tiistai 5. helmikuuta 2013

AJATUKSIA TASA-ARVOSTA JA ÄÄRILIIKKEISTÄ

Vapaus, veljeys, tasa-arvo, tai kuten ranskalaiset sanovat: Liberite´, Egalite´, Fraternite´.
Lain edessä tasa-arvoisia ovat kaikki.
Lain edessä tasa-arvoisempia ovat harvat ja valitut ylimpään johtoon kuuluvat ja suurta vaikutusvaltaa omaavat.
Lain edessä tasa-arvoisimpia ovat muutamat planeettamme poliittisesti ja taloudellisesti merkittävimmät henkilöt.
Sukupuolisesti tasa-arvoisia ovat kaikki.
Sukupuolisesti tasa-arvoisempia ovat tavalliset ihmiset, suuri enemmistö.
Sukupuolisesti tasa-arvoisimpia ovat ne, jotka sitä tietävät olevansa.
Kun asioita pohtii, voiko päätyä tulokseen, etä meillä vallitsee sukupuolten-, seksuaalinen-, taloudellinen-, yhteiskunnallinen-, ja mahdollisuuksien tasa-arvo? Tai tasa-arvo lain edessä?
Jos feminismi saa voimansa misandriasta, on se harhautunutta.
Jos maskulismi saa voimansa misogyniasta, on harhautunutta.
Siitä aasinsiltana ääriliikkeisiin. Ääriliikkeet ovat useimmiten ei toivottuja ja vaarallisia, sillä jos katsoo laput silmillä yhteen pisteeseen, päämäärään, hämärtyvät hyvän ja pahan, oikean ja väärän rajat. Toisaalta joitan terroritekoja voi ymmärtääkin; kun ihminen ajetaan seinää vasten, hän puolustautuu, tekee äärimmäisiä tekoja. Onko vika silloin ahdistetun vai ahdistajan? Mutta väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään. Siitä seuraa koston kierre, elämmehän Koston Luvatulla Planeetalla. Kannattaisikohan, koston sijaan, jos ei nyt kääntää toista poskea, ainakin tarjota ensimmäistä uudelleen? Mutta eihän se toteudu, ainakaan tässä universumissa. Mutta miksei käytettäisi kohdistettua, iloista ja enimmäkseen harmitonta anarkiaa keinona epäkohtien korjaamiseksi?
Viikon motto: Ihmistä ei saa arvostella sellaisena, kuin hänestä puhutaan, vaan sellaisena, kuin hän on.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti