MYSTEERIT PALJASTUVAT

  Kun tarpeeksi kauan elää, niin elämän ja ympäristön mysteerit alkavat paljastua. Tänään oli vuorossa lukuisia öitä valvottanut kysymys: mistä raita on saanut nimensä? Ryhdyin pilkkomaan lähes linjalle kaatuneen raidan runkoa. Ei tämä ole ensimmäinen kerta kun kyseisen puulajin pienimistä teen, mutta vasta nyt asia valkeni. 

  Saatan toki olla väärässä. En ole asiaa yrittänyt varmistaa nimen etymologiaa googlettamalla. Eli kyseessä ola valistunut arvaus. Korjatkaa, jos olette asiasta patemmin kuusalla. 

  Eilen oltiin Mikkelissä. En jatka Babitzinin Sammyn tapaan, vaan totean, että suunnitelmien mukaan mentiin. Paitsi että poikkeuskin lipsahti. Kun Minnan Torikahvilassa kahvia särpiessä Hilppa äkkäsi ison katoksen täynnä myytäviä hattuja, hän sanoi "lähdetään käymään. Minun pitää ostaa uusi hellehattu". 

  "Mennään vaan, mutta minä en hattua tarvitse!", vastasin.  

  Hattukauppaan siis mentiin. Hilppa ryhtyi tutkimaan laajaa tarjontaa. Minäkin hiippailin miesten hattujen puolelle tiskiä. Päähineitä oli runsaasti. En kuitenkaan edes puolitosissani asiaan innostunut. Menin katsomaan, oliko Hilppa löytänyt passelia. Ei ollut vielä. Minä, syystä eli toisesta, huomasin pian taas käpsiväni mieshattuosastolla. Paikalle ilmestyi kauppiaspariskunnan (turkkilaisia) rouva. Hän toi peilin ja kysyi, että haluanko jotain mallia sovittaa? No, ihan kohteliasuusnäkökohdan huomioiden asetteli paria hattua päähäni. Sanoin sitten rouvalle, että minulla on niin paljon hattuja, että en tähän hätään uutta tarvitse. 

  Hilppa oli päässyt valinassaan finaaliin. Minä annoin puoltavan lausunnon, joten kauppa syntyi. Viisi euroa huojensi herra hattukauppias aluksi kertomastaan hinnasta. Sitten hän katsoi minua, sanoi "eikö teille löytynyt? Meillä on pellavaisia uutuuksia myös. Tulkaapa katsomaan." 

  "Ei minulla tosiaan ole hattutarvetta, mutta katsotaan nyt", vastasin. 

  Niinhän siinä sitten kävi, että lähdimme torilta kaksi päähinettä pussissa! Oli etevä kauppias. Sai minut ostamaan hatun. Kojussa ei ollut hintoja esillä laisinkaan. Kauppias varmaan toimi tilanteen mukaan. Minullekin hän ensin sanoi hinnan, heti perään, että teille viisi euroa halvemmalla. Kauppa käy, kun sen osaa.

  Puutarhakeinu mahtui autoon, kuten olin mittaamalla jo aiemmin varmistanut. Kaksi senttiä olisi pakkaus saanut olla pitempi, ja vieläkin olisi mahtunut penkkejä eteenpäin siiirtämättä. 

  Iltapäivällä käyttiin naapurin isännän kanssa nostamassa Potinlahden kimppalaituria, taas kerran. Nyt homma toimi sujuvammin, koska vesi on lämmennyt sellaiseksi, että simmareissa tarkeni vedessä oleilemaan. Eikä kahluuhaalari olisi edes toiminut laiturin päässä, sillä vesi on niin korkealla. 

  Yhdessä nostettiin sitten keinupaketti autosta veneeseen, ja naapuri kantoi sen saaressa kanssani pihalle. Sitten ryhdyttiin Hilpan kanssa kasaamaan sitä. Ohjeet olivat normaalit, eli epäselvät. Pienellä järkeilyllä homma kuitenkin alkoi sujua. Keinu kasaantui melko kuumissa olosuhteissa, sillä arska loimotti pilvettömältä taivaalta, eikä pihalle käynyt pientäkään tuulenvirettä. Laitanpa vielä jo jakamani kuvan komeudesta. Siis keinusta. Minä olen vain rekvisiittaa.

  Tänään olen alussa mainitsemani puunpilkonnan lisäksi mullanut perunan. Se on ollut edellisinä kesinä Hilpan hommia, mutta nyt hän ei saa silmäoperation vuoksi tehdä pariin viikkoon raskaita töitä. Opastamista kyllä. Näytti minulle YouTube-videon malliksi. Minulle, maalaistalon pojalle! Rehellisesti on kyllä kerrottava, että en minä perunaa ole koskaan aiemmin mullannut. Nähnyt tietysti. Ja kyllä työ tekijäänsä opettaa. 

  Tänään ei kunnon kolmea tuntia antaneet kyljet puuhailla. Alkoi sen veraan jomottaa, että tulin kirjoittamaan. Sähköt ovat olleet pariin otteeseen poikki. On jo päivätolkulla esiintynyt pieniä katkoksia. Tekevät jotain huolto- tai korjaushommia. Helikopteri pörräilee muutajien päällä. Onneksi ovat katkot olleet ilmoitettua lyhempiä. Tänäänkin parin tunnin ennuste, parin minuutin toteutunut. 

  Näin ne päivät kuluvat, ihan mukavasti rullaavat, vaikkei kutaa tullutkaan. Ei tule kultaa futiksessakaan. Tai jos tulee, syön uuden hattuni. Ilman kastiketta. 

  Taas meni virta. Ei se kirjoittamista haittaa. Kone vaan kaiken aikaa ilmoittaa, että "päivitys epäonnistui". Jos ei pian voima palaa, jaan puhelimilta kenttää, laitan tämän maaliin päässeen kirjoituksen eetteriin.

NIIN SIINÄ KÄVI...

  Niin siinä kävi, että Suomi meni finaaliin. Niin kävi, vaikka vaikeaa oli kolmannessa erässä. Oli joukkueella, oli kotikatsomoissa. Huomenna Kanada on vastassa. Onko taas maalin peli? Ja kummalle? Täytyy kai katsoa. 

  Niin siinä kävi, että meillä vieraita kävi. Voke ja Urkki tulivat päiväkahville. Hilppa teki kesän ensimmäisen raparperipiirakan sen kunniaksi. Tai oikeastaan Hilppa teki ensin raparperipiirakan, ja kun se onnistui, hän kutsui Voken ja Urkin kylään.

  Mukavaa oli ystäviä nähdä sitten viime kesän. Juttua riitti. Välillä katsottiin Urkin kanssa USA-Kanada- matsia. Aika kului siivillä. Lopuksi vielä tovi Rantahotellilla poristiin.

  Niin siinä käy, että huomenna on sunnuntai. Ilma jatkuu lämpimänä, joskin iltapäiväkuurot ovat mahdollisia. Ensi viikko on lämmintä myös, joskaan ei hellerajaan näillä seuduilla päästä. Sateita ei näy kartoilla. Kohta kyllä kaivattais. 

  Niin siinä käy, että maanantaina lähdetään kaupunkiin. Itse asiassa ensimmäistä kertaa tänä keväänä/kesänä. Ollaan sen verran usein käyty Hollolassa, että ollaan pärjätty vajaan parinviikon pätkät ilman ruokaostoksia. No, pari kertaa jotain pientä ollaan Anttolan Salesta haettu. Siis nyt Mikkeliin. Ensin toriparkkiin, siitä Minnan Torikahvilaan Morttia morjestamaan, torilta S-Markettiin Marskinleipää ja hammastahnaa ostamaan, sen jälkeen K-Rautaan hakemaan viikko sitten ostettu puutarhakeinu, lopuksi Lidlin uuteen myymälään, koska sen liepeillä jo rautakaupassa ollaan. 

