Kohta ne alkavat, XXII talviolympialaiset, kalleimmiksi ja
turvatoimiltaan laajimmiksi lajissaan koskaan mainitut, subtrooppisessa
ilmastossa, Pierre de Coubert’in hengessä, vissiin. Tuskin näissäkään kisoissa haloo nousee, jos
voittaja tuulettaa monot käsissään (mahdolliselle nuoremmalle lukijapolvelle: kts.
Lasse Viren, Montreal 1976). Vähän statistikkaa: ensimmäiset talviolympialaiset
järjestettiin 1924 Ranskassa Chamonix’ssa
. Osallistuvia maita oli 16 ja urheilijoita 258, lajeja 7. Shotsissa maita on
94, urheilijoiden määrä en tiedä, mutta varmasti enemmän, kuin Vancouverissa v.
2010 (2629), lajeja 15. Suomen ensimmäiset kultamitalistit olivat Chamonix’ssa
Clas Thunberg (3 kpl) ja Julius Skutnapp, molemmat pikaluistelussa,
viimeisimmät Janne Lahtela freestylehiihdossa, Samppa Lajunen (2+1 kpl) yhdistetyssä
ja yhdistetyn joukkue 2002 Salt Lake City’ssa. Kuriositeettinä mainittakoon, että Ludovika
Jakobsson-Walter Jakobsson voittivat kultaa pariluistelussa Antwerpenissä 1920,
mutta nehän olivat kesäkisat.
En ole urheilijoidemme edesottamuksia kovin tarkasti
seurannut, en edes täsmälleen tiedä, keitä matkaan lähtee, niin että en uskalla/osaa/halua menestystä ennakoida. Minua kisoissa kiinnostaa lähinnä
lätkä, se on nyky-olympialaisissa iso juttu. Niin, ehkä myös hieman Ahosen
Jannen edesottamukset.
Talvikisat eivät, ainakaan vielä, kärsi sellaisesta
lajikirjon säihkeestä, kuin kesäkamppailut. Mutta ihminen on kekseliäs eläin; lajeja
synnytetään, vaikka väkisin, kaiken aikaa, jos niissä on potentiaalia
harrastajien ja välineillä kerätyn voiton suhteen. Liekö Spede-vainaan sketsi ”rumaluistelusta”
vielä joskus toteutuu.
Kaikille kuitenkin toivotan jännityksen täyteisiä ja
toivottavasti menestyksen humalluttamia kisaviikkoja.
Ludovika ja Walter Jakobsson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti