perjantai 14. helmikuuta 2014

VÄLITODISTUS, EHTOJEN VAARA

Kisat Mustallamerellä alkavat olla puolivälissä, on siis välitodistuksen aika. Vaikka nykyinen suhtautumiseni urheiluun on maltillisesti arvioituna kyyninen, olen sen verran kisoja seurannut, että jossain määrin ”kartalla” killutaan.
Aluksi Suomen kisamenestyksestä; harvat onnistumiset on helppo luetella:
-Enni Rukajärven mitali lajissa, joka saa *Tahko Pihkalan kääntymään haudassaan
-Aino Kaisa Saarisen hiihdot, on kamppaillut äärirajoilla. Aikku on entinen asikkaani; olen hänelle ja puolisolleen Tom Gustaffsonille myynyt, tai siis välittänyt, kerrostaloasunnon Hollolan kuntakeskuksesta, ja olen hänen kanssaan yht'aikaa kiertänyt Messilän kuntopolkuja, muutaman kierroksen jäljessä tosin, joten lukkarin rakkautta myös ilmassa. 
-Iivo Niskasen tunkeutuminen maastohiihdon eliittiin, saa *Tahko Pihkalan muljahtamaan takaisin selälleen
-jääkiekkojätkien maalinteko, terävöityvä puolustus, tästä mennään ilman puolivälieriä jatkoon. Kuka muuten olisi veikannut, nyt, kun Aino Kassinenkin on edesmennyt, että Olli Määttä on parin kierroksen jälkeen pistepörssin kärjessä? Tai että Kari Lehtonen majailee tilastoissa kahdella syöttöpinnalla?
Pettymyksiä en aio listata, ettei  blogista tule liian pitkä. Yhdessä tilastossa Suomi joka tapauksessa heiluu aivan kärjessä, nimittäin sairaiden urheilijoiden prosentuaalisessa määrässä. Selittelyn makua, vai ammattitaidotonta lääkäritoimintaa, tiedä häntä?
Mäkimiehet ovat olleet odotetulla tasolla. Eilinen suurmäen karsinta antaa ilmeisesti odottaa hieman parempaa. Nykäs-Matti kommentoi tänään IS:n nettisivuilla Mattimaiseen tapaansa:  ”Hyppy jää jonnekin äitien rintojen väliin”. Lausahduksen tulkinta kaipaa minua älykkäämpää analysoijaa.
Ilokseni kisat ovat sujuneet ilman pelättyjä uhkia. Kai turvatoimien mittavuus on mahdolliset yrittäjät lannistanut. Vaikka toisaalta uskon, että mikäli joku taho harmia tosissaan yrittäisi aiheuttaa, se kyllä onnistuisi, sillä monilla ns. terroristiryhmillä on käytettävissään runsaasti rahaa ja älyllistä kapasiteettia. Mutta hyvä näin, jatkukoot koitokset sopuisissa merkeissä.
Kisajärjestelyt ovat ilmeisesti onnistuneet kelvollisesti, en ainakaan ole pannut merkille suurempia narinoita, joskaan en normaalia hymistelyä mittavampia kehujakaan.
Mitalitilastossa Suomi majailee jaetulla 22. sijalla Kroatian kanssa. Kärjessä keikkuu, mielestäni hieman yllättäen, ei Norja (4.), ei Venäjä (8.),  vaan Saksa.
Summa summarum: Jos Suomen saavutukset eivät oleellisesti kohene kisojen toisella puoliskolla, on ehtojen saamisen mahdollisuus varteenotettava, käsin kosketeltavan todellinen, pelottavan ilmeinen ja ärsyttävän konkgreettinen; urheiljoiden kesälomat vaarassa tärveltyä.

*Mikäli jollakulla on muistissa aukkoja, kerrottakoon, että Lauri ”Tahko” Pihkala, eugeniikan suoraselkäinen kannattaja, kehitti mm. sotapeli pesäpallon baseball,in innoittaman. Pelissähän harjoitellaan käsigranaatin heittoa, haavoitutaan, kuollaan ja poltetaan. Pihkala oli myös innokas hiihdon kannattaja. Alppilajeja urheiluna hän väheksyi: ”Hissi vie ylös, painovoima tuo alas”, oli hänen mielipiteensä. Olisin mieluusti nähnyt tuon Tukholman olympialasiin 400:lla ja 800:lla metrillä osaa ottaneen Hanenkammin syöksylaskurinteessä Kitzbuhelissa.

Hänen merkitystään Suomen urheilulle ja suojeluskuntajärjestölle lainkaan aliarvioimatta: 
Tahko Pihkala


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti