lauantai 30. joulukuuta 2017

TUOMIOT KOHILLAAN

  YLE-uutiset: Thai-huijari tuomittiin 13 275 vuodeksi vankilaan pyramidihuijauksesta. Huijari myönsi teot ja hänen rangaistustaan lyhennettiin 6 637 vuodella ja kuudella kuukaudella. Oikeustajuni hyväksyy tuon 6 637 vuotta, mutta että kuusi kuukautta päälle!
  Uutisesta ei selviä, onko 13 275 vuotta alkuperäinen, vai alennettu tuomio. Niin tai näin, istuttavaa riittää. Jos Thaimaassa rangaistukset periytyvät isältä pojalle, ei Pudit Kittihradilok'in suvun tulevaisuus ole ruusuinen. Toki jutussa mainitaan, että Pudit joutuu istumaan vain 20 vuotta. Mamarit!

  Nykissä ja Intiassa ihmisiä kuollut tulipaloissa.

  Puero Ricossa kolme kuukautta sitten riehuneen hurrikaani Marian jäljiltä vielä puolet asukkaista ilman sähköä. Itä-Karjalan Sähkö voi lohduttautua; jossain päin maailmaa ovat asiat vielä huonommin.

  Mies putosi monttuun tehdashallissa Mikkelissä. Itä-Suomen poliisi tutkii Aurajoki Oy:n tehdashallissa tapahtunutta onnettomuutta työtapaturmana. Pari metriä syvät montut tehdashallissa altistavat työtapaturmille (kirj. huom.).

  Lauri Markkanen pussitti 32 pistettä ottelussa Indianaa vastaan. Mikael Granlund iski NHL-uran toisen hattutempun. Tulikuuma Sebastian Aho iski voittomaalin. Ristolainen ratkaisi jatkoajalla. Lohtua urheiluhullulle Suomen kansalle: Mäkihypyssä menee päin persikkaa, mutta Markkanen nakuttaa, taalakiekkoilijat latovat maaleja.

  Kansalliseen rokoteohjelmaan valittu rokote ei tehoa Suomessa leviävään B-virus Yamagataan. Hukkaan meni sekin Terveysasemalla käynti, kun piikittivät ainoastaan A-viruksen varalta. Toisaalta, kukapa arvonsa tunteva nyt B-luokan roketetteen hyväksyy?

  Poliisiauto räjäytetty poliisiaseman edessä Malmössä. Uhkarohkea temppu. Tekijälle turvallisempaa olisi räjäyttää poliisiaseman takana.

  Sellaisia uutisia pikasilmäyksellä vuoden toiseksi viimeisenä aamuna. Huomenna varmaan median täyttävät katsaukset loppuvan vuoden tärkeimmistä tapahtumista. Kuten pupujussien invaasiosta Avokkaan omatarvekasvimaalle.

  Olen seurannut Jari Tervon dokkaria "Kekkonen". Nyt on puolet 8-osaisesta ohjelmasta takana, ollaan päästu Urkin toiseen valintaan v. 1962. Jonkin verran ennestään tuttua asiaa, paljon uutta tietoa, tarjoaa Tervo. Hän on selvästi pureutunut ja paneutunut arkistoihin. Nähdäkseni Kekkonen oli poikkeuksellisen lahjakas visionääri, joka sekä haistoi tulevaisuuden, että viitoitti sille johtavan väylän.

  Anna ja Iiris tulevat tänään Mikkelistä meille. Uusi vuosi vastaanotetaan, näin uskon, Iiriksen ja minun vienosti kuorsatessa, Annan ja Hilpan katsellessa parvekkeella pommitusta. Jollen sitten topistaudu, ja valvo puoleen yöhön. Valvon tai en, joku kyllä valvoo. Ainakin Isoveli Oseaniassa.

  Lyhyestä virsi kaunis. Kirjoitellaan v. 2018 vähän pidempiä tarinoita. Ehkä.

  Koska kuva on tullut aina tällättyä, laitan luonnon "ilotulituksen".

torstai 28. joulukuuta 2017

TYKKI TYLSÄNÄ

  Ykkösen aamulla pyörivistä uutisotsikoista sattui silmiini seuraava: "Laineen tykki tylsänä". Joopa joo. Kai terävä tykki on parempi, kuin tylsä? Tarkoittaisiko ilmaus "Laineen puukko tukossa" samaa? Onhan avonainen puukko parempi, kuin tukossa oleva? Vai onko? Nykyiset urheilutermit kun eivät näköjään ole minulle tuttuja. Ennen saatettiin sanoa, että sihti on hukassa. Se puolestaan tarkoittaa, että siivilä on sudessa. Miten tämä on rinnastettavissa maalihanan sulkeutumiseen? Sillä sellaista kai noilla sanonnoilla haetaan? Ja kun maalihana sulkeutuu, on ryhdyttävä keittämään punamultaa. Ei kun vihtrilliä, ruisjauhoja, vernissaa, karkeaa suolaa ja punamultaa hankkimaan. Vaikeaselkoista, tuo urheilujargoni.
  Tykin tylsyydestä vielä. Minun mielestäni kaikki tappamiseen tarkoitetut kapineet ovat tylsiä. Mutta sotaahan urheilu on. Sotatermejä vilisee lajissa, kuin lajissa. Ja ainakin yksi oikea sota on käyty, kuningas jalkapallon vuoksi. Tai ei jalkapallo pääsyy tuohon 100 tunnin sotaan ollut. Olipahan vain yksi siihen johtaneista seikoista. Ja mahdollisti urbaanimyytin syntymisen.

  Anna ja Iiris lähtivät eilen Mikkeliin, Annan serkkuja tapaamaan. Tulevat uudeksi vuodeksi vielä meille. Onneksi Iiris ei vielä, toivottavasti ei koskaan, ole ilotulitteiden perään. En ole minäkään. Vaikka postilaatikon täyttävät mainokset parhaansa asian eteen tekevät.
  Olen tainnut joskus sanoa, että en ole ikinä ostanut ainoaakaan pommia. Jos olen näin kertonut, on se väärää tietoa. Muistin juuri ainakin yhden kerran. Oli vuosi 1987, otaksun. Minun vetämäni rivitalotyömaa valmistui Riihimäellä. Koska uusia työmaita ei ollut työpäällikköni alueella alkamassa, sain komennuksen Riihimäen keskustassa meneillään olevaan E-ryhmän tavaratalon laajennus- ja saneeraustyömaalle työmaamestariksi. Vastaavana toimi Reima T., mainio kaverini ja armoitettu ilon ylläpitäjä. No, joulujen välissä oltiin töissä. Reima yritti aatonaattona löytää ilotulitteita paikallisista kaupoista, mutta kaikki hänen tavoittelemansa tuotteet olivat kaupungista loppuneet. Vastaava laittoi puhelimen töihin; Hyvinkäältä kyseisiä paukkuja vielä löytyi. Reima kutsui minut luokseen, sanoi:
  "Nyt lähdetään Hyvinkäälle ostamaan pommeja!"
  Minä siihen:
  "Mutta kun tuo iso anturavalu on menossa, ja jatkuba tilaus betonitehtaalta päällä."
  Oli näet tapana, että kun kyseessä oli massaltaan suuri valu, missä oli paljon hankalasti laskettavissa olevia anturamuotteja, tilattiin betonia tulemaan puolen tunnin välein, kunnes puhelimella tilaus lopetettiin, tai tarkennettiin viimeisen kuorman koko.
  "Mukaan vaan!", sanoi Reima. "Ei me siellä kauaa viivytä, ja onhan tuo nuorempi mestari N. N. hoitamassa valua."
  Tietysti pääsyy Reiman komentoon oli siinä, että olimme sillä viikolla tulleet Lahdesta minun autollani töihin (kimppakyyti toimi siihen aikaan ansiokkaasti). Niinpä lähdettiin. Mutta eihän me siltä reissulta äkkiä selvitty! Ensinnäkin oli liukas ajokeli, ja matkalla oli tapahtunut kolari, joka hidasti ainakin puoilella tunnilla. Sitten Hyvinkäällä jouduttiin kiertämään useampi myyntipiste, ennen kuin Reiman havitteleman pommit saatiin ostetuksi. Siinä tohinassa tulin minäkin ostaneeksi muutaman tulitteen. Millaiset, sitä en jaksa muistaa. Halvemmasta päästä kuitenkin.
  Kun työmaalle takaisin päästiin, oli kaksi täydessä lastissa olevaa betoniautoa odottamassa, kuskit kyselemässä, että mihinkäs nää viedään, kun tuo valu on jo valmis? Ei ollut nuori mestari osannut ajoissa perua tilausta! Minä, että mitä vi***a nyt tehdään? Reima ei ollut moksiskaan. Sanoi kuskeille, että Haka maksaa, viekää vaikka kavereille, jos jollakin on valut kesken! Mitäpä parin benonilastin arvo tuossa kymmenien miljoonen (markka-aikaa) urakassa hetkautti. Ei Rakennuskunta HAKA siihen muutaman vuoden kuluttua keikahtanut, luulen. Mutta pikkaisen jäi mieltä kaivelemaan, mokoma tuhlaus.
  Rempseä heppu, tuo Reima. Noista parista yhteisestä työmaasta, muutakin HAKAn ajasta, olen kertoillut seuraavissa blogeissani:

https://plehkonen.blogspot.fi/2014/11/wannabe-remppamies-ja-muita.html per 26.11.2014 ja

 https://plehkonen.blogspot.fi/2014/11/mestaripaivat-ja-halavatun-kahonen-eli.html per 27.11.2014

  Ehkä jossain muussakin, en jaksa muistaa. Mutta ei mr. Reiman kanssa käynyt aika työmaalla pitkäksi! Viimeeksi ole tämän minua jokusta vuotta vanhemman miehen tavannut viime kesänä. Pitääkin hänelle soittaa, sopia vaikka kahvikeskustelu Trion Sinuheen. Tai ei Reima kahvia juo, eikä alkoholia. Teetä ja Cocista kyllä. Vanha hakalainen betoniviidakon sanonta muuten kuuluu: "Muut tulee känniin, Reima ylläpitää showta!"

  Se siitä laveasti rönsyilemään lähteneestä pomminostosta. Aaton pauketta ei kovin suurella innolla odottaen.

  Loppuun pari Lao-Tsen viisautta teoksesta Tao-Te King:

Varkaus estyy, kun kalleuksille ei panna arvoa.

  Oman tietämättömyyden tunteminen on parasta tietoa.

Ja vielä kuva Iiriksen ilmeistä, kun aattona paketista paljastui Elsa Lumikuningarar-puku!


 

tiistai 26. joulukuuta 2017

JOULU EDENNYT TAPSAAN

  Tapsan aamu alkoi tunnin lumitöillä. Oiva kinkunsulattaja, kymmenen senttiä hieman märkää lunta! Ei tarvinnut enää lenkille lähteä. Siis kirjoittamaan. Kello on nyt 5:32. Traktori kuluu auraavan katua. Muuten on hiljaista vielä.
 
  Haudoille käytiin jo lauantaina viemässä kynttilät. Aatto sujui perinteiseen malliin.; aamusauna, joulurauha Turusta, Elinan haku Lahdesta, kahvit kakulla, tortulla ja piparilla. Illan hämärtäessä alkoivat Iiriksen utelut pikin tulon ajankohdasta tihetä. Kun en viitsinyt enää kuunnella, sanoin, että lähden alakertaan vähän huilaamaan. Ja joulu-ukon vermeet niskaan, säkki olalle, takaovesta pihalle.
  Tällä kertaa ujosteli Iiris pukkia joinkin verran. Sehän on vain merkki ja tunnustus minulle; homma meni läpi. Yritin tyttöä saada polvelle istumaan, mutta ei tullut, äitinsä selän taakse pyrki kiilautumaan. Tuli sentää paketteja kädestäni hakemaan, niitä siitä jakamaan.


  Pukin lasit pyrkivät menemään huuruun muhkean maskin alla, mutta rituaaleista selvittiin kunnialla, kun muutaman kerran pyyhkäisin okulaareja peukalohangalla.
  Kun lopuksi ehdotettiin yhteiskuvaa Iiriksen kanssa, ei hän vieläkään ollut sukiutunut polvitutuksi. Jonkinlainen otos kuitenkin saatiin aikaiseksi.


  Pukki joutui, kiireisiinsä vedoten (lue hikisyyyteensä kyllästyneenä), pian lähtemään. Kertoi suuntaavansa tästä Etelä-Amerikkaan.
  Kun kömmin kohta alakerrasta, jouduin taas siunailemaan, että jokos se pukki ehti käymään, ja että aina minulle käy näin. Iiris oli intoa täynnä, penkoi pakettiläjää. Mikäs penkoessa, hänelle ne suunnilleen kaikki olivatkin.

  Lahjahumun jälkeen istuttiin joulupöytään. Herkkuja tietysti roppakaupalla. Yritin olla ahtamatta itseäni uhkatäyteen. Iiriksellä oli kalailta. Niin kuin lapsilla usein, eivät kaikki tarjottavat kelvanneet. Nyt meni alas vain peruna, hieman salaattia ja "kylmäkalaa" (kylmäsavulohta). Ei puhettakaan kinkusta! Eilen puolestaan kinkkua upposi monta siivua. Tuurissaan on lapsen ruokamieltymys.
  Kun aattoiltana Iirikseltä kysäisin, oliko hän käynyt pukin sylissä, tyttö nyökkäsi: "Kyllä". Totuus paljastui lahjomattomasti Hilpan Jonin tabletilla videoimasta, luvalla sanoen laadultaan häilyvästä, dokumentista.

  Eilen usmuuttivat Anttolan porukat Hollolaan. Noukkivat Elinan matkalta kyytiin. Talo oli täynnä elämää muutaman tunnin. Syötiin, haasteltiin, Iiris, Anni ja Katriina saivat vielä pukin jättämät paketit. Juotiin kahvit puolukkakastikkeella ryyditetyllä juustokakulla ja pipareilla.
  Pian piti vieraiden lähteä. Koirat olivat jääneet kahdestaan tupaan, oli aika mennä niitä ruokkimaan, tuhot tarkastamaan.



  Illalla katseltiin Iiriksen kanssa tv:sta "Onnelin ja Annelin talvi". Sitten päivän touhuista uupunut tyttö nukkumaan. Kohta minäkin kirjan kanssa omaan petiin. 

  Tänään menevät Tiilikaiset Lahteen Jonin sukulaisille. Joni joutuukin jo illalla palamaan Helsinkiin, Annalla on välipäivät vapaata. Me Hilpan kanssa varmaan, kaksin kun päivällä ollaan, katsotaan joku kertyneista tallenteista. Tai lähdetään lumikenkäilemään! On nimittäin kertynyt riittävästi lunta siihen tarkoitukseen!

  Nyt pitää lähteä kahvinkeittoon, pian alkaa alhaalta kuulua nousun ääniä. Laitan lopuksi, kun Elinaa ei aiemmissa kuvissa ole näkynyt, otoksen aattoiltapäiväivän pukinodotustunnelmista. Hyvää tapaninpäivää!

torstai 21. joulukuuta 2017

VIIMEINEN VIIMEVUOTINEN

  Eilen oli Hilppa loihtinut kanttarellikastikeen jauhelihamurekkeen (saksaksi "Falscher Hase") kaveriksi. Hän mainitsi, että nyt loppuivat viimevuotiset kanttarellit pakastimesta. Minulla oli siihen lohdutuksen sana antaa:
"Eläpä huoli, puolentoista viikon kuluttua meillä on pakkasessa vaikka kuinka paljon viimevuotisia kanttarellipusseja."
  Eli uusi vuosi tuo aina paljon muutoksia elämään. M.O.T.

  Mistä tietää, että joulun lähestyy kiihtyvällä nopeudella? No siitä, että Etlarin välissä oleva xxl:n mainoslehti on paksumpi, kuin itse aviisi.

  Yöllä, aamulla myös, sateli vettä. Niinpä laistoin aamulenkin, kolusin varastosta ikikuusen, kasasin sen, laitoin kynttilöiden virkaa toimittan valoketjun oksille roikkumaan. Tunti, toista, askareeseen kului. Hilppa perinteisesti hoitaa koristeet. Minä en siihen puutu, minkä latvatähden saatan paikoilleen naplikoida.
  Päivällä menen käymään Elinalla. Muutamia asioita toimittelen. Meille äiti joulun aikaan haetaan joka päivä. Ei hänen tarvitse, eikä ole järkevää, isommin jouluruokia hankkia. Vie meiltä kinkkusiivun ja rosollia iltapalaksi.

  Huomenna pitää vielä Lidlin ovea käyttää. Perusjuttuja; maitoa, leipää, vissyä, hedelmiä, ainakin.

  Tiilikaiset tulevat perjantaina. Lauantaina paistetaan kinkku ja pellillinen lihapiirakkaa. Sunnuntaina saapuu joulupukki. Joulupäivänä meillä on sitten sorkanporinaa! Taina soitteli juuri. Sovittiin, että he tulevat silloin visiitille. Tiilikaiset ovat myös meillä, menevät Tapanina Aijalle. Ja Elina on, totta kai. Eli kokoonpanoon kuuluu yhdeksän aikuista ja yksi lapsi. Tainan ja Hanelin tytöt lasken jo aikuisten joukkoon. Kyllä ne niin paljon syö! Vitsi, vitsi. Mutta kun ennen tehtiin lapsille "sikakattaus", nyt sellaisessa joutuu syömään muitakin, kuin lapsia. Veikkaan, että minä, Joni ja Haneli uhraudutaan.
  Pitäisi olla pirtinpöytä, kuin ennen Piskolassa. Tai siellä se on vieläkin, tosin vähällä käytöllä. Siihen mahtuu kerrallaan  viitisentoista immeistä ruokailemaan. Mutta pieneksi sekin kävi, 1950-luvulla, heinänteon aikaan.

Niin se aika kuluu, vaikka Emmerdale on ollut tämän viikon joulutauolla. Vähäisin vieroitusoirein ollaan asiasta selvitty. The Leftovers'n kolmatta kautta ollaan jakso päivässä katseltu. Melko "ufoa" kerrontaa, mutta minä tykkään! Kohta ei tartte, jouda, eikä viitsi muutamaan päivään tv:ta isommin tuijottaa. Saattaa olla muuta puuhaa riittämiin.

  Uutisiin ei viitsi puuttua. Hakkaraiset, Trumpit, aktiivimallit, sotet, jääkää joululomalle! Kaksi ensin mainittua saisivat jäädä kokonaisvaltaisesti ja lähtökohtaisesti lomalle. Niin tietysti aktiivimallikin. Sote vissiin jatkaa taivaltaan, hakee muotoaan.

  Eivät ole puut enää kuvan kaltaisia. Vielä pari päivää sitten olivat, mutta öinen vesisade tietysti tiputteli lumet pois. Pakkasen puolella joulu kuitenkin vietetään. Hyvä niin, liukuu hyvin, pukin reki, sutivat sopivasti sijaisten Nissanit, Toyotat ja Opelit.

tiistai 19. joulukuuta 2017

OHJELMAT PARANEE

  Silmiini osui tv-ohjelmia vilkaistassani Subilla tänä iltana esitettävä "SubDoc: Maailman pahimmat erokostot". Ajattelin, että mikähän se tuokin on. Ja että vieläkö ElisaViihteen 2500 tunnin tallenustilaan mahtuu? Kun se jo pursuaa Kardashianeja, New Yorkin, Sydneyn, ties minkä paikan upeimpia naisia, ja muita tärkeitä kulttuuriohjelmia. Mutta tosiasiassa: kuka noita oikein katsoo? Onko "Maailman pahimmat erokostot" opetusohjelma? Ohjelma, missä opetetaan kostamaan? Vai onko se vain dokumentti. Kaikki kunnia dokumenteille, mutta kun, asian alettua kaihertaa, tutkin SubDocin tarjontaa, sieltä löytyy mm. jaksot "Apua, menin naimisiin ja lihoin 30 kiloa", "Elämä pornon jälkeen", "100 vuotias ja vielä ratissa!", sekä "Hullunkuriset hautajaiset". Pitäis saaha lissää hömppää!

  Eilen ostimme itsellemme joululahjan. Kaikki lähti siitä, kun pyyhin pölyt oh:n kirjahyllystä. Työtä tehdessäni iski mieleen, että hyllyssä kolmisenkymmentä vuotta tönöttäneen, joskus kovassakin käytössä olleen steroelaitteiston voisi vaikka hävittää. Vinyylilevari ei enää toimi, radio tuppaa häiriköimään, cd-levyjä laitteella ei enää juuri kuunnella. Ajatus kulki jonkun pienemmän värkin hankkimiseen rohjon tilalle. Ajattelin kuitenkin, että jääköön ensi vuoden puolelle.
 Mutta idea jäi kytemään. Mainitsin siitä iltapäivällä Hilpalle. Hän sanoi ihan samaa miettineensä. Mitä siinä sitten, toimeksi. Minä pakkasin levyt säilytyslaatikoihin, purin laitteiston ylähyllyillä olleita kookkaita kajareita myöten. Ja ei kun vermeet autoon, nokka kohti Patinaa, joka ottaa vastaan sähkölaitteita. Siitä Iskuun, mistä tilattiin metrikäs Lundia-hylly, koska stereorohjakkeen hävittäminen mahdollistaa lisää kirjatilaa. Siitä renkaat sutien Poweriin. Olin netistä katsonut, että sieltä löytyy hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan sopiva bluetooth-radio. No, löytyi sieltä. Mutta kun hetken asiaa tuumimme, muita mahdollisuuksia puntaroimme, päädyimme toiseen ratkaisuun: nettiradioon. Se oli viiteisenkymppiä arvokkaampi, mutta laskelmoin, että ei ainakaan kehno antenniyhteys huononna lähetysten laatua, kun verkossa kuuntelee. Ja koska Norja lopettaa fm-lähetykset, saattaa Suomi seurata pian perässä.
  Laitteessa on siis netti, bluetooth, jotta voi kuunnella musiikkia vaikkapa puhelimelta, ja usb-portti mahdollistamassa musiikin toiston sitä kautta. Ja vaikka mitä ominaisuutta löytyy. Kunhan vaan jaksan perehtyä. Aika iisi laite oli kaiken kaikkiaan naplikoida toimintakuntoon; ohjeita noudattaen wifi-yhteys, nettiradio-ominaisuus päälle, kanavalista esiin, sieltä aluksi muutamat mahdollisesti kuunneltavat muistipaikoille. Radiokanavia löytyy jo Suomesta kymmenittäin, saati, jos lähtee selaamaan Euroopan-, tai maailmalaajuisesti. Eli ei tule ikänä selailtua, luulen. Tai ehkä tulee, lievennän.
  Radio on hyvä laite. Sitä on tullut kuitenkin kuunneltua luvattoman vähän. Kotona varsinkin. Mutta kun lähetys ei enään särähtele, saattaa muutos olla merkittävä. Kuunteluajassa, tarkoitan. Saaressa on radio enemmänkin päällä. Mutta eihän siellä ilmojen salliessa juuri sisällä olla. Autossakin tuppaa usb-tikku olemaan toiston lähde. Mutta nyt alkaa radioaika! Ja olohuone sai vähän uutta lookkia. Aika aikaa kutakin, niin se vain on.

  Huominen on sitten siivouspäivä. Paljon ollaan jo tehty, mutta matot, pihalle, lattia pyyhintään, vessat, pesuhuone, siinä listaa. Joulu onkin sitten ruokakauppoissa käyntejä  ja kuusta vaille. Sitä kuusta kokoaminen, joka varastossa lojuu. Uusi parta ja tukka, muhkeita molemmat, on pukille myös hommattu. Ja Iiris on tietääkseni ollut melko kiltti. Luultavasti jokunen paketti pukin kontista tulee löytymään. 

Rauhallista (toivottavasti) joulun odotusta kaikille.

lauantai 16. joulukuuta 2017

MEDIAKATSAUS (ent. SANOMALEHTIKATSAUS)

  -Itävällassa äärioikeisto nousee hallitukseen
  -espanjalaislehti: Fifa uhkaa sulkea suuren mestarisuosikin pois ensi kesän jalkapallon MM-kisoista 
  -yhä harvempi pukki jakaa lahjoja humalassa – myöhästyminen uusi ammattitauti
  -täpärä äänestys ratkaisi nelosoluen tulon kauppoihin 
  -oikeus pysäytti Trumpin hallinnon kiistanalaisen ehkäisypäätöksen
  -alkoholilaki viimeinen pisara: Mikael Jungner erosi SDP:stä
  -sarjakärjen kaadon jälkeen pikkujoulut ovat ansaitut Pelicans-pelaajille - "Kumi rupesi maistumaan hyökkääjille"
  -linja-auto valui 30 metriä ja rysähti toista linja-autoa päin Heinolassa
  -miehet, jotka myhäilevät Kim Jong-unin vierellä – NYT: He ovat Pohjois-Korean ydinohjelman takana
  -IL selvitti: Neljä presidenttiehdokasta sijoittanut pörssiyhtiöihin - Vanhasella yli 100 000 euron osakepotti, Niinistö keventänyt salkkuaan
  -Gene Simmons hankaluuksissa - nainen syyttää kähminnästä ravintolan avajaisissa
  - Pentagon: Pohjois-Korea ei kykene uhkaamaan Yhdysvaltoja ballistisella ohjuksella
  -vanha tai likainen sänky voi olla terveysriski

  Tuossa muutama poimittu otsikko muutaman median sivuilta. 
  Äärioikeiston nousu pelottaa. 
  Pukkien raitistuminen ilahduttaa. Vai tarkoittaako tuo otsikko, että yhä useampi pukki jättää lahjat jakamatta, koska on humalassa? 
  Vahvempien juomien ilmaantuminen kauppoihin ei omiin tottumuksiin vaikuta, laajemmat vaikutukset näkyvät ajan kuluessa. 
  Jos vanha tai likainen sänky on terveysriski, onko vanha ja likainen sänky kuolemaksi?  
  Mitäs noista enempää, menkää nettiin katsomaan, jos kiinnostaa, Mediakatsaus jatkaa. 

  Ei ole enää Sanomalehtikatsausta, Maamiehen tietolaaria, eikä kunnelmasarjaa "Hyvää iltaa, nimeni on Cox". Lauantain toivotut ja Merisää sentään ovat yhä hengissä. Pian ei ole enää edes fm-radiolähetyksiä. Ainakin Norja aikoo siirtyä asteittain online-radioon. Eli Norjassa perinteiset radiot lakkaavat kuulumasta, jollein niihin hanki digisovittimia. Saakohan sellaisen putkiradioon?
  Kehitys kehittyy. Vastaan ei kannata harata. Ja minä ole viimeisten joukossa sitä tekemässä. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että palveluiden enenevä verkkoon siirtyminen hankaloitaa suurta osaa vanhoista ihmistä. Se on hinta, mikä edistyksestä on maksettava. 

  Tämä aamu alkoi lumen kolauksella. Muutama sentti oli yön aikana kertynyt. Jätin sauvakävelyn väliin. Näin viikonlopun kunniaksi. 
  
  Nyt ollaan jo kaupassa käyty. Hilppa alustaa pullataikinaa, minä en alusta edes kameran muistikorttia, ulkoisesta kovalevystä, saatikka kiintolevystä ei kannata puhuakkaan. Irrallisena huomiona ja aasinsiltana alustuksesta: Lauseessa "Alus saavutti maineen", alus on alus ja saavutti maine. Siis maine ei ole maine. Se kieliopista. 

  Eilen jatkettiin jouluvalmisteluja hätäilemättömään tapaan; Hilppa pesi saunan, minä pyyhin pölyt "studioni" kirjahyllyistä ja tietokonepöydältä. Tänään ja huomenna ei kai tehdä mitään jouluun liittyvää. Paitsi rouva tietysti pullaa pakkaseen. Jos vaikka maanantaina ottaisin olohuoneen kirjahyllyn työn alle. Sitten tiistaina tai keskiviikkona varsinainen siivous. Etolan takametsistä hankittu ikikuusi pystytetään perjantaina. Tiilikaiset tulevat perjantaina, viimeistään lauantaina. Ja joulu tulee maanantaina. Lapsille ja raitistuneille, mutta kiireisille pukeille, jo sunnuntaina. Meidän pukkimme tulee olemaan selvin päin. Oikea-aikainen myös, mikäli se on minusta kiinni. Ja minustahan se on. 

  Lauantaiaamun katsaus päättyy tähän Mikkeli Sanomien etusivukuvaan per 14.12.1917. Joulumainonta kukoisti jo sata vuotta sitten.

torstai 14. joulukuuta 2017

SIAN OSTOA, VÄHÄN SAIVARTELUA

  Ennen myytiin, ja ostettiin, jouluksi kinkkuja. Jollei ollut omia sikoja lahdattavaksi. Noin yleisesti siis. Nyt, vähemmän yleisesti, eli me, ostettiin kinkku,  mikä ei ole pelkästään kinkku. Se on
  -tuore mestarin juhlakinkku
  -harmaasuolattu ja luuton
  -kotimainen
  -laatuvastuu-sertifikoitu
  -siinä on käsinleikattu nahka
  -siinä on trimmattu rasvakerros

  Sellainen siis ostettiin. Trimmattu rasvakerros hieman mietitytti. Porsaathan ovat tietysti hyvässä hoidossa sikaloissaan, mutta onko niillä ihan personal trainerit rasvakerroksen trimmaamisen oikealliseen toteutukseen? Vai onko ainoastaan sikalakohtaisia trainereita? Epäilen, että ostamamme takaliston luovuttajalla ei ollut, kuin joku yhteinen traineri. Hinnasta näin päättelen.
  Hyvältä se tulee varmasti maistumaan. Tokko kuitenkaan sen paremmalta, kuin ennen trimmausaikoja syödyt?

  Jouluun on aikaa reilu viikko. Aika mukavalla mallilla ovat asiat, kinkkua myöten. Siitäkin on eläkeaika etevää, että saa aivan rauhassa valmistautua tuleviin tapahtumiin. Joskus muinoin saattoi läyhkettä riittää stressiksi asti, kun päivät kuluivat duunussa. Kyllä siinä varsinkin Hilppa oli kovilla. Nyt tehdään pikkuhiljaa hommia. Ei stressaa, ei.

  Hanelille soittelin aamulla. Vielä lainehtii vesi vapaana niillä seuduin. Eikä isoja pakkasia ole lähiaikoin luvassa. Sen verran kylmää kuitenkin, että eiköhän täällä Hollolassa, Anttolassa myös, valkea joulu ole odotettavissa. Ja kyllä ne pakkaset tulevat, tuovat jääpeitteen tullessaan.

  Ensi viikolla voisi vaikka lähteä katselemaan, joko latuja alkaa olla kunnostettuina. Varmasti onkin, ainakin osa. Latuverkostoa ei täällä pääse haukkumaan. Sitä riittää, kunhan lunta vain tulee tarpeeksi. Löytyy vaativaa ja helpompaa reittiä, erilaisia lenkkejä valita asti. Sama verkosto, joka alkaa myös Lahden Urheilukeskuksesta. Meiltä ei aivan oven edestä suksimaan pääse, mutta ei kilomeriäkään tarvitse suksia kantaa tai autolla kuljettaa, niin johan on hyvä hiihtäjän hiihdellä.

  Tuossa päivänä, muutamana osui korviini tv-uutisista seuraava sääluonnehdinta: "Huomenna on verrattain puolipilvistä". Ettei olisi ollut viiden uutisten ankkurin lausumaa? Päässäni jäi kaihertamaan: oliko tuo hyvää suomea? No, "verrattain" on tietysti verrattain harvoin käytetty ilmaus. Yleisempiä ovat mm. "melko", "aika", "lähes" ja "varsin". Siksikö se jäi mieltä kaivamaan? Sanan harvinaisuuden takia? No, jos olisi sanonut, että huomenna on melko puolipilvistä, olisi se luultavasti huomiota herättänyt, sekin. Voin olla, ja luultavasti olen, väärässä, kun sanon, että "melko pilvistä" tai "aika aurinkoista", on oikein, mutta lähes tai melko puolipilvistä ei ole kuranttia kielenkäyttöä. Makuasia, kunhan saivartelen. Vaikka ei saivareita ole kaalissani ollut, tietääkseni. Täitä kyllä, kerran. Taisi olla kansakoulun kolmannella, koska asuttiin jo kirkonkylässä. Joku niitä, täitä, kouluun kuljetti, ja kaikkiinhan ne levisivät. Tai kyllä se tiedettiin, kuka. Ainakin vahvasti epäiltiin. Mutta en sitä tässä kerro, kun ei ole varmoja todisteita. Enkä kertoisi, vaikka olisikin. Joka tapauksessa siitä sukeutui koko kylälle savottaa, kun kaikki lapset kiikutettiin täisaunaan ja täisamppoon sekä täikampojen myynti kohosi Anttolan Apteekissa Holger Böhmen ällikälle löyneisiin lukemiin.

  Asia taisi rivetä sivuraiteille; kieliasioista pääasioihin. Mikäs siinä, tärkeitä ruumiinosia molemmat. Sivuraiteilta veturin kääntöpöydän kautta resiinalla varikolle katsomaan Emmerdalet.

  Nyt ne on tuijotettu, espressot (suklaarivillä) nautittu. Sian osto sijansa sai, saivareetta saivarreltiin. Aikaa olisi kirjoittaa, mutta ei taida enää kovin isosti olla raportoitavaa. Joten ilta jatkuu muissa merkeissä.

  Ei tämäkään juttu kuvatta jää. En kuitenkaan tällää tähän täitä, en saivaretta. Lataan vanhaksi käsitellyn otoksen nuoresta tytöstä.