä pitäen, Avokkaassa olivat pelanneet. Helmin piti tietysti hääriä mestarina mukanan.
Lähdön hetki koitti aikanaan. Marssijärjetys oli muuttunut siten, että Hanski ja Katriina ajaisivat autolla, Taina ja Anni potkureilla. Lähdettiin valumaan rantaa. Minä sanoin Hilpalle: "Et kai Helmiä mukaan laske? Ota ainakin hihnaan!" "Ei se mihinkään lähde", totesi rouva.
Kun päästiin laiturille, lähtivät Haneli ja Kahti dallaamaan kohti Potilahden pohjukkaa. Kun he olivat pari sataa metriä taivaltaneet, hyökkäsi Hemppa perään. Eikä huudoista, maanitteluista, lointelustakaan piitannut; olisi Piskolaan heidän kanssaan mennyt. Hilppa, vastuuhenkilönä, hakemaan hihnaa, potkurilla perään!
Saipa Helmi paluukyydin potkurissa istuen, laiska koiranvetelys!
Saunassakin käytiin, tämän kirjoittelun lomassa. Nyt on melko lenseä olo. Huomenna jatkuu ajot Pappilan metsässä: aamupala, kävelylenkki, pientä puuhastelua, ympärilleen äplistelyä, uunien lämmitystä, aurinkoa, lukemista, ei suurempaa hälinää tai liikennettä, oletan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti