PASKANPUHUJA

  Minua voi vapaasti sanoa paskanpuhujaksi. Uhosin nimittäin edellisessä blogissani, että tänään lähdemme Avokkaaseen. No, emme mene! Jäät, pirulaiset, jötköttävät Kiukuanselällä kuin liimattuna. Kertoi Haneli, joka kävi eilen asiaa kiikaroimassa. Joten vedän tenhotukseni takaisin. Lähdemme huomenna. Velj'-poika arveli, että koska tänään tulee lämmin keli, niin vaikka jäät eivät kokonaan häviäkkään, ovat ne niin ohuet, heikot, että niistä pääsee Busterilla puskemaan läpi. Eli huomenna lähdetään. Ja se on viimeinen sana. Ehdottoman viimeinen. Ennen seuraavaa.
  Tosiasiassa jos olisin päättänyt, että saareen mennään tänään, sinne oltaisi menty. Potinlahdesta soutuveneellä olisi keinoteltu. Ehkä olisi töitä teettänyt, koska Heikin kertoman mukaan lahti on rantoja myöten jäässä. Oli ainakin toissapäivänä. Mutta konstilla siitä mentäisiin, jos pakko olisi. Kun ei ole, nöyrryin ottamaan tyhjänpuhujan viitan harteilleni. Järjen ääntä kannattaa kuunnella, höpönhaastajaksi leimautumisen uhallakin.
  Ei pidä luulla, että minusta voisi puhua malliin: "Sama se, puhuuko miehellä pää vai perse". Aika lailla olen yrittänyt pysyä sanojeni takana. Mutta on minulla onneksi varaa antaa periksi, jos asiat kääntyvät sellaiselle kantille.

  Kun tätä kirjoittelen, on kello 5 ja rapiat. En lähtenyt lainkaan aamulenkille. Olin näet jo henkisesti valmistautunut siihen, että aamusta pakataan, ja tällänyt lenkkipukimet likapyykkiin. Toki kaapista oilisin voinut puhtaan ottaa, mutta koska on kaikessa halua päätöksiäni pyörtää, päätin kirjoittaa. Vitsi, vitsi. Oikeasti ajattelin, että kun tulee kaunis ilma, lähden päivemmällä pyöräilemään.
  Toissapäivänä fillaroitiin Hollolan kirkonkylän ympyrä (Kirkkotietä sinne, Rantatietä takaisin), 28, 4 km, kartalta mitattuna.
  Eilen poljettiin Lahden torille kahville, sellaset 17 km.
  Tästä oli seurauksena, että Hilpan takalisto kipeytyi. Vaikka eilen hankittiin ennen ajamaan lähtöä hänelle geelipäällinen satulaan. Minun ahterini ei ole moksiskaan; hankin jo viime kesänä geelisatulan.
  Ilmeiseti on niin, että pyöräilen tänään itsekseni. Koska Hilpan perse ei kestä. Vaikka ei kovin kallis harrastus olekkaan, pyöräily.

  Tänään alkavat läkän mm-mittelöt. Kiivaimpien, hieman maltillisempienkin, lätkäfanien närkästykseksi olen muutamaan otteeseen kritisoinut noiden kisojen jokavuotisuutta. Tietyn inflaation ne ovat kärsineet. Kun on vielä Olympialaiset ja Kanada-Cup, vai Word-Cuppiko se nykyään on, vai mikä? Minusta joka toinen vuosi olisi sopivampi aikaväli. Eri mieltä saa olla.
  Nyt kuitenkin kisataan. Melko nuorella ja kokemattomalla joukkueella Suomi urakkaansa vie läpi. Suuret tähdet puuttuvat. Voi kuitenkin olla, että menestystä tulee. Pelimiehiä ne ovat, ketkä Pariisin jäille luistelevat. Ehkä joku suuri tähti syttyy näidenkin kisojen aikana. Ei Suomella pitäisi olla vaikeuksia välieriin päästä. Mutta voi sitä itkua ja hammasten kiristystä, jos ei pääse. Ja jos ei pääse on Marjamäen henki vaarassa. Tai olisi ainakin, jos kansamme urheilukulttuuri olisi etelä-amerikkainen. Mutta menestystä! Kai noita Suomen otteluita tulee tuijoteltua. Tänään on vuorossa Valko-Venäläistä.

  Hieman selailin uutisia verkossa. Timo Mäkinen on kuollut. Lajinsa legenda, joka aloitti Suomalaisten kultakauden ralliautoilussa.
  Obamacare kaatuu sittenkin, Liekö Trumpin henkselien kestävyys koetuksella?
  Kankaanniemestä tuli persujen eduskuntaryhmän johtaja. Varmaan tekstiviestillä laittoi hakemuksen.
  Ranskan tuleva vaali tietysti näkyy foorumeilla. Macron näyttää johtavan selvästi, mutta, mutta.... kun vaikkapa USA:n tapahtumia ajattelee, vähän pelottaa.

  Kellon viisarit ovat pian sellaisessa asennossa, että pitää laittaa kahvit valumaan, puuro kiehumaan. Sanonpa vaan, että näkisittepä Peppen aamupalantekotoimet! Siinä tehokkuus yhdistyy vuosien hiomaan täsmällisyyteen, silmiä hivelevään liikkeen sulokkuuteen, sekä tarjottavien sielukkaaseen esillelaittoon. Joskus kruunaan aamiaisen vielä mikromunilla. Hipoo täydellisyyttä. Kaiken kukkuraksi olen vielä vaatimaton, kuten olen tainnut jossain yhteydessä ennenkin mainita.

Lopuksi vielä yksi kuva Linnavuoren näkötornista. Kesemmällä ehkä nappaillaan otoksia vielä korkeammalta, Neitvuorelta.

JÄÄT V*****LEE

  Sitkeässä ovat, jäät Anttolan leveysasteilla. Mutta kyllä ne tällä viikolla lähtevät. Ja tehkööt jäät, mitä lystäävät, minä lähden ainakin. Viimeistään perjantaina lähden. Sohlataan sitten vaikka jäissä, mutta saareen mennään. Meitä ei pitele edes puiset ankkurit! Noin sanoi eräs timpuri muinoin ruokatuntipaskahousupelissä. Sanoi myös, että "enne palo tuohet ja tervaset, nyt ei pala märät latvuksetkaan!" Eli jäitä päin, jos on näin:

  Sydänyön hetkillä, kun uni ei tullut silmään, aloin miettimään ihmisen käyttämää aikaa. Listoja ja laskelmia siitä, kuinka paljon (aikaa) ihminen elämässään käyttää nukkumiseen, syömiseen, työssä olemiseen, työmatkoihin, etc, näkee silloin tällöin mediassa.
  Lähestytään asiaa vaikkapa hampaanpesun näkökulmasta. Jos keskiverto ihminen pesee ohjeiden mukaisesti hampaitaan kaksi minuuttia aamuin-illoin, käyttää hän askareeseen  kaksi tuntia kuukaudessa, päivän vuodessa ja karkeasti kaksi ja puoli kuukautta elämänsä aikana. Tästä seuraa, että vaikka hampaitaan voisi pestä ennalta, ikään kuin varastoon, en sitä kyllä viitsisi tehdä, edes kuukauden tarpeiksi.
  Tai jos kansalainen keittää laillani kolmet kahvit päivittäin, käyttää hän siihen aikaa 22 minuuttia (tarkka, Sisä-Suomen Amatöörikahvittelijoiden Seuran tarkastama ja hyväksymä arvio allekirjoittaneen kahvinkeittoon käyttämästä ajasta. Pitää sisällään aamukahvin pöydän kattamisineen, päiväkahvin kekseineen, ja iltaespresson). Eli kuukaudessa vierähtää 11 tuntia, vuodessa viisi ja puoli päivää, ja elämän kestäneen ajanjakson saldo on kutakuinkin yksi vuosi kahvihampaan kolotuksen korjaamiseen tähtäävää toimintaa.
  Suurin piirtein saman ajan käyttää kaltaiseni keskivertoa keskiverrompi ihminen aikaa sanomalehden lukemiseen. Eli kuolinvuoteellaan voi hän viime sanoikseen henkäistä, että paljoa en kadu, mutta ei olis kannattanu vuotta lehtiä lukea!
  Tai jos nyt kouluaan aloittava ihminen surffailee verkossa kaksi tuntia päivässä, kertyy siitä kaksi ja puoli päivää kuukaudessa, kuukausi vuodessa ja kuutisen vuotta koko elämänsä varrelle. Ei tuotakaan viitsi etukäteen tehdä, alkaa silmät ja mieli harittamaan. Eikä tuo kaksi tuntia päivässä monellekaan riitä, ei toki. Kolmin, nelin, jopa kuusinkertainen saattaa määrä olla.
  Riittäköön tuo ajankäytöstä. Eivätkä nuo esimerkit tarkoita sitä, että hampaiden pesu kannattaa lopettaa, käyttää sekin aika johonkin muuhun. Ilman sarvia ja hampaita: parempi olla ilman harvoja hampaita.

  Kohta lähdetään lähikauppaan, mikä tarkoitaa meille Lidliä. Vanhaa mainosta mukaellen: "Missä kaupassa me ennen käytiin, kun ei ollut Litukkaa?" Aamuisin on mukavaa käydä ruokaostoksilla, kun ei ole ruuhkaa. Yhdeksän jälkeen, kun siellukellot ovat prosettituotteiden kohdalla soineet, on ihmismäärä heti suurempi. Toisaalta; menipä heti aamusta Lidliin, K-Supermarkettiin tai vaikkapa City Markettiin, havaittavissa, että kaikki tuotteet eivät vielä ole hyllyillä, kylmäkaapeissa, pakastimissa. Suuri joukko työntekijöitä heiluu roclien ja kuormalavoille lastattujen tavaroiden kanssa käytävillä. Varsinkin Paavolan City Marketissa, etenkin sen vihannes/hedemäosastolla tuon huomaa ja kokee häiritseväksi. Ei mainaa mahtua seassa kulkemaan. Johtunee siitä, että töihin ei tulla juurikaan ennen ovien avautumista. Työ on kallista, sanoo tietysti yrittäjä. No joo, pieni murhe, maailmalaajuisesti, tuo aamun pakkailu. Olen aivan hyvin mahtunut pujottelemaan vihanneslavojen, makkaralaatikoiden ja leipäkorien viidakossa. Ja jos joku aamun lehdessä tarjouksena mainittu tuote ei puoli yhdeksän aikaan ole löydettävissä/ostettavissa, on minulla aikaa kysyä, tai tulla iltapäivällä uudestaan. Vaikka jos kysytte rouvalta, hän saattaa olla eri mieltä, suhtautumisestani. No, päättäkää itse, mikä on lähempänä totuutta. Rehellisesti sanoen saatan olla joskus turhan lyhytpinnainen, ryhtyä tuppuroimaan turhista asioista. Minkä luonteelleen voi; kaiken olsisi sujuttava, niin kuin on ajatellut. Olen yrittänyt itseäni kouluttaa. Ihan turhaa töhinää, varsinkin, kun harvemmin on kiire minnekään. Miettikää. että jos käytätte puolikin tuntia päivässä tyhjänpäiväiseen stressamiseen, kertyy siitä kolme ja puoli tuntia viikossa, 15 tiimaa kuukaudessa, reilu viikko vuodessa, ja puolitoista vuotta pään sauvuamista elämän aikana. Voihan sanonko mikä! Minä olen tainnut käyttää jo nyt monta vuotta joutavaan stressailuun! Paras tosiaan parantaa tapansa, ennen kuin tapa tappaa.

  Joten, mieli keveänä kauppaan. Mikäs mennessä, kun pitkin käytäviä hyllyjä täyttelevä Lidlin henkilökunta toivottelee vakiasikkaille hyviä huomenia, nyökkäilee vähintää työnsä lomassa.

WALPURGISNACHT JA HAYMARKET

  Suomalainen ei opi koskaan. Taas talvi yllätti vappuna! Se ilmoista, savoivatten Launis ja Lounasheimo. Ja Pylkkäs-Pertti kysyi kerran Kontisen Ilmolta, että "onkos teillä päin ilmoja pijelly?" Tokaisi sama herra myös yhtenä kesäiltana hänenen mökkiään nikkaroimassa olleelle Leinosen Valolle, että "eihä kesällä valova tarvita!" Mutta ne on ihan eri juttuja ne, Pylkkäs-Pertti-jutut.
  Ihan kelvon marssikeli on huomiseksi tulossa. Eikä lakitusilmakaan ole tänään illemmalla aivan kelvoton. Arvatkaa muuten, mistä on helppo tietää, että on Vappu? No siitä, kun eräs meidän talon rouva rapsuttelee pihoja kellastunt ylioppilaslakki päässään. Jos siis ette ole ihan "kartalla", tervetuloa huomenna tarkistamaan. Nimimerkillä "Munkkikahvit tarjotaan".

  Aloin kelaamaan omia vappukokemuksiani. Jostain syystä ei juuri mitään poikkeuksellista muistettavaa pullahtanut esiin. Lapsuuden vaput eivät maalla tainneet paljon arjesta poiketa. Nuoruudesta muistan, kun Mikkelissä asuessamme käytiin kavereiden kanssa katsomassa vappumarssia. Ja ensimmäistä kertaa viinan kanssa läträttiin.
  Olisikohan mieleen jäänein vappumielikuva se, kun armeija-aikana oltiin Tiusasen Hanskin luona Västäräkissä. Ainakin Hilppa, minä ja H. Tiusanen. Saunottiin. Huikkaakin otettiin. Kuinka ollakkaan, horjadin lauteilta laskeutuessani päin kiuasta seurauksella, että vasemman jalan pohje kärähti. Noin seitsemän kertaa viidentoista sentin läntti siihen hitsautui, pohkeeseen. Aika kivulias se oli, isompien puudutusten haihduttua. Kun palasin lomilta, oli pakko mennä "otille". Minä on saanut VP:tä (vapaata palveluksesta), sai VVJSK:ta (vapaata vasemman jalan saappaan käytöstä!). Tietysti, koska saappaan varsi hankasi palanutta kohtaa. Vaan se olikin onni! Meidän joukkueemme oli lähdössä "sissikeikalle". Enhän minä voinut "kusiluistimissa" metsään lähteä. Sain siis jäädä kasarmille tukiasemaa hoitamaan. Me olimme "titareita". Kavereillä oli sissiradiot matkassa, ja muutaman kerran päivässä oli otettava vastaan heidän lähettämiään sanomia. Samoin piti minulla olla valmius "kusottaa" sinne päin, jos jotain poikkeuksellista tapahtuisi. Ne muutamat päivät kuluivat mukavasti radiohuoneen ja "Sotkun" väliä kinkatessa.
  Jaa, yhden Vapun vielä muistan. Oli vuosi 1968, eli olin Valpurin aikaan hieman vaille 17-vuotias. Olin hyvissä ajoin tuotattanut jollain suopesti nuorison pahoihin tapoihin suhtautuvalla henkilöllä itselleni Dry Vodka-pullon. Kiikutin sen, niska kyssässä, yli olan luimullen, piiloon Urheilukentälle menevän tien varteen. Männikkökankaan sammalikkoon hinkin kätkin. Kun sitten aattona menin sitä noutamaan, niin ei pirulainen meinannut löytyä. Niin olivat saman näköisiä, sammalmättäät! Vaikka olin ollut tarkasti panenevani merkille, että tuon kiven vieressä ja tuon rungon vasemmalla puolella se on! Löytyi pullo, lopulta. Aika montaa mätästä ehdin pöyhäistä, monta kirosanaa lausua. Varmaan illaksi suunnattiin Ahos-Ritin kanssa Mikkeliin, pullot povessa.
  Samaan syssyyn tuli vielä yksi muistisirpale. Vuotta myöhemmin muistelen meidän olleen  Valpurina Seppäsen mökillä. Riti, minä, Timppa tietysti. Taisi olla kaimaani-Koistinen? En ole ihan varma. Kuitenkin keskiolut oli vapautunut, ja Risto-vainaa oli jo laillisessa ostoiässä. Sitä meillä oli runsaasti mukana. Olisko ollu Wienerbieriä?
  Ja kun tarkkaan asiaa pohdin, oli kai Ruikkukin kuvioissa? Pitääpä mieheltä kysäistä, kun ensi kerran ollaan juttusilla. Sellainen mielikuva tuosta Vapusta on jäänyt, että helevetin kylmää oli, ainakin yöllä, kesäkäyttöön rakennetulla mökillä.

  En hyökännyt aamulla lenkille lumisohjoon. Hieman tulee halju olo, kun jättää sen tekemättä. Täytyy iltapäivällä suorittaa korvaava harjoite. Jos keli ei aivan päinperseinen ole.
  Hilppa valmistelee aattolounasta; sienisalaatia ja papinsilliä. Juhlan kunniaksi Herr Lidl on toimittanut perunasalaattia ja simaa, paikallinen K-Supermarket Aito-Nakkeja. Päivällä käyn Lidlistä tuoreita munkkeja. Noilla tarpeilla pitää Vappu pärjätä. Tai on huomiseksi jotain muutakin syötävää varattuna.
  Serpentiinejä ja vappupalloja ei ole. Vappunenä on vakio, tällä kertaa ihan kalpea. Vappumielen kanssa on niin ja näin. Kun aamulla klo. 5:45 kävin hakemassa lehden, oli naapurin myös eläkkeellä oleva rouva samalla asialla. Totesi, että emme ole mökillä. Kerroin, jäiden olevan vielä esteenä. Lisäsin, että se ja sama, missä vappu vietetään, milloin missäkin ollaan. Yhdestä suusta toimme julki sen, että eläkkeelläolon suurin autuus on juuri tuo; vapaustus juhlapyhien ja viikonloppujen mukanaan tuomasta "pakosta" päästä johonkin, tehdä jotakin. Eläköön vapaus!
  Lisäksi totesimme, naapurin rouva ja minä, että lehdennoutokengiksi "kroksit" ovat epämiellyttävät jalkineet viiden sentin märässä lumessa.

  Tiilikaiset ovat Maltalla. Kuvia on Anna lähetellyt. Iiris-tyttö on ollut innoissaan, niin lentämisestä, kuin paikan päällä olostakin. Muuten en juuri ulkomaille halaja, mutta olisihan ollut ihan hienoa sauvakävellä Maltan lämmössä. Eikä tämä ole Valletta. Eikä jokainen tamma Puolassa ole Varsova.

  Vappua vaan kaikille, sen viettotapaan, onpa se tavoiltaan tavallinen tai peräti tavaton. puuttumatta.

VENESAMPOO JA MUITA TÄRKEITÄ HYÖDYKKEITÄ

  Silmiini osui venesampoomainos. Meinasin jo rynnätä ostamaan, mutta takkia päälle kiskoessani äkkäsin, että eihän minun veneelläni ole tukkaa! No, säästyivät nekin rahat.
  Motonet ilmoittaa mm. teleskooppivartista räystäskourunpuhdistajaa (34,90 €) ja kolminkertaiseksi venyvää puutarhaletkua 7-toimisella sadettajapistoolilla (14,90 €). Ilokseni säästin 34,90 €, kun näpertelin pari vuotta sitten oman kourunpuhdistajan vanhasta kuokanterästä, lopuilleen kuluneesta juuriharjasta ja teleskooppiongesta.
  Venyvän puutarhaletkun pituudeksi ilmoitetaan 22,5 metriä. Mutta ei kerrota, onko tuo  normaalin vai venytetyn tilan pituus. Mikäli letku pisimmillään on 67,5 metrin mittainen, tulee se ostettavaksi. Tosin luulen rahojeni tässäkin tapauksessa jäävän käyttämättä.
  Mainoksissa pysyäkseni; verkkokirjakauppa Adlibris kuuluttaa myyvänsä myös lankoja. Johtolankoja on dekkareissa ollut iät ajat, mutta neulomiseen tarkoitetut ovat uusi aluevaltaus kirjakaupalle.

  Uutisissa kerrottiin, että Suomessa ja maailmalla on pula kykenevistä yritysjohtajista. Nykyään haetaan pitkän kokemuksen sijaan monitaitureita. Ei millään viitsisi enää duuniin palata, vaikka minulta löytyvät molemmat ominaisuudet. Lisäksi avuihini luketuu myös veret seisauttava vaatimattomuus. Mutta kuten tulin sanoneeksi, pysyttäydyn eläkeläisenä. Yrittäkööt löytää jostain muualta.

  Eilen joku erikoisterrosimiasiantuntija kertoi, että riski (terroritekoon) on Suomessa mahdollinen. Minusta hän harjoitti tautologiaa. Tuo lausehan tarkoittaa, että mahdollisuus negatiiviseen lopputulokseen (terrorismin suhteen) on Suomessa mahdollinen. Toisaalta; jos mahdollisuus on mahdollinen, on hyvinkin mahdollista, että ettei se ole mahdoton.

  Trump on ollut virassa pian sata päivää. Hän luonnehtii itseään USA:n lähihistorian tehokkaimmaksi presidentiksi. Totta. Mikäli tehokkuutta mitataan valtioiden, kansojen, kansanryhmien, järjestöjen sekä lehdistön kanssa käytyyn sanasotaan ja näitten suututtamiseen.

  Kello kolkuttelee kahdeksaa, pitää lähteä asioille. Kaupunkiin. Hakemaan Levykauppa Äx:stä Tuomari Nurmion "Dumarillumarei". Muun muassa.

  Nythän kello on jo 14:06. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun Lahteen lähdin köröttelemään. Kun palasin kaupungista, kertoi Hilppa, että pesukone vetelee viimeisiään. Hetki pohdittiin, päätettiin, että sitä ei enää kannata korjauttaa, kohta kymmenvuotiasta palvelijaa. Niinpä syötiin pikaisesti, lähdettiin Launeelle Poweriin. Siellä kun on tutut myyjät, entiset Expertin kaverit. Niin siinä sitten kävi, että sopimukseen päästiin. Myymälässä esitteillä ollut AEG lunastettiin, kotiin tuotuna ja asennettuna, vanhan pois vienti kuuluu kauppaan. Reilu 150 € ohjehintoja halvemmalla saatiin. No, ohjehinnat ovat ohjehintoja. Mutta käsittääkseni hyvä, Hilpan kriteerit täyttävä kone saatiin ihan tolkuilla ehdoilla. Pesukone on sellainen tarvekalu, ettei sen kanssa ole syytä pelleillä. Ei kalleinta ostettu, eikä halvinta. Parempaan keskiluokkaan päädyttiin. Jospa seuraavat 10 vuotta jaksaisi pyörittää.
  Samalla selvisi, että Anttolaan lähdetään aikaisintaan ensi keskiviikkona. Uusi pyykkäri nimittäin tuodaan meille tiistaina. Tokko enemmin jäitten vuoksi oltaisi saareen päästykkään. Toivottavasti silloin onnistuu. Keskiviikko sopii muutenkin mainiosti; saadaan uusi tv-lehti mukaan!
  Varmaan reilu viikko, 8 - 9 päivää, Avokkaassa viivytään. Saadaan kesäkauteen valmistavat pakolliset, valinnaiset ja vapaaehtoiset toimet tehtyä. Äiti-Elinakin lähtee Anttolaan, Tainan ja Hanelin huusholliin. Pääsee vähän liikkumaan, saamaan vaihtelua elämäänsä. Hyvä niin.

  Kun pesukonekaupoilta palattiin, lähdettiin tekemään pienehkö päiväkävely. Hilppa oli ensimmäistä kertaa sunnuntain jälkeen liikkeellä. Kunto alkaa siis hiljalleen kohentua. Pientä rohinaa ja hengästymistä vielä oli, mutta voitettu alkaa olla tauti.
  Muutamalla lämpimän puolen pientareella oli valtava määrä leskenlehtiä. Joten ensimminen kevätkimppu maljakkoon.

  Melkein kesältä tuntui kävellä kahdeksan asteen lämmössä, puolittaisessa auringonpaisteessa. Vappuaattona vissiin satelee, mutta sitten näyttäisi ennuste lupaavan parempaa. Toivotaan ja uskotaan.

 Kun joutuisia ollaan, ehdittiin vielä katsoa Areenalta toinen osa islantilaisesta sarjasta "Case". On koko kausi jo sieltä katsottavissa. Hyvä meille. Voidaan katsoa nopeampaan tahtiin, joten saatetaan muistaa, mitä edellisessä jaksossa tapahtui. Paino sanalla "saatetaan". Samoin varmaan menetellään "Medicit, Firenzen valtiaat"-sarjan kohdalla.

  Taidan panna pisteen tälle kirjoitukselle, vetäytyä sohvalle Samuel Björk'in "Yölintu"-kirjan pariin. Joten Valpurin odotusta. Älkäätten tankatko liikaa, jotta jaksatte vielä marssia marssia, brunssia nauttia. Piste.

UUTISPIMENNOTON

  Ei olla uutispimennossa meillä Hollolassa. Aamuisin YLE:n aamu-tv:n uutisia puolen tunnin välein, Iltapäivän lopuksi putkeen saamenkieliset, venäjänkieliset, viittomakieliset, suomenkieliset ja alueelliset uutiset, kaikki 25 minuutissa. Joskus maikkarin seiskan uutiset, 20:30 YLE:n pääuutiset. Puhumattakaan verkon kautta välittyvistä uutisista. Tieto on valtaa(massa).

  Eilisen puhutuin, jaetuin, ruodituin oli juhlarahan kuva. Sen (juhlarahan) elämä loppui, ennen kuin ehti alkaakaan. Valtionvarainministeriö veti kertaalleen hyväksymänsä kolikon pois. Kannatas ajatella ensteks, tutkia, mitä hyväksyy.

  Illalla hallitus julkaisi puoliväliriihen sadon. Aika paljon olkia, vähän jyviä. Liekö kohta panatava petäjäistä sekaan?
  Kolme ministeriä tulee tiemmä lisää. "Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa", sanoo vanha kansa. Tiijä häntä. Sopaksi on homma pyrkinyt menemään vähemmilläkin ministereillä.

  USA on lopettanut rahoituksensa YK:n väestörahastolle UNFPAlle. Se tietää kymmenien tuhansien odottavien äitien synnytysten vaarantumista, tuhansia raskauden ja ynnytykseen aikana kuolleita ja satojatuhansia vaarallisa abortteja. Trump perustellee päätöstä sillä, että UNFPA tukee pakkoabortteja ja -sterilisaatioita Kiinassa. Mistähän hatusta Donald tuokin vetäisi? Ei kovin uskottavaa. Luulisi Trumpin olevan iloinen ja kannattavan järjestöä, mikä rajoittaa kiinalaisten määrän kasvua. Tosin ei UNFPA niin toimi. Mutta selitys ontuu, sano Erkki ennen.

  Tappara taitaa höyhentää Kalpan. Vaikka asialla ei kovin suurta merkitystä minulle ole, olisin iloisempi Kuopion menestyksestä. No, parempi voittakoon.

  Uutiskatsaus oli siinä. Aamulla tein lenkkini, kuinka ollakaan, räntäsateessa. Nyt, kun kello on 8:09, raottautuu pilviverho, ainakin hetkeksi. Huomenna pitää pyytää Hanelilta jääraportti. Luulen ennusteen olevan sen kaltainen, että vapun jälkeen on vasta asiaa veneilemään. Ehkä selkävedet aukenevat aiemmin, mutta pohjoiseen aukeava Potinlahti on aina kauemmin jäässä. Tietysti voidaan jättää auto Hanelille, mennä molemmat veneellä saareen. Kovasti polttelee jo. Mutta malttia. Perjantaina pitää asia kuitenkin ratkaista. Eli lähdetään joko lauantaina, tai sitten tiistaina. Uskon, että  viimeistään tiistaina on reitti selvä.

  Katsoin eilen tallenteelta sunnuntaina alkaneen minisarjan "Lapsuuden loppu" ensimmäisen jakson. Mukaeltu oli kirjaa. Ja jos ei sitä ole lukenut, voi olla vaikeaa pysyä kärryillä. Tai ehkä se on tarkoituskin. Mutta katselihan tuon, ihan kunnioituksesta alkuperäistä kohtaan.
  Kerrotaan, että Stanley Kubric ja Arthur C. Clarke olisivat ensin olleet kahden vaiheilla, mutta valinneet lopulta teoksen "2001:Avaruusseikkailu "  filmattavaksi "Lapsuuden lopun" sijaan. Loistava elokuva tulikin. Olisipa mestari tehnyt vielä toisenkin Clarken! Kubric olisi osannut ottaa oleellisen esiin, luulen.

 Tv:ssa kuluu alkavan "Aamutohtori". Alkakoot. Tai ei alakkaan, meillä. Sillä rouva sulki toosan. 

  Koska ilma näyttää kelvolliselta, lähden pyörällä Lidliin. Jotta ei tuntuisi turhalta ottaa fillaria varastosta parin kilsan pyrähdystä varten, kierrän vaikka Soramäen kautta.
  Hilpan flunssa jyllää vielä, parempi olla sisätiloissa. Jotta kunto on kohdallaan, kun Anttolaan lähdön hetki koittaa.

  Alan siis sukeutua lenkkiasuun. Kauppalappu on valmiina, lompakko taskuun, kypärä päähän, menoksi.

Jos veden pinta peilaa kuvasi tällaiseksi, onko vika vedessä, kamerassa, vaiko kuvattavassa. Tähän kiperään ongelmaan pureudun taas ensi viikolla.

ONNEA KAIMAANI

  Minulla näyttää olevan 65 fb-kaveria. Iso kirjo etunimiä mahtuu joukkoon, useimpia vain yksi. Löytyy pari Mattia, pari Pekkaa, pari Markkua. Mutta ainoastaan Perttejä on kolme!
  Perttihän perustuu useisiin germaaniisiin bert-loppuisiin nimiin, kuten esim. Albert, Herbert, Engelbert, Robert ja Hubert. Pertistä käytettyjä puhuttelunimiä ovat, Wikipedian mukaan, Pera, Pertsa, Perttu, Pete, Petu ja Pepe. Ei siis Peppe. Joten nimeni ei ole puhuttelunimi. "No, nimi ku nimi",  sano seppä Liikanen muinoin, kun asiakas sitä kuittia varten kysyttäessä vastasi: "Mansikka".
  Mutta hieno nimi, Pertti. Yhä Wikipediaan nojaten Pertti-nimen on saanut vuoden 2015 loppuun mennessä 30 141 henkilöä. Siis onnea nimpparipäivän johdosta, kaimaani. Muutkin, kuin kaverilistassani olevat.

  Mietin, laitanko tähän jonkun Pertin kuvan, mutta laitoin kaimaanin.

  Ranska äänesti, Pikku-Leijonat hävisi, ilma parani. Siinä tämän aamun tunnelmia. Tänään siis paistaa, huomenna sataa. Mikäli ennusteisiin on uskominen, on Valpurina kelvollista keliä, niin Hollolassa, kuin Anttolassakin.
  Soitin lauantakina Hanelille. Jäätilannetta kyselin. Oli juuri tullut pilkiltä. Se siitä jään lähtemisestä. Sanoi toki, että pitää tietää, miten ja minne jäillä menee. Ja sanoi vielä, että voivat ne lähteäkin, vapuksi, jäät. Toivotaan. Vaikka se ja sama, usmuutetaanko saareen 29.4, 2.5, vai 5.5. Heti usmuutetaan, kun olosuhde on otollinen.

  Iiris vietti meillä viikonlopun. Anna oli suunnitelmista poiketen Mikkelissä. Hyvin tultiin juttuun. Muutaman kerran kysäisi tyttö. että koska äiti tulee? Eli ei pahemmin ikävä kalvanut. Jos kauemmin olisi pitänyt vanhemmista erossa olla, olisi asia varmasti ollut toinen.
  Iiriksestä on tullut entistäkin kovempi puhumaan ja puuhaamaan. Ei hiljenny valveilla ollessaan kuin Pikku-Kakkosen ajaksi, jos siksikään. Jatkuvasti on pyytämässä milloin mitäkin, milloin milläkin, leikkimään. Hippa ja piilonen, sekä palapeli ja kirjainkuutiot, olivat listan kärjessä. Piilosillaolo ei ole vielä ihan auennut. Kun minä olin etsintävuorossa, ja kymmeneen hitaasti laskettuani aloin huutelemaan: "Nyt Peppe-Pappa tulee! Missähän se Iiris on?", kuului milloin mistäkin nurkasta iloinen kiljaisu: "Minä olen täällä!", ja tyttö juoksi naama messingilläään näkyviin.  No, eiköpä pelin henki iän myötä kirkastu.
  Torstaina Tiilikaiset lentävät Maltalle muutamaksi päiväksi sukuloimaan. Oletan, ettei siellä satele lunta, ei ole yöpakkasia.

Iiris eilen aamupirteänä.

  Hilpalla on orastavaa kurkkukipua. Iltapäivällä menen siis yksin pyöräilemään. Nämä ilmat on käytettävä järkevästi. Aamulla oli -2, nyt on kello 10:12, ja mittari näyttää +3. Ei siis kovin lämmintä. Mutta ei tuule, ja aurinko paistelee välillä. Ja kun paistelee, se lämmittä, näille vuosin. Eli kameralaukku tarakalle ja menoksi, kunhan lounas on vähän sulanut.

  Aamulla ehdin käydä jo useassa kaupassa: Lahdessa City-Marketissa Elinalle tavaroita, Hollolassa K-Supermarketissa ja Lidlissä. Ostelin valmiiksi Avokkaan resissuvihkossa olleita puutteita, mm. konetiskiainetta, tiskikonesuolaa, riisiä, hammastahnaa ja näkkileipää. Tuo reissuvihko on oivallinen keksintö. Siihen kun muistaa asiat kirjoittaa, niin vietävät kuin tuotavatkin, niin ei tarvitse sännätä saaresta heti toisena päivänä kylille. Samoin vihkoon merkkailen ajatellut työt. Vaikka kyllä kai ne muutenkin muistaisin. Nyt kun reissuvihkoa selailen, ei ylivetämättä ole, kuin muutama kotoa mukaan otettava juttu ja värikartta. Pitää se jostain rautakaupasta käydä hakemassa. Päästään suunittelemaan tuvan pintojen värejä.
  Ensimmäinen merkintä vihkossa näkyy olevan 23.7.2006. Eli kesällä 11 vuotta on se Hollolan ja Anttolan väliä matkustanut. Sen etukannen sisäpuolelle on nitojalla tällätty mm. moottorisahan teräketjun koordinaatit, rakennusten ulkovärien koodit, nuohoojan käyntikortti, sekä perämoottorin valmistusnumero. Sivujen väliiin on taiteltu mm. piirtämäni pohjakuva talosta ja ulko-, sekä kuistinovesta, tositteita vanhoista kalastusmerkki-, ja kalastuksenhoitomaksuista, sähkömittarilukemia ajalta ennen etäluettavaa mittaria, pari sivua kameran manuaalista ja jokunen lehdestä leikattu ruokaohje. Erittäin tärkeä kapistus, tuo reissuvihko. Harmittaa, etten ole alusta asti merkannut kulloistakin säätä vihkoon. Olisi hauska vertailla vuosia keskenään. No, kun on jäänyt, on jäänyt. En taida enää aloittaa.

  Hilppa huutelee syömään, pittää männä. Sitten hetkeksi syrjälleen, minkä jälkeen fillaroimaan.

PERJANTAIN MIETOKSIA JA AATELMIA

  Pitäisikö alkaa sorvaamaan eva-uudistusta. Eli ulkoistaa eduskunta ja valtioneuvosto. Kilpailutus käyntiin. Hyviä edustajia ja tarmokkaita ministereitä välittäviä firmoja ilmestyisi tarjouskilpailuun hetkessä. Sote-uudistus parantaa asioita. Mites eva? Eivät kai ainakaan huonommiksi muuttuisi.

  Miksi ihminen on antropomorfisti? Koiralle pitää laittaa huivia ja takkia, aasille olkihattua? Miksi pitää nauraa persettään repien, jos joku eläin muistuttaa ulkonäöltään, ilmeiltään, eleiltään tai käytökseltään ihmistä? Miksi puhella toverillisesti autolleen, mairitella yskivää ruohonleikkuria, taputella perämoottoria, kun se on vienyt perille? Miksi kehittää roboteista ihmisenkaltaista?  Sarjakuvat ovat usein antropomorfistaneet eläimet tai koneet.

  Miten on eläinten laita? Hekotteleeko polle hevosnaamaiselle? Onko raskaansarjan painija myskihärän mielestä naurettavasti hänen näköisensä? Onko silmälasipäinen viisas mies pöllön mielestä pöllö? Mistäpä minä tietäisin.
  Kai tuo ihmisenkaltaisuuden hakeminen on lajillamme sisäänrakennettu. Minullakin se on, mutta en koskaan Doris-, tai Helmi-vainaalle aurinkolaseja ja kaulahuivia laittanut. Pelastusliivit kyllä.

  Termodynamiikassa kriittinen piste on se piste faasidiagrammissa, jossa neste-kaasu-tasapainokäyrä loppuu. Mutta mitä tapahtuu, kun ihmiskunnan tyhmyys saavuttaa kriittisen pisteen? Uskon, että rajoja kolkutellaan. Toivottavasti empiiriset havainnot moisesta jäävät toteutumatta.

  Ranskassa tapahtui taas isku. Ällistyttävän sopivasti juuri ennen vaaleja, viimeisen vaaliväittelyn aikaan. Saattaa olla, että joku ehdokas hyötyy valitettavasta tapahtumasta, valitettavasti.

  Aika kuluu, aiheuttaa ihmisissä muutoksia. Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä vähemmän kaverini nykyään tykkäävät postauksistani, sitä tyytyväisempi olen itseeni.
  Kaverini voivat olla peukuttamatta ainakin seuraavista syistä:
  -he eivät ymmärrä, mikä on mahdollista
  -he eivät uskalla, mikä on säälittävää
  -he eivät viitsi, he ovat laiskuutta
  -he eivät todellakaan tykkää, mikä on todennäköistä
  Mitä yllä luetellun perusteella voidaan päätellä kaveripiiristäni? En osaa sanoa, mutta samaa voi päätellä minusta, sillä "kerro minulle, kenen kanssa heilut, niin kerron sinulle, millainen olet". Ei tuo kuitenkaan aivan täysin pidä paikkaansa. Sanottakoon minusta mitä vaan, niin laiska en ole.
  Miksi olen tyytyväinen, jos tykkäykset ovat niukkoja. Se merkitsee kaveripiirini korkeaa tasoa. En minäkään omille jutuilleni peukkua näyttäisi.

  Sunnuntaina alkaa Kutosella kolmiosainen minisarja "Lapsuuden loppu". Hieman skeptisesti suhtaudun tekijöiden onnistumiseen Arthur C. Clarke'n hienon teoksen kuvauksessa. Toisaalta odotan innolla. Antaa ylivaltiaiden saapua!

  Lyhyestä virsi kaunis; me lähdetää kolmeen lähikauppaa, Lidliin, Tokmanniin ja K-Supermarkettiin. Mitäs muita kauppoja ihminen muka edes tarvitsee? Jos nyt ei Alkoa, silloin tällöin.