Maku on yksi ihmisen viidestä perusaistista, siis joukosta näkö-, haju-, kuulo-, maku-, ja tuntoaisti. Lisäksi puhutaan tasapainoaistista, asentoaistista? ja sisätuntemusaistista?? Melko aistillista, vai mitä?
Nyt lähestytään ihmisyyttä, otsikon mukaan, makuaistin kautta. Perusmakuja luokitellaan olevan viisi: makea, hapan, suolainen, karvas sekä umami. Siis kaikkien maailman makujen luomiseen tarvitaan vain näitä viittä. Sehän on tietysti melkein puolet enemmän, kuin tarvitaan koeputkia (3) kaikkien mahdollisten värien sotkemiseen, noin kuvaannollisesti.
Mietitäänpä perusmakuja, yksi kerrallaan.
Makea:
Synonyymisanakirjat (myöh. ssk:t) antavat samanmerkityksisiksi mm. "imelä", "suolaton", "siisti", "upea" ja "viileä". Minulle tulee sanasta mieleen tietysti sokeri, tai vaikkapa voitto Ruotsista jalkapallon mm-loppuottelussa.
Makea ihminen, eli imelä persoona, puolestaan herättää kuvan mielistelevästä, ruskeakielisestä ja ehkä myös ylipukeutuvasta persoonasta.
Hapan:
Ssk:t kertovat vastaavuksista mm. ilmaisuihin "liuos, jonka ph on alle 7", "hapattamalla tehty leipä" ja "pahantuulinen ihminen". Itselleni assosioituu kotona tehty ruisleipä, hapankorppu, hapanimelä kastike sekä ruotsalainen hapansilakka, ketulle puolestaan pihlajanmarjat. Kanssaeläjistä tietysti ssk:n antama kuvaus on oikea, siis ihminen, jonka naama on "norsunvitulla" (vastakohtahan on "naama, ku anopin naaraajalla"). Myös asiaan vastahakoisesti suhtautuva liittyy mielikuviini happamana.
Suolainen:
Ssk:t antavat vain yhden osuman, "yllättävän hinnakas". Sitähän se on, eittämättä. Suolainen soittaa tietysti kelloja aivolohkoissani sanojen graavi, kurkku, silakka, Loot, aavikko ja järvi, sekä käsitteen "tönkkösuolattu muikku" kohdalla. "Suolainen ihminen" jättää kyllä kaikki kellot hiljaisiksi.
Karvas:
Ssk:t ovat kallistuneet ilmauksiin "kitkerä" ja "katkera". Samoin olen minäkin. Jos tappio karvas, on se kitkeräkin, etc. Riti-vainaan muinoinen lempipaukku vodka-championi tulee tietysti mieleen. Karvasmanteliöljyn haju leijailee esiin Agathan dekkareista. Karvas ihminen ei välttämättä herätä vastakaikua katkeraan ihmiseen, pareminkin vastakarvaiseen, siis vastentahtoiseen lähimmäiseen. Muuten aamu-tv:ssa kuului Keskon pääjohtaja olevan katkera valtiovallalle siitä, että se suosii ulkomaalaisia kauppaketjuja yrittäessään rajoittaa kahden suuren markkinaosuutta, samaten kuin siitä, että Alkot eivät enää välttämättä sijoita myymälöitään näiden titaanien kauppapaikkoihin. "Hui hai eli Jäähyväiset yksinäisyydelle" luonnehti Kurt Vonnegutkin tiettyjä asioita. Sitäpaitsi katkera ihminen on usein se, joka ei ole osannut hoitaa hommiaan.
Umami:
Nytpä ovat ssk:t vaiti, niin minäkin. Umami sanan ei kyllä ainakaan makuihin luo sidelankaa. Siitä tulee mieleeni "utami", tuo sanaristikoissa yleinen sana, joka tarkoittaa harjaantumatonta, aloittelijaa, noviisia. Myös ristikkokäytössä oleva "utala", eli viekas, ovela, vilahtelee tajunnassa. Eikä kaukana ole mielleyhtymä "sunamiinkaan".
Entä umamin makuinen? Ei ole tunnetta tullut, siis että "olipa umamin makuista pastaa!", tai "kyllä tuossa juustossa todella on umami säväys!" Vaikka juuri joissain juustoissa se määritelmän mukaan esiintyy.
Jos jollakulla on persoonakohtaista kokemusta ja tietämystä umamin makuisesta suuhunpantavasta, voisiko hän ystävällisesti, kohtuu korvausta vastaan tietenkin, toimittaa minulle, puutteelliset aistikokemukset omaavalle, makupalan, edes tiedon, mistä moista herkku voi hankkia, ettei olisi tämäkin aamupuolen naputtelu mennyt ihan "äitiisä".
Kaikkea se joutavalla teettää, mutta ehkä maailma hieman siitä paranee,jos saan vielä joskus maistaa umamin säväyksen niin, että tiedän sen olevan umamin makuista. Sillä onhan se olemassa, koska niin on kirjoitettu.
Verba volant, scripta manent!
Mutta miksi sitten ei kielen makunystyröiden "kartassa" näy, millä kohtaa aistimme umamin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti