lauantai 19. elokuuta 2023

MUIKUT LOIKKAA LAITURILLE

  Hiljaiseloa Saarelan tilalla. Siinä viime päivien kuva tiivistettynä. Kerran päivässä kun viljelykset kiertää, kypsyneet tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat pois korjaa, tippuneet omenat noukkii, käy joka toinen päivä saunassa, ei tapahtumarikkaudesta ei voi puhua. Jotain sentään tapahtuu. Torstaina olin rannalla laittelemassa venettä siihen malliin, että illalla lasketaan verkot, kun tuossa huutomatkan, no ehkä kahden, päässä olevan mökin kesäasukas L.K. usmuutti ohi. Minä minä nostin kättä pystyyn, hän myös. Jatkoin puuhiani. Kuulin, että L.K. teki kohta uukkarin, ilmestyi niemen takaa, käänsi keulan laituriin. Moikattiin. L.K. kysyi pian "kelpaako muikut", osoitti veneen pohjalle. Huomasin, että paljussa oli muikuista kiilteleviä verkkoja.

  "Onko niitä paljon", kysyin.
  "Varmaan yli kymmenen kiloa", vastasi L.K. "Jos kelpaa, niin ota pari verkkoa ja irrottele muikut pois."
  Samalla hän nosti kahta verkkoa ylös. Paljon oli niissä kalaa. 
  "Oota, kun soitan naapurille", tokaisin, kaivoin luuurin, pirautin Hannulla. Tämä vastasi, kerroin tilanteen, Hannu sanoi tulevansa muikkuja irrottamaan. 
  "No otetaan me nuo kaksi verkkoa, naapuri tulee kaveriksi, jaetaan muikut."
  Toinen mokoma jäi L.K.:lle itselleen, sillä neljä verkkoa oli hän päiväksi laskenut Rupakkoon. En muuten tiedä, minkä mutkan L.K. teki, kun ajoi ohitse, palasi heti takaisin? Oli varmaan menossa muikkuja tarjoamaan johonkin muualle. 
  Me siis emme laskeneet verkkoja, vaan irrottelimme laiturille hypänneet muikut verkoista. Isoja olivat. Verkot olivat 15-millisiä, eikä niistä kalat läpi tulleet. Irtosivat ne lopulta. Kalat jaettiin. Eilen syötiin meillä paistettuja muikkuja, illalla savustettuja. Tänään on lounaalla, kas kummaa!, savumuikkuja ja keitettyjä pottuja. 
  Palautin eilen verkot L.K.:lle. Hetki kuulumisia vaihdettiin. Ei sanonut L.K. ihan heti muikkuverkkoja pyyntiin laittavansa. Kahdestaan hekin ovat. Riski on olemassa. Ainakin, jos neljän verkon jatan laskee.

  Tapahtumia on tiedossa myös tänään. Jokakesäinen miitinki Vilhusten kanssa on vuorossa, tällä kertaa täällä. Iltapäivällä he tulevat. Ihan passelia keliä on luvassa; ei liian kuumaa, ei tuulista, ei sadetta. 
  Vähän valkkaria aluksi. Kantarelli-, omena- ja mustikkapiirakkaa, pullaa, jäätelöä kahvina kanssa. Kyllä iltapäivä mukavasti kuluu. 

  Ilmat taitavat hieman viiletä ensi viikolla. Sateitakin on ennusteessa. Kovin tuulista ei näytä olevan, ainakaan näillä seuduilla. Nyt saisi kyllä tuulla siellä missä tuulivoimalat jylläävät. Meni pörssisähkön hinta korkeaksi muutaman häiriötilanteen vuoksi. En kyllä tuota pörssihinnan muodostumista ymmärrä. En siis sitäkään. Kaikkia pörssejä tuntuu säätelevän perhosefekti. Kusettaakohan ne pirut meitä? 

  Sehän alkaa pronssiottelu kohta. Täytyy valmistautua. Loppuun kuva floristista laittamassa keräämiään kehäkukkia maljakoihin. Inkognitona.

 

  PS. Tunnin olin etuajassa. Peli alkaa vasta klo. 11:00. Lopetan silti, sillä henkinen valmiustila kirjoittamiseen notkahti väärinkäsitykseni vuoksi. 

maanantai 14. elokuuta 2023

MAALARIN PERINTÖ

  Tänään sain maalauksen päätökseen. Muutaman vuoden aikana olen maalannut rakennuksia pikku hiljaa. Nyt ovat kaikki saaneet uuden värin pintaansa. Tai väri on sama, mutta maali uusi. On enemmän kuin oletettavaa, että seuraava maalari en ole minä. 15-20 vuotta ainakin menee, ennen kuin uusi kierros on tarpeen. Vaikka eihän sitä tiedä kuinka vetreä ysikymppinen silloin täällä heiluu. 

  Huomenna menen metsään. Menen perinteisille rousku- ja tattimestoille. Olen siihen saanut luvan. Vaikka lupaa sienestykseen vierailla mailla ei tarvitse yleensä kysyä, niin kantarellien ylitarjonnan vuoksi jokaisenoikeus ei koske minua. Jopa omille maille meno tässä tilanteessa luvanvaraista.

  Omenia alkaa tippua puusta siihen malliin, että tällä viikolla aikoo Hilppa tehdä satsin omenasosetta. Loppukesä on säilömisen aikaa. Jos satun löytämään korillisen rouskuja, on lisää säilöttävää. Viime kesä oli rouskuton. Sienisalaatiton joulu oli tuli. En toista perättäistä halua. 

  Viikonloppuna oli Perussuomalaisten puoluekokous. Kun uutisia kokouksesta olen hieman seurannut, niin melkoista meininkiä on persuilla. Ihan omissa korkeuksissaan he liitävät. Ja lehdistöllä on pöyristyttävä ajojahti meneillään. Niinpä. Kun media löi Sanna Marinia, tai muita edellisen hallituksen ministeritä, niin ketkä riemusta kiljuen pistivät kymmenen kertaa paremmaksi? Ja nyt he viitsivät puhua ajojahdista. Summa summarum: persuille on kaikki luvallista ja oikeutettua, muille vain se, johon persut antavat luvan. 
  Millaiseen Suomeen on Orpo meitä viemässä? Eikö miehellä ole ryhtiä viheltää peliä poikki? Viimeistää viikonlopun jälkeen pitäisi kaikille, myös Kokoomukselle ja Orpolle. olla selvää, että ei Perussuomalainen puolue haluakkaan muuttua. Paitsi huonompaan suuntaan. Tai tietysti heidän katseessaan parempaan. Onko Orpon hallitusohjelma, edes Orpon mielestä, niin hyvä, että kannattaa olla tossun alla, jo seuraavaa vaalikautta varmana pitävän tahon vietävissä?

  Puolueista seuraavaan asiaan. Loppukesän näkymiä pihapiirissä.

  Daalia sen kun kukoistaa...


...ja loimukukat loimuaa, punaisina sekä valkoisina.




Rohtosuopayrtti kukkii vielä. Pitää vissiin ruveta tekemään saippuaa.


  Tätä olen naputellut uunipellillä valmistetun peruna-kantarelli-kesäkurpitsa-paprika-sipuli-seoksen voimalla. Voimia lisäsi oman maan tomaattisalaatti ranskankerma-aurajuustokastikkeella. Nyt alkaa vatsa mieliä kahvia. 

lauantai 12. elokuuta 2023

KATAMARAANI, KANTARELLI JA TOMAATTI

  Sään puolesta erinomainen elokuinen lauantai iltapäivään on ehtinyt. Lähes hellelukemia näyttää mittari talon varjopuolella. Etupuolella on lukema niin korkea, että ei viitsi edes kertoa.

  Kävin äsken uimassa. Totesin samalla, että jos ei maailmassa, eikä Suomessa, kaikki mene muutenkaan kohdalleen, niin päin persettä meni myös Jaakon kylmän kiven heitto. Ihan suotta meni nakkaammaan. 

  Kun rannalle menin, kummastelin, että mikäs ihme se tuolta niemen takaa lipuu esille? Hiljaa se lähestyi, ääntäkään ei kuulunut. Hoksasin pian, että sehän on katamaraani. Eipä ole moista näillä vesillä ennen näkynyt. 


  Kun se saapui slmeen, tajusin, että siinä on aurinkopaneleita katteena. Ja että sähköllä se liikkuu. 


  Siinäpä paatti minun mieleeni. Pitäisiköhän laittaa pari ylimääräistä lottoriviä vetämään?

  Kun Hilppa pian tuli myös rannalle, kerroin hänelle katamaraanista. Hilppa sanoi sen kerran aikaisemmin nähneensä. Ei tosin tiennyt, että se on katamaraani, eikä sitä, että siinä on aurinkopaneelit. Oli vain ihmetellyt, että onpa erikoinen ilmestys. 

  Aamulla tein tunnin pyörähdyksen lähimetsässä. Tuloksena kukkurakorillinen kantarelleja. Tuon verran putsattuna:


  Eihän niitä voinut jättää keräämättä. Eihän? Koska sienille ei tällä haavaa löytynyt uutta osoitetta, niin yritetään niistä selviytyä. Taloutemme muonituspuolen vastuuhenkilö sanoi, että yhtään ei enää pakasteta, yhtään purkkia pikkelsiä ei enää tehdä. No, päivällä syötiin sienisoossia. Illaksi pöyräytti tuo muonitushenkilö piirakan. 


  Lähipäivien ruokalista tulee olemaan sieni- ja perunavoittoinen. Lompakko siitä tykkää, jos myös ruokailijatkin. 

  Myös alkoi tänään yksi loppukesään kuuluva kausi; pitkälle syksyyn kestävä tomaattiomavaraisuus. Ensimmäisen kypsät on otettu talteen.


  Jalkapalloa ehdin katselemaan myös. Tai oikeastaan suurin osa ajasta on tänään kulunut jalkapallon katseluun. Huomenna ei sitä herkkua tule, joten taidan jatkaa hieman kesken olevaa maalausta. Ainakin aamupäivän. Metsään menisin mieluummin, mutta en tieten tahtoen halua riitaa saada aikaan. Toivottavasti rouskuja ilmaantuu, niiden poimimista ei ole rajoitettu. Mutta ellen mene metsään, niin mitä tiedän, koska rouskuja nousee? Tämä ongelma tulee ratkaistavaksi lähipäivinä. Ilman valtakunnansovittelijaa, luulen.

keskiviikko 9. elokuuta 2023

TÄNÄÄN KOTONA (jatko-osa 1984 päättyneeseen ohjelmaan)

  Aamulla tyhjennettiin pakastimesta kantarelli- viinimarja- ja mustikkapussit kylmälaukkuun, jääkaapista maustekurkkupurkit kassiin, sörnäytettiin autolle, usmuutettiin Piskolaan, otettiin vadelmarasiat pakkasesta, jatkettiin Hollolaan. Meillä oli tarkoitus palata tänään takaisin saareen, mutta tilanne muuttui. Joudutaan olemaan huomiseen. Onneksi oltiin viisaita. Korjaus, Hilppa oli viisas. Hän sanoi aamulla, että ota lääkkeet mukaan, jos vaikka yöksi pitää jäädä. Ei siis huolta, lääkitys hallinnassa. 

  Kotona on kaikki reilassa, siistiksi leikattua nurmikkoa myöten. Lysti on tulla, kun homma pelaa. Kevyesti liikkuvat lumet vastavuoroisuuden nimissä taas ensi talvena. 

  Nyt on päivän asialista tehty. Lopuksi käytiin tyhjänä ammottavaan jääkaappiin rivettä sen verran, että huomiseen pärjätään. Nyt vietetään minilomaa; syödään hieman herkkuja, katsotaan vähän isommasta tv:sta juttuja. Ja hikoillaan, sillä minilomakohteesta puuttuu ilmastointi. No, ei kaikkea voi kerralla saada. 

  Vielä eiliseen palaan. Sylvia-myrskyn ei voi sanoa edes kunnolla hipaisseen Avokkaansaarta. Aamusta alkaen toki tuuleskeli aika navakasti, mutta ukkosesta ei ollut tietoakaan. Sadetta ei tullut kuin pari milliä iltapäivällä. 
  Täytyy kyllä todeta, että varoituksia tuli siihen malliin, että heikkohermoisimmat olivat jo alkaneet kaivaa bunkkereita. Olivat myös köyttäneet veneensä vaijereilla kiinni rannan isoimman puun tyveen, varmistaneet kiinnityksen sadan kilon ankkureilla. "Maailmanlopun rajuilmoja" toitotti iltapäivälehdistö. Välillä maltillisemmin ainoastaa hirmumyrskystä tai vuosituhannen myräkästä varoiteltiin. Hyvä, että varoitetaan. Tolkku kuitenkin on paikallaan. Vaikka ei ei taida tolkku enää olla kohdillaan "tolkun ihmisilläkään".
  Toki on todettava, että kyllä myrsky osassa maata teki tuhojaan, joten varoitukset olivat paikallaan. Tällaiseen viestintään on vaan tottuminen nykyisessä ylisanojen klikkiuutisoinnissa.

  Huomenna päivällä ajellaan Anttolaan. Tuskin enää esteitä suunnitelmaan ilmenee. Amppelitomaatti ja -kukat ovat mielissään paluustamme, sillä ne kaipaavat päivittäistä kastelua. Muut istutukset pärjäävät kyllä muutenkin, sillä sadetta on viime aikoina saatu. 

  TÄNÄÄN KOTONA-jatko-osa päättyy tähän. Lyhyestä jatko-osa kaunis. Loppuun laitan eilen iltapissalla aitan takana ottamani kuvan ruskoliljasta, joka ei enää kasva kukkapenkissä, vaan on halunnut erakoitua, ja on siirtynyt viidenkymmenen metrin päähän harjoittamaan mietiskelyä.

sunnuntai 6. elokuuta 2023

LEPOPÄIVÄN PUUHIA: MUIKKUJA JA MAALIA

  Muikkuverkot laitettiin eilen pyyntiin. Tyynessä ja auringonpaisteisessa aamussa nostamaan. Muikkuja tuli, kummankin kalastajan verkkoihin sopivasti. Meille alle sata. 


  Lounaaksi oli siis paistetut muikut. Mutta ei mennä asioiden edelle. Kun kalat oli irrotettu ja perattu, ryhdyin maalamaan. Venevajan saunanpuoleisen päädyn värjäsin. Räystäs, ja nurkka-, ja vuorilautoja lukuun ottamatta. Tikkaita ja telinettä piti korokkeena käyttää. 


  Maalaus täällä on vähän kuin Golden Gaten kohdalla: kun pääsee loppuun, pitää alkaa toisesta päästä uudestaan. Meillä se ei johdu maalattavan kohteen suuruudesta, pikemminkin maalareiden vähyydestä. Ja siitä, että kaikki rakennukset, nukkuma-aittaa lukuun ottamatta, on maalattu samalla värillä. 

  Paistmuikkulounaan jälkeen pötkähdin hetkeksi puutarhakeinuun. Sitten muikkuja savustamaan. 


  Koska en tällä iällä enää viitsi savustamisessa keskittyä tekniseen osaamiseen, olen panostanut taiteelliseen vaikutelmaan.


  Savustustouhuista ehdin katselemaan toisen puoliajan Ruotsi-USA matsista. Plus jatko-ottelun+rankkarit. Melkoinen trilleri. Kyllä naapurimaan voitto lämmittää, vaikka pelitapahtumiin nähden USA:n voitto olisi ollut oikeudenmukaisempi. Niin se vaan on, että Ruotsia usein seuraa posketon säkä. Tai sellainen kuva ainakin on meihin varttuneempiin katsojiin iskostunut. Johtuu vanhoista ja katkerista lätkämuistoista. 

  Huomenna tulee kunnon helle, sitä seuraa rajuja ukkosia. Toivottavasti hiippailevat ohi. Mutta sähkökatkoja luultavasti tulee. Pitää vissiin tankata aggregaatti. Alkukesästä sen koekäytin, joten ei pitäisi huolta olla. 

  Huomenna meinattiin aamusta käydä vielä mustikoita poimimassa. Kun kotona pian käydään, voidaan suoraan pussittaa pakkaseen. 

  Elokuu on melko omavaraista aikaa. Ei ole tarvinnut juuri varsinaista ruokaa kaupasta ostaa. Kalaa, sieniä, kesäkurpitsaa, kurkkua, hernettä, härkäpapua löytyy omasta maasta. Tai ei sentään. Klaa löydy omasta maasta, mutta lähivesistä löytyy. Tomaatitkin alkavat hiljalleen punertaa. Hyvää niille tämä lämmin jakso tekee. 

  Pitää lähteä ulos toilailemaan. Ja uimaan. Vesi ei ole perustanut Jaakon kiven nakkaamisesta. Heja Svärje!

keskiviikko 2. elokuuta 2023

JOS ELÄMÄ ON POLITIIKKAA

  Hector sanoitti Bob Dylanin biisin Political world albumilleen Ensilumi tulee kuudelta (1992):

Jos elämä on politiikkaa 
myydään rakkaus pois 
ja eletään niin, ihmisoikeuksiin 
ei viitata nyt vois 

Jos elämä on politiikkaa 
se aikaan sairastuu 
ja takana sen, fasaadit kaataen 
on valta eikä mikään muu 

Jos elämä on politiikkaa 
kirkko sitä kannattaa 
se vaikka selittää, pientä yrittäjää 
se tuplastikkin verottaa 

Jos elämä on politiikkaa 
heikot siitä poistetaan 
eläkettä ne saa, ei tarvitse maa 
enää koskaan heidän palvelujaan 

Jos elämä on politiikkaa 
nyt sairaat uhrataan 
suuriyritysten voitto takaa sen 
että iso kirves heilahtaa 

Jos elämä on politiikkaa 
ei maahan vieras tulla saa 
miksei kelpaa kotimaa, jossa hirttosilmukkaa 
joka pakolainen odottaa 

Jos elämä on politiikkaa 
ja mennään kohti Eurooppaa 
kun kaikki on jees, eikä vituta ees 
vaikka valuutta sua kusettaa 

Jos elämä on politiikkaa 
painajaiset valittaa 
kun unia näät, jossa putoaa päät 
vaikka hereillä on karmеampaa 

Jos elämä on politiikkaa 
ja koulussa se opitaan 
että ministeri, on aina ministеri 
se vaikka huijariksi tunnetaan 

Jos elämä on politiikkaa 
ja luokkaerot kasvaa vaan 
niistä puhuta ei, niistä puhuta ei 
niistä puhuta ei enää ei 

Jos elämä on politiikkaa 
myydään rakkaus pois 
ja eletään niin, ihmisoikeuksiin 
ei viitata nyt vois 

Jos elämä on politiikkaa 
se aikaan sairastuu 
ja takana sen, fasaadit kaataen 
on valta eikä mikään muu 

Politiikkaa, politiikkaa

  31 vuotta sitten näki näki Heikki asiat noin. Oraakkeli? No futher saying.

tiistai 1. elokuuta 2023

VESOMISTA JA VADELMAA

  Viikko etenee. Ilman sateita tähän saakka on mennyt. Sunnuntaina käytiin Piskolassa keräämässä puutarhavadelmia. Reilu kymmenen litraa pakkaseen, muutama litra syötäväksi, kun käytiin penkit läpi. Ne pitää joka toinen päivä käydä poimimassa, muuten alkavat vatut tippua issekseen. Muutaman kerran oli tuo jo tehty ennen meitä, lisää on tulossa. 

  Tänään, lopultakin, ehdittiin metsään vattuja poimimaan. Olin sienireisullani bongannut nasevan paikan jo pari viikkoa sitten. Syystä ja useammastakin oli lähteminen lykkääntynyt. Nyt lähdettiin, mutta oltiin myöhässä. Olivat vatut päässeet ylikypsiksi, ja tippuneet suurimmaksi osalta pois. Vähän maistiksi kerättiin, pantiin paikka visusti mieleen tulevia vuosia varten. Vasemmalla Hilppa puutarhapensaiden keskellä, oikealla vanhalla pellolle ilmestyneen villivadelma-alueen laidassa.


  Ollaan muutakin alkuviikosta puuhailtu. Maustekurkkuja on Hilppa laitellut. Useampi purkki on niitä jo valmiina. Eilen kävin taas poimimassa kanttarellejä. Ihan sadan metrin päähän talosta jouduin menemään. Tänään Hilppa teki pienemmistä relluista pikkelsiä. Monta purkkia on sitä nyt talvella nautittavaksi. Pakkasessa on kanttarellejä riittävä määrä. Se tietää sitä, että kohta, jos ei muita sieniä ala putkahtelemaan, saa Peppe metsäänmenokiellon. Mustikoita on myös pakkasessa, mutta lisää vielä käydään poimimassa. Nyt on vaan pakastin täynnä. Puutarhavatutkin jouduttiin jättämään Piskolaan Tainan pakastimeen. Ensi viikolla on tarkoitus lähteä käymään Hollolassa. Eli vasta ensi viikolla mustikoita haetaan lisää, viedään ämpärissä kotiin, pakastetaan siellä. Saadaan myös roudattua pakasteita ja säilykepurkkeja pois kaappeja täyttämästä 

  Minä olen eilen ja tänään heilunut raivaussahan kanssa rantapajukkoa ja -lepikkoa vesomassa. Parin tunnin sessioita olen tehnyt. Enempää ei kerralla viitsi, kun ei ole välttämätöntä. 
  Tänään, suhkuksi menneen ja lyhyeksi jääneen vadelmareissun jälkeen, ehdin vielä pestä soutuveneen. Aika lailla risua, lehteä, lepän urpua, koivunsiementä olikin veneeseen kerääntynyt. Nyt se on erinäköinen.


  Peittelin paatin pesun jälkeen. Eipä heitä tuuli enää roipetta veneeseen.

  Huomenna jatkuu vesominen. Jotain muutakin ohjelmaan mahtuu. Verkkoja pitää taas viritellä. Tänään syötiin haukifilettä pakkasesta, joten tuoretta ahventa tai muikkua seuraavaksi toiveissa. Kaikki on toki Ahdin hyppysissä. On se aika omapäinen tyyppi, Ahti. Omiaan puhuvat ne kalahenkilöt, jotka taitoihinsa luottavat. Kyllä se on Ahti, joka antaa, tai on antamatta. No, saattaa kokemuksella, tiedolla ja taidolla olla pieniä mahdollisuuksia päästä Ahtia uunottamaan. Sanovat kokeneemmat kalastajat.