  Vanha puutarhakeinu palveli yli 30 vuotta. Hyvä keinu se oli, eikä ole tarvinnut vaihtaa kuin runko kerran ja pehmusteet kahdesti. No ei tietysti, vaan pehmusteet kerran. Nyt runko alkoi olla jo niin ruosteinen, katoskin rikki, että jääköön eläkkeelle. Eläkepäiviksi pehmusteet pääsevät kesäkeittiöön puusohvaa pehmittämään, runko tulee toimimaan korkeitten muikkuverkkojen telineenä kaloja irroitettaessa, ja istuinosa menee romurautakierrätykseen. "Eläkkeellä kannattaa yrittää", mainostaa Ukko.fi. Keinun osat ottivat siitä vaarin. Helppostihan ukosta vaarin ottaa. Paitsi istuinosa, jolla puuttuu motivaatio. Ei ihme, kun joutunut kymmenet kesät kannattelemaan lukuisaa joukkoa ihmispersauksia. 

  Niin siinä käy, että kunhan päästään yli juhannuksen, on avattava jotain uutta projektia. Ettei mene lomailuksi. Mielessä on jo kohde. Eikä siihen mene paljonkaan puutavaraa. Puutavarahan on kallistunut viime kesästä törkeästi. Sitä paitsi minulla on kolmekymppiä hyvää Leinoselta. Toivottavasti Ilpo muistaa. 

  Niin siinä käy, että lopetan tähän. Kai se teille käy? Käytäntö on kuitenkin, että käy miten käy, sen on käytävä. 

LUONNONJÄRJESTYKSEN EPÄÄMÄTÖN KIERTOKULKU

  Asiat kulkevat äitiluonnon mukauttamassa järjestyksessä. Yksi artikla tässä säännöllisen kiertokulun laissa kuuluu täten: Silloin kun Peppe pesee Saarelan saunaa, tapahtuu kesän ensimmäinen huomattava hyttysten invaasio. Niin kävi myös tänään. Sen koin konkreettisesti, kun putsasin Kota-padan sielua noesta saunan takana vehreässä ympäristössä. Hyttysistä huolimatta on kaikki saunaan kesähuoltoon liittyvä nyt tehty, lauteiten käsittelyä myöten. Otsa, niska, käsivarret paukamilla on, mutta ei oo sauna edustuskunnoton.  

  Eilen samaan kiertokulkuun, mutta ei itikkainvaasioon, kuuluvia hommia tehtiin. Hilppa istutti kurkuntaimet (huomioithan myös omenapuun kukinnot).

Samoin kesäkurpitsan...

...ja kurpisan.

  Minä nahusin suojia ympärille, kannatusta harsoille. Harsot eivät ole hallaa, vaan auringonpaahdetta estämässä. Taimet saavat juurtua rauhassa ilman ylenmääräistä helotusta.

  Yläkasvimaan ympärille laittelin verkon pupujen harmiksi, sillä herneet ovat harsojen alla nousseet kurkistelemaan maailmaa. Ykkösluokan herkkuja jäniksille. Vastaavat kylän koirien menuussa, Veikko Huovista löyhästi mukaellen, jäätyneitä hevosenpaskoja.

  Huilatessaan Hilppa istutti pataan daalian, sen ympärille rautayrttejä.

  Tänään laiteltiin kasvusäkki kastelualtaan päälle. Minä pystytin sivulasit paikoilleen. Kunhan arska vaipuumetsän taa, laittaa Hilppa kolme tomaatintainta kasvamaan. 

  Nyt on suunnilleen kaikki pienomatarveviljelijän suunnitellusta tuotantolajistosta laitettu kasvamaan. Satoa jäädään odottamaan, vaan ei peukaloita pyörittämään. 

  Kun kuvia tulin kosolti mukaan liittäneeksi, jatkan sillä radalla. Tässä muutama amppeli.

  Ja tässä rouva nauttimassa välipalaksi smoothieta.

  Nyt loppuu kuvien jakaminen. 

  Illalla Leijonat pelaa Tsekkiä vastaan. Jatkuuko turnaus, vai yltyykö purnaus? Tsekin tasosta ei ole minulla käryä. Tiukasti puolustamalla, pari maalia tekemällä, saatetaan ottelu voittaa. Toisinkin voi käydä. 

  Nyt loppuu myös kirjoittaminen. Tää on viimeinen, ennen seuraavaa. Tällä kertaa Hectoria mukaellen.

Pertti.Lehkonen

  Parin päivän reissu maalikyliin takana. Siellä saatiin tehtyä tarpeelliset. Tarpeetkin, muutamaan kertaan. Käytiin mm. äänestämässä. Minä annoin ääneni numerolle...., ei, eihän sitä pitänyt paljastaa! Minun piti kertoa siitä, että kun äänestyspaikalla piti tällätä allekirjoitus yhteen paperiin, niin minä vetäisin

tyylikkäästi Pertti.Lehkonen! Eli ei ole nettiaika jälkiä jättämättä minua kohdellut. Vaalivirkailijaakin hieman hymyilytti, kun totesin tekoseni hänelle paperin takaisin ojentaessani. Onneksi en sentään kirjoittanut perään @gmail.fi! 

  Saareen ollaan nyt palattu. Lähtö aikaistuu kerta kerralta. Aamulla startattiin jo seitsemältä. Siis perillä oltiin hyvissä ajoin, vaikka poikettiin Lidlin lisäksi Kangastalon Puutarhalla ostamassa tomaatin, kurkun, kurpitsan ja kesäkurpitsan taimia, sekä persiljaa ja kukkia pataan. 

  Suomen matsi tuli katsottua. Nurmi piti leikata sen jälkeen. Tai piti ja piti. Ei kukaan sitä käskenyt tekemään, mutta leikkasin kuitenkin. 

  Kaunis, aurinkoinen ilma vallitsee. Ei vielä hellettä, mutta taitaa loppuviikosta jo ainakin lähennellä. Eikä sadetta kymmenen päivän ennusteessa, minkä nyt pientä kuuromahdollisutta sunnuntaille. Nautitaan olosta. 

  Saimaan vedenpinta on n. 60 senttiä ajankohdan keskitason yläpuolella. Eli vettä piisaa. Sopii minulle, vaikka tontin pinta-ala pienenee. Ei tosin enää olisi väliksi lisänousu. Valapaton vuoden (1899) lukemiin on toki vielä matkaa. Silloin pinta oli puolitoista metriä pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla. Vielä triviaa lisää: Ylin vedenpinat on ollut siis 1899, +77,71, alin 1942, +74,38. Eli 3,33 metriä on äärivaihtelu. Johan tuollaiset lukemat ovat muutaneet maisemia melkoisesti. Ja vielä vähän: Saimaan vedenpinta on vaihdellut tarkastelujaksolla 1984-2004 välillä 75,00-76,46 m, eli liki puolitoista metriä. Keskimääräinen vuotuinen  vedenkorkeusvaihtelu on ollut 72 senttiä. 

  Ei ihme, että laitureiden kanssa täällä joutuu tuskailemaan. 

  Huomenna, oikeastaan jo illalla, ovat selvillä lätkäkisojen jatkajat ja otteluparit. Ei Suomen peli ole minua vakuuttanut, vaikka kevyesti jatkoon mentiin. Pudotuspelit on kuitenkin oma lukunsa. Toivotaan parasta. 

  Lyhyestä virsi kaunis. Loppuun kuva tehakkaasti nousevista sananjaloista.

SOTA ON KAUNIS

  Alan hiljalleen kyllästyä. Syy siihen on tietysti ihan oma. Mitäs luen uutisia, selailen fb:ssa jaettuja juttuja, ylipäätään seuraan maailman menoa? Iloiset uutiset ovat harvinassa kuin persun järkilauseet. Alan ymmärtää, miksi Hector teki biisin SOTA ON KAUNIS albumilleen NUKU IDIOOTTI v. 1982. Heikki oli varmasti myös kyllästynyt jatkuvaan kähinään ja eripuraan, syyttelyyn ja vääristelyyn, omavaltaisuuteen ja röyhkeyteen, tietämättömyyteen ja tyhmyyteen, tappamiseen ja tuhoamiseen. 

  On sota välillä kissojen ja koirien 

  on sota välillä heikkojen ja vahvojen 

  on sota välillä suurien ja pienien 

  on sota välillä ihmisten ja eläinten 

  On sota välillä maailman ja taivasten 

  on sota välillä teräksen ja peltojen 

  on sota välillä nälkäisen ja kylläisen 

  on sota välillä herrojen ja narrien 

  on sota välillä vihan sekä rakkauden 

  on sota välillä meidän  

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota on siisti 

  sodalla kulkee 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota ei hylkää 

  syliin se sulkee   

  On sota välillä likaisten ja puhtaiden 

  on sota välillä kilttien ja ilkeiden 

  on sota välillä mustien ja valkoisten 

  on sota välillä totuuden ja valheiden  

  On sota välillä tähtien ja merien 

  on sota välillä hurskaiden ja syntisten 

  on sota välillä vaimojen ja huorien on 

  sota välillä pappien ja kirkkojen 

  on sota välillä vihan sekä rakkauden 

  on sota välillä meidän 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota on siisti 

  sodalla kulkee 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota ei hylkää 

  syliin se sulkee 

  

  On sota välillä isien ja poikien  

  on sota välillä kehtojen ja hautojen 

  on sota välillä menevän ja tulevan 

  on sota välillä vasemman ja oikean 

  on sota välillä vihan sekä rakkauden 

  on sota välillä meidän 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota on siisti 

  sodalla kulkee 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota ei hylkää 

  syliin se sulkee 

  Kyynisen alakuloista tekstiä. Vaikka en minä oikeasti tiedä, mitä Hectorilla oli mielessään, kun hän sanoja tähän biisiin rustaili. Ehkä sitä halusi tähdentää, että tällä planeetalla ei kaksi vastakohtaa pysty selvittelemään välejään kuin sotimalla, joten sota on jokaiselle välttämätön, syliinsä sulkeva kaveri.

  Näistä alavireisitä mietteistä valoisampiin. Nyt, kun Hilpan näkö on onnistuneesti laitettu uuteen uskoon, päästiin rustaamaan omat aikataulumme kuntoon, kalenterit kohdilleen. Tunnissa saatiin asioita järjesteltyä. Se onnistui jopa lähes toivomallamme tavalla. Kyse oli siitä, että muutamia pakollisia reissuja tänne Hollolaan ja Lahteen on kesikikesään mennessä tehtävä. Netin ja puhelimen avulla ne saatiin sovituksi sopivin parin viikon välein. Jotakin jouduttiiin siirtämään, johonkin tuli luonnostaan passeli ajankohta. Nyt tiedetään heinäkuun puoliväliin saakka (toinen koronarokotus) tilanne, eli kolme reissua tullaan Hollolaan tekemään. 

  Eilen käytiin äitiä taas katsomassa. Aika entisellään oli Elina, paitsi että edistystä oli tapahtunut. Hän oli alkanut syödä itse! Sänkyyn laitetulta tasolta kuulemma lusikointi onnistuu jo hyvin. Puhetta ei tällä kertaa juuri tullut, hymyä senkin edestä. Vaikkei huoneesa edes senkkiä ole. 

  Vajaa kolme viikkoa ja 99 v. Taitaa se tasalukukin vielä täyttyä, koska olotila ei ole ainakaan huonontunut.

  Aamulla lähdetään vanhaa kaavaa noudattaen kohti Anttolaa. Obligatorinen pysähdys Mikkelissä Urpolan Lidlissä. Oivasti ehditään saada tavarat ja itsemme saareen, jotakin puraista, ennen kuin alkaa lätkämatsi. Sitkeästi olen jaksanaut Leijonien pelit seurata. Perään alkavat jalkapallon EeeÄmmät. Sieltä tulee katseltua muitakin kuin Suomen otteluja. Parin viikon huili, sitten starttaavat Olympialaiset. Ylenmäärin urheilua tulee Peppen tarpeisiin. Katson kuitenkin, pidän sitten vaikka sapattivuoden.

  Loppukuvaksi melko tarkalleen vuosi sitten, 2.6.2020, otettu. Liisa tulossa ensivisiitielle Saarelaan.

GRILLI AVATTU

  Kesäkeittiö on avattu. Noudatamme alueellisia rajoituksia säntillisesti. Tänään ei läyhkettä ollut. Ainoastaan grillimestari suoritti kesän grillikauden avauksen. Meillä grillikausi julistetaan avatuksi grillaten.  

  Aaamupaivän grillimestari oli muissa hommissa. Hän sai lopultakin puut rannalla pienittyä. Vielä kun ne saisi mahtumaan katokseen.

  Lintuja tuntuu kiinnostavan puun halkominen. Kerroin joku päivä sitten, että härkälinnut kävivät ajamassa sinisorsat pois ja aloittivat pesän teon. Jostain syystä paikka ei kuitenkaan ollut oikea. Härkikset muuttivat niemen taakse, ja eilen sorsapari oli taas rannalla. Tänään ei sorsia näkynyt, eikä häkälintujakaan. Nyt oli joutsenten vuoro. Nämä kaksi lilluttelivat samalla paikalla kuin sorsat aiemmin. Pesimässähän noitten pitäisi olla! Usein näkee yksinäisiä joutsenia, mutta ne ovat kai nuoria uroita, eli nuoria vanhoja poikia. 

  Myös peipponen, talitiaiset, käpytikka, västäräkki ja rantasipi ovat osoittaneet mielenkiintonsa. Peipponen tulee välillä laulamaan viereiseen koivuun, tintit lentelevät äänetin eestaas, tikka naputtaa viimeisiään vetävää lipputankoa, lentää välillä ylitseni rantaleppään, palaa pian takaisin lipputangon  luo, västäräkki pyrähtelee välillä istuksimaan puukatoksen päälle, laiturin luota kuuluu joskus rantasipin ääntelyä. Sipi ei ole käynyt näyttäytymässä. Se osallistuu touhuun etänä.

  Hilppa pääsi jo multaamaan osan perunasta. Sipuli on myös alkanut nousta. Kasvaa ne, vaikka ei järin lämmintä ole ollut.

  Iltapäivä on tarkoitus laiskotella. Nyt on viikonloppu. Se ei tosin ole puuhailun este. Kaikkina päivinä tehdää, mitä pitää tehdä. Mutta viikonloppu on sikäli spesiaalia aikaa, että juodaan jäätelökahvit. Ollaan oltu tiukan linjan pitäjiä pitkään. Hilppa varsinkin on pitänyt linjan huolella. Minä olen kyllä joskus lipsunut. Linja on, että viikolla ei ylimääräisiä herkkuja napsita. Viikonloppuna sitten voidaan hieman joustaa. Joku voi kysyä, että mikäs se sitten on, se ylimääräinen herkku? Tarkennan, että viikolla ei napsita mitään herkkuja. Paitsi minä joskus, kuten tuli jo mainittua. 

  Tiukka linja on hyvä juttu. Miettikää vaikka, kuinka monta kaloria joutuu polttamaan suklaapatukan tai hillomunkin neutraloidakseen!

  Nyt alkaa keli lämmetä. Me käydään Hollolassa. Aamulla lähdetään, tiistaina palataan. Uudet puuhat odottavat. Niin myös samat. Kesäkuu on alussa, jussi lähestyy. Ja sitä ennen oikein pienet juhlat. Kaikkia alueellisia rajoituksia noudattaen. Jopa niitä tiukasti tulkiten. Raportti aikanaan. 

REIMARI TUULIAJOLLA

  Toivottavasti kukaan ei joudu vaaraan. Yksi reimari on lähtenyt seikkailemaan. Reimari kansankeielessä, virallisesti lateraaliviitta, vihreä sellainen. Siis viitta, mikä pitää ohittaa vasemmalta puolelta kun ajat veneväylän nimelliskulkusuuntaan, oikealta, mikäli usmuutat nimelliskulkusuuntaa vastaan. 

 

  Reimarin näin katiskankokureissulla lillittelevän Leppäniemen kupeella rannassa. En tietysti aluksi tiennyt, mikä siellä kuultaa, kun ei ollut kiikaria matkassa. Ajelin asian tarkistamaan. Alkavan kesä säätilanteeseen sopivasti pukeutuneena.

 

  Viitta ei ole irronnut Avokkaansalmesta. Luultavasti luonterilta tänne ajautunut. Jos joku veneilee ilman plotteria, eikä tunne hyvin vesiä, on tietysti vaarana ajaa karille tai matalikolle, jos huono säkä käy. 

  Vähän sama tilanne ihmisellä tässä joka puolelta äänekästä kantaa ja mielipidettä suoltavassa yhteiskunnassa. En yhtään ihmettele, jos monilta on reimarit hukassa, viitat viturallaan, kun eri tahot huutavat oikeuksiaan, esittävät painavin sanakääntein, patarautaisin argumentein, omaa kantaansa, lyttäävät toisin ajattelevien mielipiteet vielä terhakkaammin, jos mahdollista. Ihmisen, niin veneilijän kuin maakravunkin, pitää tietää elämänsä nimelliskulkusuunta, jotta jotenkin selviää tästä hullunmyllystä. Mutta vaikka sen tietää, monet toimijat pyrkivät poistamaan tiellesi asettamia lateraaliviittoja. Myös kardinaaliviittoja, jos sellaisten apuun olet turvautunut. Varmin keino selvitä niin vesireiteistä kuin elämäntiestä on opetella ne ulkoa. Silloin irronut viitta, tai jonkun mulkeron elon taipaleelta hävittämä reimari, ei aiheuta hämmennystä, suitse pahimmassa tapauksessa väärille urille. 

  Tämän syväluotavaan pohdiskelun jälkeen arkisempiin asioihin. Katiskassa ei ollut kalan kalaa. Siirsin sen toiseen paikkaa, toiseen syvyyteen.

  Tänään piti sadella. Aamulla hieman tihuutti, sitten on ollut pilvipoutaa, nyt kurkistelee aurinko. Sadetutka kertoo, että ei taida juuri näillä maisemilla enää tänään sataa. Minä olen kuitenkin päivän duunit duunaillut. Paitsi että taidan lämmittää kammarin uunin. Olen melko holistinen lämmittäjä, enkä välitä holotnasta. Kymmenen asteen lämpötila ja tuuli tekevät holistin holotnanvastaisen taistelun hyväksyttäväksi. 

  Huominen ja lauantai näyttävät olevan jopa aurinkoisia. Ei silti lämpö kohoa kuin vähän toiselle kymmenelle. Sunnuntaina alkaa lämmetä, ensi viikko näyttää vähän kesäisemmältä.

  Me lähdetään pyhänä taas Hollolaan. Hilpalla on maanantaina operaatio, tiistaina tullaan takaisin lämmenneeseen saaristoon.

  Ennakkoäänet käydään antamassa. Kunhan tietäis kenelle? Tuttuja ja taattuja ei ehdolla ole. No, kyllä ehdokkaista joku seuloutuu. Äänestämässä siis käydään. Se on tapana ollut. 

  Tiistaina on jo kesäkuu. Eilen tuli kuukausi kuluneeksi siitä, kun saareen rantauduttiin. Kovin vilkkaasti on aika kulunut. Mutta kesä on vasta edessä. Kaikenlaista tulee puuhattua ennen kuin syksy työntyy vastaan. Vielä paljon enemmän on laista, mitä ei tule puuhattua. Eihän aika kaikkeen riitä.