Eilen arkistoja sorkkiessani löysin fiktiivisen tarinan, minkä nyt mieliharmiksenne ja latentiksi dilemmaksenne blogikseni liitän.
Kaikesta voi
keskustella, väitellä. Omaa mielipidettään saa, täytyy, puolustaa. Tämä
tosiseikka tuli taas kerran todistetuksi Kansainvälisen Oikeutta Omahyväisille Järjestön
(International Justice To Smug People Organisation, IJSPO) vuosikokouksen
aamupalalla Vierumäen Country Club-hotellin tiloissa. (Asiaan kuulumattomana
sivujuonteena kerron IJSPO:n olevan, kotisivujensa mukaan, kattojärjestö koko
maailman rehellisesti ja pyyteettömästi itsestään, hieman pyyteettömämmin
läheisistään ja lähes lainkaan muista kanssaihmistään välittäville henkilöille.
Heidän suunnitelmansa ja toimintatapansa ovat kuitenkin jääneet minulle
epäselviksi, eivät kuitenkaan periaatteensa. No, kai tällaisiakin etujärjestöjä
tarvitaan!?)
Saliin oli
kokoontunut kirjava joukko osallistujia eri puolilta maapalloa, eivät
kuitenkaan likikään kaikki pari sataa, ainoastaan aamuvirkuimmat. Keskustelu
kulki tietysti englanniksi, mutta kieltä kehnohkosti taitavana, sekä
kaltaisiani suomalaisia lukijoita ajatellen, kerron tapahtumasta yleisimmällä
kotimaisella.
Keskustelun aamupalan
tarpeellisuudesta ja sisällöstä aloitti suomalainen Oruup Siur. ”Kyllä aamulla täytyy
saada reilu annos puuroa vatsaansa, jotta se toimisi kunnolla! Aamun
ensimmäinen ateria etc, etc. Niin ainakin meillä kotona oli tapana sanoa”,
virkkoi tämä joviaalin oloinen
(ulkonäkö voi pettää, kuten tulette huomaamaan) pyknikko Orivedeltä
hyväntuulisesti.
”Eihän puuro mikään ateria
ole!”, huudahti englantilainen Egasuas Dna Nocab Gge. ”Se on vain härnäystä
ihmisen elimistölle. Kunnon aamiainen meidän tapaamme se jotakin on! Täältähän
ei sellaista täydellisenä saa, jotakin kuitenkin”, jatkoi hän mättäen pekonia
suuhunsa maanisella vimmalla. Ruokatottumukset eivät kuitenkaan näkyneet hänen
pitkässä ja langanlaihassa keski-ikäisessä vartalossaan. ”Liekö läpipasko?”,
tuumiskeli oruuP mielessään.
”Mutta tuohan vasta
terveellistä on!”, huudahtivat Ruotsia edustava Ilsym Cho Trugoy ja Sekalf Nroc
USA:sta lähes yhteen ääneen.
”Kyllä ihmisten
pitäisi vähän ajatella terveyttään, olla ahtamatta hirvittäviä
kolesterolipommeja itseensä heti aamutuimaan”, lisäsi saksalainen Lemmes Sulp
Eeffak. Ilsym, joka vaikutti todelliselta terveysintoilijalta, oli tuskin 30
vuotta täyttänyt, mutta kaikenkaikkiaan melko kuivakan oloinen naisihminen,
Sekalf puolestaan hänen tuplaikäinen miespuolinen vastineensa. Kölnissä
asustava Lemmes ryysti kolmatta kahvikupillistaan manaten lämpimien sämpylöiden
sekä vieressä olevien tupakointitilojen puutetta.
”No onko tuo sinun
aamiaisesi sitten kovinkin terveellinen?”, uteli Osserpse E Atrot, Milanosta
saapunut, charmantti, parhaita vuosiaan elävä herrasmies. Hän oli pukeutunut
samettihousuihin ja kyynärpaikattuun pikkutakkiin, minkä rintataskusta pilkisti
pari pitkää sikarikoteloa. ”Tämä mustikkapiirakka on todella erinomaista”,
jatkoi hän kääntyen samalla Lemmes Sulp Eeffak'in puoleen. ”Eiköhän lähdetä
tupakalle.”
”Ei ihan vielä,
täytyy ottaa lisää kahvia ja sämpylää, se on ainoa oikea yhdistelmä päivän
aloitukseen, savukkeella täydennettynä tietenkin.”
”Täällä Pohjolassa ei
kyllä tiedetä mitään kunnollisesta aamuateriasta”, lausahti kiinalainen Lla
Thiw Esir. ”Meillä kaukana idässä on tuhatvuotiset perinteet terveellisistä
ruokailutottumuksista, siis muissakin maissa, kuin Kiinassa. Mutta eihän täältä
mitään kunnollista saa!”, tuhahti hän tuohtuneena katsellessa kupissaan
likoavaa teepussia ja siristäen viehättävästi vinoja silmiään. Hänen
nelikymppisestä, maltilliseen harmaaseen housupukuun verhoutuneesta
habituksestaan aisti äärimmäisen henkisen vireyden.
”Aamupala on
täydellisesti yliarvostettu ruokailun muoto”, ilmoitti hieman syrjemmällä
pystypöytään nojaileva raskalainen Ettal Tnemelues. ”Turhaan täällä muuten
aikaa vietetään. Eikö seminaari voisi jo alkaa?”
”Seminaari alkaa
tasan klo 9.00, sillä selvä!”, huudahti
Sekalf Nroc murojaan rouskutellen. ”Jos sinua huvittaa aloittaa
aikaisemmin, siitä vaan, mene auditorioon keskustelemaan itseksesi, senkin
mäntti! Itse aion kuitenkin nauttia aamuhetkestä rauhassa.”
”Juuri niin!”,
tivahti Oruup Siur. Eihän mies, joka ryystää aamuisin pelkkää maitokahvia,
ymmärrä maailman menosta yhtään mitään!” Hän lusikoi hetken puuroa suuhunsa
mutisten samalla. ”Eikä täällä ole edes puolukkahilloa, perkele. Ja nuo muut
turhantärkeät osallistujat ovat syvältä! Olisipa paras, ja ainoa, ystäväni Orum
Aruak mukana, jotta voisin keskustella sivistyneesti.”
”Mitä te halvatun
rouheenrapeltajat muuten aamiaistani haukuitte!”, kohdisti Nocab Dna Gge
älähdyksensä Ilsym Hco Trugoy'lle ja Sekalf Nroc'lle. ”Minähän syön mitä halua,
vaikka bullshittiä,
jos niikseen tulee!”
”Syö, syö, kunhan
mainitsin”, vastasi Ilsym. ”Sitäpaitsi asiaa tarkemmin ajateltuna nuo Sekalf'in
pöperötkin ovat aika iljettäviä!”
”Vai iljettäviä!
Sanonko, fucging bitch, mistä kotoisin tuo sinun oksennusta muistuttava mössösi
on!”
”Koettakaapa
rauhoittua!”, huudahti vast'ikään joukkoon liittynyt sutjakka espanjatar
Adalasne Y Omuz käännellen porkkanaraastetta lautasellaan. ”Kaikki muut ovat
väärässä! Mikäli asia koskee, kuten olen ymmärtänyt, aamupalan sisältöä.
Vihannesta sen pitää olla! Ja luomua!”
”Pidä sinä turpasi
kiinni, mokomakin brassailija!”, karjaisi kaikkien yllätykseksi yleensä
maltillinen Lla Thiw Esir. ”Kunpa olisi tarjolla kunnon kiinalainen aamiainen,
näkisitte, mistä elämässä on kysymys. Kiinalainen sen olla pitää! Ei
korealainen, ei japanilainen, ei vietnamilainen, ei thaimaalainen, vaikka
annoin niin äsken ymmärtää. Eikä edes mikä tahansa kiinalainen, ainoastaan
äitini, tai vielä kernaammin, minun itseni valmistama!!!”
Sekalf Nroc nousi
kiivaasti seisomaan, nakkasi murokuppinsa päin Lla Thiw Esir’in naamaa, ja huusi
kasvot punaisina: ” Pidä sinä vinosilmä leipäläpesi tukossa! Aamupalan päälle
ei ymmärretä muualla, kuin Amerikoissa!”
Jostain singahti kolme
kuumaa makkaraa ja siivu mustikkapiirakkaa kohti toisiaan tuijottavia
riitapukareita. Pian ilma oli sakeanaan sinne tänne kimpoilevia kuppeja,
lautasia, sämpylöitä, eri kielisiä kirosanoja.
Näissä leppoisissa
merkeissä jatkui aamuateria. Käsittääkseni seminaarista oli tuleva harmoninen,
kaikkia osallistujia rentouttava tapahtuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti