PAKKASEN PURENTA

  Napakkaa, tuulen ryydittämää pakkasta. Talvelta tuntuu. Saimaan selät saavat jääpeitteen. Lunta on tänään tullut, ja tulossa Itä-Suomeen aika lailla. Toivottavasti ei Anttolan seuduille kovin paljon. Koska pakkanen jatkuu vielä monta päivää, jäät vahvovat nopeasti, jos ei paksua eristettä ole hidastamassa. 

  Kymmenen miinusta oli täällä aamulla mittarissa, viisi meriä sekunnissa pohjoistuulta. "Tuntuu kuin -16", kertoo Foreca. Ei ihme. Vanha kansahan sanoo, että "pohostuuli on kylymee, tuulipa mistä päen tahhaa!"

  Uhmasin pohostuulta, kävin dallaamassa 10 396 askelta. Pakko tunnustaa, että poskipäihin kävi, kun vastatuuliosuuksia kuljin. Luulen, että meikäläisen pakkasraja on nykyään -15 astetta. Ainakin, jos tuulee.

  Hiljalleen vuosisiivouksia ollaan nahuttu. Vuosisiivoukset kannattaa ajoittaa joulun alle, niin säästyy joulusiivouksessa monelta. Hilppa on keittiön kaappeja ja tasoja käynyt läpi. Minä oman "työhuoneeni" kirjahyllyn pölyt pyyhin, samoin liukuovikaapiston päällisen tyhjensin, pölyistään vapautin. Olohuoneen kirjahylly tuli jo pari viikkoa sitten hoidettua. Näin homma käy sopivasti. Ei jää niin isoa urakkaa varsinaiseen joulusiivoukseen.

  Tänään mennään taas äitiä katsomaan. Viimeeksi oli Elina kovin väsynyt. Ei jaksanut pitkään silmiään auki pitää. Saapa nähdä. Ensi vuosi voisi olla "Elina 100"-teemavuosi. Jos hän jaksaa vielä ensi kesäkuun sinnitellä, niin Tainan lupaamat kekkerit on edessä. Juhlia pitää, vaikka merkkihenkilö ei tilanteesta luultavasti mitään ymmärrä. 

  Torstaiaamuna porhalletaan aikaisin Espooseen. Ollaan siellä perjantai-iltaan saakka. Anna palaa vuoden alusta duuniin, ja sen myötä erilaisia koulutusjuttuja on alkanut ilmaantua. Etänä ne ovat, mutta eihän siitä mitään tulisi, jollei olisi Liisalla kaitsijaa. Niin, ja Iiriksellä kuskia harrastukseen. 

  Samoja pakkaslukemia näkyy Foreca Espooseen povaavan. Pitää ottaa siihen malliin vaatetta mukaan. Meren läheisyys tekee ilmasta viileämmän tuntuista. Pakkanen puraisee ronskimmin kuin sisämaassa. 

  Auto oli eilen huollossa. Ei mitään erityistä, normaali huolto. Ensi viikolla katsastukseen kevein mielin.

  Joulu lähenee, talvelta tuntuu. Lunta ei tosin Hollolassa paljon ole, eikä kovin suuria määriä näyttäisi olevan 10 päivän ennusteen mukaan tulossa. Pakkanen sen sijaan jatkuu. Jostain olin bogaavinani, että ennen joulua sää  lauhtuu alle pitkäaikaisten keskiarvojen, ja mahdolliset sateet tulevat vetenä. Voi jäädä valkea joulu haaveeksi. Viime vuonna täällä oli sentää jonkin verran lunta. Mikäli minulta kysytään, niin saisi olla tänä vuonna myös. 

 Loppuun kuva tältä aamulta. Lunta on, ei paljon, muttaa sen verran, ettei aivan synkkää  ole. 

PERJANTAITA KOKO VIIKKO

  Koko viikon on joka paikasta pursunnut BLACK FRIDAY-mainoksia. Tämä päivä sai aikaan sen, että blokkasin sähköpostit niiltäkin muutamilta kaupoilta, joilta olen ne sallinut. Mitäs kun samalta taholta puskee kolmea, neljää mailia muutamassa tunnissa. Eikä siinä vielä kaikki: muutamat uutterat tuuppasivat tekstareitakin! Ei tule enää! Jos ikävä tulee, on helppo hankkia mailin postilaatikkoon taas täytettä. Ei taida tulla. Ikävä. 

  Huomenna on lauantai, mutta Black Friday, joka on jo ollut viikon, jatkuu näköjään maanantaihin asti. Ainakin joittenkin kauppiaitten osalta. Tosi pitkä perjantai!

  Sentään yhden nasevan mainoksen tänään näin, kun Emmerdalea katselin. Tietty apteekkiketju kertoi, että kaikki alennuksella, paitsi lääkkeet! Kas kun ei bensa-asemat mainosta, että kaikki alennuksella, paitsi bensa ja dieseli! Tai Alko, että kaikki huimilla huojennuksilla, paitsi alkoholi!

  En minä valita, mutta onneksi Black Friday loppuu, maanantaina viimeistään. Päästään joulukauppaa tosissaan tekemään. Ennen alennusmyyntejä. 

  Korona jyllää taas kunnolla. Ennätyksiä rikotaan, ainakin Euroopassa. Ja eteläisessä Afrikassa on entistä ärhäkämpi muunnos päässyt vallalle. Belgiassa kuuluu löydetyn jo ensimmäinen Eurooppaan saapunut. Kyllä koranan muunnoksien kanssa vielä kauan kättä väännetään. Eivät ole ihan heti kaikkien pallomme kolkkien ihmiset tulleet rokotetuksi. Puhumattakkaan niistä, jotka eivät rokotetta edes halua. Mites se joku saksalainen "asiantuntija" rokottamattomille sanoikaa? Jotenkin siihen suuntaan, että lopulta olette kaikki koronan vakavan muodon sairastaneet, tai kuolleet. No, tuo jälkimmäinen pitää vuorenvarmasti paikkansa. Luultavasti ensimmäinen myös. 

  Auto on nyt puunattu. Konehuone maanantaina, sisältä ja ulkoa tänään. Sanoivat Autopesulassa, että kyllä oli sisällä hiekkaa. Mitäs minä siihen? Nyökyttelin vienosti. Ja mielelläni maksoin 40 €. 

  Nyt ilikiää viijä koslan maanantaina huoltoon. Voi olla, että ennen 8. joulukuuta olevaa katsastusta pitää vielä ulkoa pesettää. 

  Jos huolto menee ilman yllätyksiä, katsastus läpihuutona, kuten uskon, niin saa vuoden usmuutella huoleti, jos jaksaa kallista bensaa ostaa. Eipä kilsoja paljon talvisin tosin edes kerry. Espoon reissuja silloin tällöin. Talvirajoituksilla ja puolet matkasta vanhaa tietä hissukseen ajaen nekin taittaa alle kuusi litraa per100 kilsaa kulutuksella. 

  Huomenna on poikkeuksellisesti siivouspäivä. Yleensä se on perjantai. Nyt se siirtyi päivällä. Ei Black Fridayn vuoksi, vaan siksi, että aamulla oli vein auton pesulaan. Meikäläisen pirtaan ei käy aloittaa siivousta muuten kuin heti aamusta. "Tottumus on toinen luonto", sanotaan. Hyvä, ettei ensimmäinen. Näin varttuneemmalla iällä. 

  Muuten viikonloppu kuluu totuttuun tapaan. Ulkoilua, lukemista, sopivin annoksin suoratoistoa. Ja kahvin kanssa Hilpan tänään loihtimaa omenakakkua. Pieniä iloja näinä pimeinä, koronan entisestään varjostamina aikoina. 

  Näitä tuumi Peppe tänään. Mitä lie tuuminut joskus 1990-luvulla? Piippu ainakin kärysi siihen malliin, että jotakin oli mielessä. Mutta ei ainakaan koronaa tai Black Fridayta. Niistä ei ollut silloin aavistustakaan. Paitsi ehkä jonkun tiedemiehen kauhukuvissa, muutaman kauppamiehen toiveunissa. 

VALITTAJIEN VALTAKUNTA

  Valitettavasti valitetaan valtavasti. Kaikki valittavat. Jopa vaaleissa valitut ja vaaleissa valittavat valittavat:

  -rokotevastaiset valittavat rokotepassin käyttöönottoa

  -rokotetut valittavat rokotevastaisten käyttäytymistä

  -Saarikko valittaa hallitusyhteistyötä

  -hallitus valittaa Saarikon valitusta

  -jotkut valittavat, että hallitus on perseestä

  -jotkut valittavat, koska valitetaan, että hallitus on perseestä

  -jotkut valittavat, koska eivät tiedä, mistä aluevaaleissa on kyse

  -jotkut valittavat, koska jotkut valittavat, kun eivät tiedä, mistä aluevaaleissa on kyse

  -jotkut valittavat, koska tietävät, mistä aluevaaleissa on kyse

  -jotkut valittavat, kun eivät sopeudu nykyaikaan

  -jotkut valittavat, koska jotkut eivät sopeudu nykyaikaan

  -jotkut valittavat, koska ovat sopeutuneet nykyaikaan

  -jotkut valittavat, kun ei tule talvi

  -jotkut valittavat, kun tuli talvi

  -jotkut valittavat, koska se on heidän valintansa

  -jotkut, kuten minä, valittavat sitä, kuinka muut valittavat

  -oppositio valittaa ja välikysyy, mutta kuinka käy oppositiolta rock'n roll?

  Kohen ei oo koskaan! Näin ei suinkaan sanonut Leonard Cohen, vaikka paljon viisaita ja kauniita asioita hän sanoi. Eikä, tietääkseni, näin ole sanonut kukaan akustisen kitaran säestyksellä runojaan esittävästä taiteilijasta.

  Valittamisesta on somen myötä tullut jokapäiväistä jokahenkilön hommaa. Kuten mollaamisesta, mustamaalaamisesta, väärien totuuksien jakamisesta, mielipiteiden lukitsemisesta todistetuksi faktaksi. Se on tietysti valitettavaa. Jos joku on valitettavaa, niin se antaa oikeuden valittaa. Vai antaako? Valitkaa itse. 

  Kalenterista pyyhkiytyi yksi tapahtuma pois. Iiriksen koulun ensi sunnuntaille kaavaillut myyjäiset on peruttu. Koronarajoutukset tiukentuivat Uudellamaalla, joten se siitä. Luultavasti Luistelukerhon näytös 12. joulukuuta kuitenkin pidetään, sillä hallissa on istumapaikat.

  Tulee perhe Tiilikaista tavattua kohta joka tapauksessa: Viikon kuluttua mennään kahdeksi päiväksi Espooseen, kun Annalla on koulutusjuttuja. Pääsen taas Iiristä harrastukseen kuskailemaan. 

  Lunta tuli eilisaamuna viitisen senttiä. Kolaamiseen tuntumaa on siis saatu. Nyt on parina päivänä vähän plussaa, mutta sitten pakastuu taas. Kymmenen päivän ennuste näyttää ihan kunnon pakkasia, luntakin satellee. Tuleeko talvi jäädäkseen, vai suveaako vielä ennen joulua? Niin tai näin, joku varmasti valittaa. 

  Monellakaan ei liene valittamista siihen, että lopetan tähän? Lopetan kuvaan per 8.12.2018. Ehkä tänä vuonna on samantapaiset olosuhteet?

ASIANTUNTIJOITA PIISAA

  Olen tästä aiemminkin kirjoittanut. Mitä sitten? Sillä asia edelleen askarruttaa. Nimittäin se, että mistä noita asiantuntijoita riittää? Ei ole alaa, ilmiötä, aatetta, jolle ei löydy hetkessä vähintään yksi asiantuntija, kun se tulee, syystä tai toisesta, uutiskelpoiseksi. Mitä asiantuntija-tittelin saamiseen vaaditaan? Entä erikoisasiantuntijan? En tiedä, en viitsi googlettaa. Siis tyydyn taas fyysikko Niels Bohrin määritelmään: Asiantuntija on henkilö, joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet hyvin kapealla alalla.

 Erikoisasiantuntija on sitten varmaan tehnyt nuo virheet useaan kertaan. Bohrin määritelmän mukaan suuri osa ihmisistä on elämän asiantuntijoita, osa jopa erikoisasiantuntijoita. Valitettavasti. 

  Ylen mäkihyppyasiantuntija Janne Ahonen kehui Niko Kytösahon 18. sijaa mäkihypyn maailmancupin avauksessa. Janne on tietysti oikea henkilö asiantuntijaksi. Hän on nimittäin tehnyt urallaan kaikkien mahdollisten virheiden lisäksi melko paljon myös oikeita asioita. 

  Sic transit gloria mundi. Suomi oli kauan johtavia, pitkiä aikoja jopa johtava, maa mäkihypyssä. Sitten, muutamassa vuodessa, ajoivat muut kauas ohi. En osaa syitä luetella. En ole tehnyt mäkihyppyasiantuntjaksi kelpoistavaa määrää virheitä alalla. Kova paikka monelle suomalaiselle penkkiurheilijalle. Koska Suomella ei juurikaan ole ollut menestystä planeetan valtalajeissa, on palsamia saatu marginaalilajien menestyksestä.

  Ylen uutisotsikoissa sanotaan, että hävittäjäasiantuntija kertoo arvauksensa Suomen pian julkistettavasta hävittäjävalinnasta. Selasin jutun kursoorisesti läpi. Hävittäjäasiantintija lienee FlightGlobal-sivuston sotilasilmailutoimittaja Craig Hoyle. Hän olisi videolla paljastanut arvauksensa, mutta en sitä katsonut. Johtuu siitä, että asevarustelu kiinnostaa minua yhtä paljon kuin lannanlevitys hipsteriä. Artikkelin avasin ainoastaan uteliasuudesta hävittäjäasiantuntijalle asetetusta  vaatimustasosta.

  Sitten kevennysosioon. Joku aika sitten lukemassani Antti Tuomaisen kirjassa Jäniskerroin on hauska laskutehtävä. Vakuutusmatemaatikko ja, sattumusten summana, seikkailupuistoyrittäjä Henri Koskinen saa vieraakseen edesmenneelle veljelleen (?!) lainaa antaneen tahon bulvaanit. Kun "Liskomies" esittää vaatimuksen 200 000:n euron plus 20 000 euron koron maksamisesta, suorittaa Henri, matemaatikko, nopean päässälaskun, ja sanoo, että tuohan on huijausta, kymmenen prosentin korko  kahdessa viikossa ja neljässä päivässä tekee liki kuudensadan prosentin vuosikoron!

  "Minä en osaisi sanoa vuosikorosta juuta tai jaata", sanoo Liskomies. "Laskitko sen juuri nyt?"

  "Tietysti", vastaa Henri Koskinen. "Laskutoimitus on helppo." Hän kirjoittaa kaavan paperille. "Jos haluatte huijata, tehkää se edes jollakin uskottavalla tavalla!", jatkaa Henri. "Vaikka niin kuin Wertheimer melkein huijasi itseään Einsteinia. Wertheimer esitti seuraavan pulman: Vanha autonromu ajaa kahden kilometrin matkan, mäen ylös ja alas. Koska auto on vanha, niin se ei pysty ajamaan ensimmäistä kilometriä ylös kuin 15 km/h. Kysymys kuuluu: kuinka nopeasti auton on ajettava toinen kilometri - alamäkeen se tietysti pystyy kulkemaan nopeammin - jotta päästäisiin koko matkalla keskinopeuteen 30 km/h?"

  Liskomies miettii hetken. "Tämä on helppo. Kaksi kilometriä. Ensimmäinen kilomeri 15 km/h. Toinen kilometri 45 km/h. Koska 45 + 15 on 60, se jaettuna kahdella kilometrillä on 30!"

  "Näin se huijaus toimii", sanoo Henri Koskinen. Sitten hän paljastaa oikean vastauksen. 

  Minä en ehtinyt asiaa päässäni pohtia, koska vastaus tuli saman tien. Jotta teille jäisi aikaa asiaan syventyä, paljastan vastauksen vasta blogin lopussa. 

  Jos joku on lukenut Antti Tuomaisen kirjoja, ja varsinkin tämän Jäniskertoimen sekä sen jatko-osan Hirvikaavan, on kysymys - ja huutomerkin tarkoitus "edesmenneelle veljelleen" jälkeen selvä. Jos ette ole lukeneet, suosittelen. Kansainvälisesti kovinkin menestyneen mustan huumorin taitajan Antti Tuomaisen on The Times nimennyt "Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi".

  Ensimmäisen digikameran hankin kai 2005. Myöhemmin puhelimien kamerat yleistyivät, niitten ominaisuudet paranivat jatkuvasti. Olen tuhansia ja tuhansia digikuvia vuosien saatossa napsinut. Niistä on suurin osa tallessa. Tärähtäneet tai muuten kelvottomat olen pyrkinyt poistamaan. No, kelvottomuutta olen kai jäävi arvioimaan? Luultavasti jonkun muun silmin 99 % kuva-arkistostani on kelvotonta. 

  Kuvista on lähes jokainen räpsätty ilman sen suurempia sommitteluja tai ennakkoasettelua tai

-asetuksia. Joskus tietysti joku isosta määrästä onnistuu muita paremmin. Laitan yhden, josta itse pidän kovasti. Kesällä 2016 vajaan kahden vuoden ikäinen Iiris istumassa edesmenneen Osmo Mäkitien "Mietiskelymajalla" Saukonsalon Pöytäniemellä.

  Sitten teille jo pulman ratkaisseille varmistus. Muille ratkaisu: Mikään vauhti ei riitä! Auto käytti kilomerin nousuun 15 km/h vauhdilla neljä minuuttia. Jos sen pitää kulkea kaksi kilometriä keskinopeudella 30 km/h, niin siihen kuluu aikaa neljä minuuttia. Mutta se aika tuli jo käytettyä ylös noustessa! Vai mitä, Einsteinit?

LAITIMMAISEN TÄRKEÄÄ

  Nykyään tuntuu kaikki olevan äärimmäisen tärkeää. Jos ei juuri nyt, niin ainakin pitkässä juoksussa. Koska olen lopen kyllästynyt tuohon jargoniin, ehdotan, että vaihtelun vuoksi alettaisiin sanoa "laitimmaisen tärkeää, ainakin maratonilla".  "Äärimmäisen tärkeää" on minusta kuitenkin ilmaus, jota ei ehkä kannata käyttää vaikka urheilujoukkueen valmistautumisrituaaleista. Tai poliittisen mielipiteen korostamissa, jos niikseen tulee. Tietysti kannattaa miettiä "laitimmaisen tärkeää"-ilmausta myös, sillä sama asiahan on kyseessä. Siis vihoviimeinen. Jos tuollaisia sanontoja käyttä, niin se ei minulle kerro muusta kuin sanojansa keinojen vähyydestä. En edes Hari Seldonin lausahdusta sinällään allekirjoita. "Väkivalta on kyvyttömän äärimmäinen hätäkeino." Seldonilla oli, kaikesta viisaudestaan huolimatta, liian lempeä kuva ihmiskunnasta. Väkivalta on näet yleisesti aina kyvyttömän keino. 

  Jätetäänpä todelliset ja kuvitteelliset pohdinnat tähän. Tänään kuitenkin katson, kuinka Seldonin ensimmäinen kriisi saadaan ratkaistua. 

  Me elämme hektisiä aikoja. Siis omilla mittapuillamme tarkasteltuna. Edellinen viikonloppu oli toimintaa täynnä. Toimintaa on ollut tällä viikolla myös. Keskiviikkona käytiin pikahälytyksellä Espoossa. Annalle oli tullut iltapäiväksi pakollista menoa, joten me ajettiin lapsia kaitsemaan. Anna lähti yhdeksi jäähallille kokoukseen. Minä vein Iiriksen sinne luiteluharkkoihin kahdeksi. Jäin hetkeksi katselemaan. Kyllä sujui hienosti tytöltä luistelu! Sujui se muiltakin jäällä viilletteleviltä. Olisin muutaman kuvan ottanut, mutta kun edellisellä kerralla minulle näytettiin jyrkkää kieltoa, en tohtinut.

  Tiilikaisilla oltiin, kunnes Joni tuli töistä. Annalla ja Iiriksellä se vasta hektistä oli. Iiriksellä 14-15 luistelu, 15-16 jälkitreenit. Annalla samaan aikaan kokous. Jälkitreeneistä Anna vei Iiriksen parin kilsan päähän luisteluharrastukseen kuuluvalla balettitunnille. Sieltä hän usmuutti kotiin hakemaan Iirikselle vaatteita. Viideksi (hieman myöhässä tosin) he kiisivät Iiriksen koululle pikkujouluihin. Onneksi nuorena jaksaa. 

  Vuoden alussa vaihtuvat osat perhe Tiilikaisella: Anna menee duuniin, Joni jää kotiin. Puoli vuotta pitää Joni, ensin isyyslomaa, sitten muuten vapaata. Liisa menee elokuussa päiväkotiin, ja Iiriskin on ensi syksynä tarpeeksi iso menemään bussilla luisteluharjoituksiin. Jos into kantaa sinne asti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kantaa paljon pidemmällekin.

 

  Pari päivää me Espoon reissun jälkeen vedettiin henkeä. 

  Tänään mennään katsomaan Elinaa. 

  Huomenna painellaan pitkälle metsälenkille.

   Ensi viikko alkaa olla aikataulutettu. Maanantaiksi on varattu auton moottorin pesulle. Pitää kesän, tai oikeastaan parin, Maljalantien pölyt, Piekälänsaarentein tomut, siivouttaa pois.

  Keskiviikkona on influenssarokotus.

  Torstaina menen jeesaamaan tutun muuttohommissa.

  Perjantaiksi tilaan auton sisä- ja ulkoputsauksen. Käsinpesu ulkoa, imurointi. pölyjen pyyhintä, ikkunoiden sisäpuolien pesu, hintaa 40 €. Ihan lähellä, alle kilsan päässä, on mainio firma, joka tuohon hintaan auton puunaa. Pelkkä ulkopesu on kesäkaudella 17 €, talvisin 20 €. Eipä tee mieli autoa ajaa pikapesulinjalle harjojen raavittavaksi. TI-hallilla voisin itse auton pestä, mutta kun lähin on n. 10 kilsan päässä, niin ei se ole kovin järkevää. Melkein samaksi bensojen kanssa hinta muodostuu. Ja jää tuokin 20 kilsaa hiilijalanjälkeä keventämään. 

  Sunnuntaina mennään taas Espooseen. Iiriksen koululla on joulumyyjäiset. Uudellemaalle tulee voimaan uusia rajoituksia. En vielä tiedä, vaikuttavatko ne myyjäisiin? Asia selviää tuonnempana. 

  Seuraava viikkokin on parin päivän osalta kalenterissa. Auton huolto ma. 19.11. 

  

  Tämän jälkeen on kalenteri blankkona aina 8.12. saakka. Silloin vien auton katsastukseen. 

  Sunnuntaina 12.12. on Kauniaisten jäähallilla Taitoluisteluklubin luistelunäytös. Sinne tietysti mennään.

 

  Vielä löytyy yksi merkintä kalenterista: 18-19.12. Iiris ja Liisa ovat meillä. Annalla ja Jonilla on ystäväpiirin pikkujoulut erään heistä mökillä. 

  Ei onneksi aivan ylivoimainen aikataulu. Ehditään obligatorisia jouluvalmisteluja myös tekemään. 

  Niin se vain on: joulu lähestyy. Tuleeko siitä valkoinen? Toivottavasti. Ensimmäiset lumet saattavat Hollolaan tippua perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ensi viikolla onkin pakkasta, koko viikon. Lunta näyttää tulevan välillä. Hyvä. Pääsen maksamaan ruohonleikkuusta kertynyttä velkaa naapureille. Kola on valmiina. Tulkoon valkeus! Kunhan ei yli kymmensenttisenä räntälumena!

  Loppuun pari kuvaa keskiviikolta Espoosta. Liisa, aina iloinen veitikka.

Iiris esittelee mummalle jotain peliä puhelimestaan ennen lähtöä luiteluharkkoihin.

OIKEUS ILMAN VELVOITTEITA

  Kansalaisaloite "Ei koronapassia työpaikoille" on kerännyt yli 50 000 kannattajaa. Luultavasti aloitteen on pannut vireille OIKEUS ILMAN VELVOITTEITA-yhdistys. Tai sitten sen sisaryhdistys OIKEUTTA, EI VASTUUTA-ry. Mukana allekirjoittaneissa lienee ihmisiä MSJNEMN  (MIELENILMAISUT SALLITAAN, JOS NE EDISTÄVÄT MEIDÄN NÄKÖKANTAAMME)-kerhosta. 

  Asiasta oli kai keskustelua ykkösen Aamu-tv:ssa. En sitä seurannut, sillä katsoin oikeudekseni mennä lenkille. Varmaan joitain oikeudellisia pulmia kopronapassin vaatimisessa työpaikolle ilmenee. Miten lienee työnantajien velvollisuus pitää työpaikat tekijöille turvallisina otetaan huomioon? 

  Aika käsittämätöntä, että eräs kansanosa mölyää oikeuksistaan silloin, kun se sille sopii. Pienen osan ihmistä tulisi saada vaikeuttaa valtaosan elämää, saattaa heidän terveytensä moninkertaiseen vaaraan. 

  Samasta asiastahan tässä on kyse, kuin mielenilmauksien kohdallakin. ELOKAPINAN juttuihin osallistuvat pitäisi näitten logiikan mestareiden mukaan ampua, vähintään raahata vuosiksi vankilaan, kun taas sadat torveaan soittavat autoilijat tai rekkamiehet saavat tukkia liikenteen mielihyvin. Kun asioita tarkastellaan ainoastaan oman mielipiteen vinkkelistä, niin todellisuus vääristyy. Aika pahasti, tekee mieli sanoa. Mutta kuka, tai mikä, noitten änkyröiden pään kääntäisi? Kun he ovat niiiiin oikeassa!

  Siinä aamun vuodatus. Onneksi lenkillä korvissani soinut Ry Cooder hieman kevensi mieltäni näitten raskaitten ajatusten aikana. 

  FOUNDATION-sarjaa olen nyt katsonut Apple-tv:ssa yhdeksän osaa. 1. kauden päätös julkaistaan perjantaina. Onhan se hienoa katseltavaa. Hieman yhä tökkii, kun muistikuvani kirjoista on monissa asioissa erilainen. Mutta niitä lukemattomille saattaa olaa vieläkin hankalampaa sisäistää, mistä on kyse. 

  Laura Birnillä on aikamoisen iso rooli sarjassa. Eto Demerzel on Galaktisen Imperiumin Keisarin (aina Cleon, joka on kloonattu alkuperäisestä, ja Keisareita on aina kolme samaan aikaan: Veli Aaamunkoitto, Veli Päivä, ja Veli Ilta). Demerzel on ihmisenkaltainen robotti, joka siis on palvellut jokaista Cleonia. Hänen robottiutensa paljastuu, jolle aivan väärässä ole, vasta Asimovin myöhemmin kirkottamien jatko-osian lopussa, ja Demerzelillä suuri rooli koko Säätiön ja Toisen Säätiön tehtävien onnistumisessa. Mielestäni Laura Birn onnistuu hyvin roolissaan aneemisen oloisena androidina. 

  Sarjan jatko lienee vielä arvailujen varassa. Mieluusti katsoisin uusia kausia. Kokonaisuus on valttia, kokonaisuuden osa jättää mielen hämmentyneeksi. 

  Lukenut olen noin kirja/ kaksi päivää-tahdilla. Viikonvaihde tosin tahtia hiljensi. Viimeaikoina on mennyt kahta kotimaista A.T:tä; Antti Tuominen ja Arttu Tuomainen alkavat nyt olla uusimpia myöten luettu. Siispä kohta varuksia hakemaan, uusia tekemään. Mm. Ann Cleeves, Johanna Mo sekä Nadinen Matheson ovat lähitulevaisuuden listalla. Naiskirjailijoiden vuoro, tasavertaisuutta kehiin. 

  Lopuksi näitten raskaitten aikojen keventäjistä ykköset sopuisasti Pikku-kakkosen äärellä.

ENNEN- JA OIKEA-AIKAINEN PÄIVÄ

  Eilen oli juhlapäivä: iltapäivällä oltiin Otavassa Leon kaksivuotispäivillä, illalla syötiin ennenaikainen isänpäivän lounas Hollolassa. 

  Otavassa oli porukkaa koolla mukavasti, hyvät tarjoilut. Hauskaa välillä tavata sukua. Lehkosen puolen suku tosin oli meidän edustuksemme varassa. 

  Ennenaikainen isänpäivän lounas syötiin, koska tänään perhe Tiilikainen menee Lahteen Jonin veljen perheen luo. Nuorempia isiä siellä juhlitaan oikea-aikaisen isänpäivän lounaan merkeissä.

  Isänpäivän lounas, vaikkakin se oli ennenaikainen, ja tiettävästi ensimmäinen illalla kello seitsemän nauttimani lounas, oli maukas. Nyt sai kesällä seitenkymppisilläni Hanelilta saamani reilunkokoinen hirvipaisti olla pöydän kunkku. Hilppa kypsensi paistin jo perjantaina. Valurautapadassa kypsensi, hartaasti miedolla lämmöllä kypsensi. Paistin kera oli tarjolla itse graavattua lohta, uusijuureksia ja pottumuusia. Kyllä kelpasi isän olla isä. Ja isoisä!

  Aamulla hiippailin muitten vielä nukkuessa lenkille. Isänpäivän lenkki ei eronnut muiden päivien lenkistä oleellisesti. Kun palasin kahdeksan korvilla, alkoi porukka hiljalleen heräillä. Hilppa loihti pöytään kunnon brunssin. Munia, pekonia, riisipiirakoita, maalaiscroissantteja, leikkeleitä. Kohta oli 10 000:n askeleen energiavaje kuitattu. Korkojen kanssa.

  En jäänyt ilman isäpäivälahjaa. Iiris minulle ojensi kassin, josta löytyi suklaata, jouluaiheiset sukat, sekä tietysti tytön tekemä kortti!

  Odotan innolla. Parin vuoden kuluttua Liisa varmaan on myös minulle kortin väsännyt.

  Siinä Peppe-papan lemmikit aamuisina.

  Tiilikaiset siis lähtevät päivällä. Ensin Lahteen, sielä Espooseen. Me jäädään tänne viettämään verkkaan kuluvia päiviä, joista, kuten tuli joskus aiemmin todettua, ketjuuntuu nopeasti kuluvia viikkoja, kuukausia, vuosia. 

 

  Koska kohta lähdetään koko konkkaronkka ulos, lopetan lyhyeen. Paitsi että muutaman kuvan saatte vielä kärsiä.

  Eilinen päivänsankari valmistautuu puhaltamaan kynttilää.

  Akrobaatti-Iiris

Jäätelö ennenaikaisen isänpäivälounaan jälkeen vaikuttaa oikea-aikaiselta.