MITÄ HUOMISAAMUNA?

  Nizzassa lanataan juhlaväkeä kuormurilla, Istanbulissa ja Ankarassa vyöryvät tankit, Luonterilla sataa.
  Kun eilen heräsin ylimääräiseen uutislähetykseen, veti se hiljaiseksi. Päällimäisenä on suru, epätoivo ja voimattomuuden tunne.
  Tänään taas ekstrauutisia: Turkissa ilmeisesti epäonnistunut vallankaappaus. Ihmisuhreista ei ole uutisoitu, vaikka armeijan kerrotaan ampuneen alas omia helikoptereitaan. Kunnon militantteja ovat; kun ei vihollisen koptereita ei ole näkösällä, tiputellaan omia!
   Kohta ei uskalla enää aamuisin tv:ta, saatikka radiota aukaista. Onneksi sentään ulos tohtii vielä vilkaista, niin Hollolassa, kuin Anttolassakin.

  ISIS yhdistetään Nizzan tapahtumiin, vaikka mitään yhteyttä ei ole voitu todeta, eikä niin hanakasti tekijäksi ilmottautuva järjestö ole inahtanutkaan. Haetaanko sillä syytä muuttajaväestöön kohdistuvaan vainoon? Niin käsittämättömiä, hirvittäviä ja anteeksiantamattomia tekoja kuin terroristijärjestöt tekevätkit, ei niitä saa käyttää tekosyynä viattomien ihmisten mielivaltaiseen "rankaisuun."

  Turkissa vallankaappaukset ovat tuttua puuhaa; ainakin neljä kertaa on valta vaihtunut kaappauksella 1900-luvun aikana. No, nyt ei taida vaihtua, valta. Onko se vallan hyvä, vai vallan huono asia? Olen vallan väärä ja tietämätön ihminen  valistamaan Turkin vallassa olevaa valtatilannetta, sekä vallassaolijoiden vallan oikeutusta. Vaikka kai maatan vallan vaaleilla valitun vallan toimesta hallitaan?

  Viime päivien tapahtumat ovat siis pitäneet uutistoimituksia valveilla, tiettyjä ministereitä ja "asiantuntijoita" hälytystilassa. Haastattelijoista ei näet ole pulaa.

  Luonterin maisemissa sataa. Ainakin aamupuoleen. Siksi on aikaa kirjoittaa. Hilppa nousi äsken aamukahveelle, Tiilikaiset nukkuvat. Laitoin tuvan uuniin ensitöikseni tulet; ei pääse paikat kosteiksi äitymään. Ja ei tartte aamuisinkaa patteria huudattaa. On nääs tyyristä puuhaa, Järvi-Suomen Energian siirtohinnoilla.

  Anna ja Joni lähtevät tänään Jämsään, tulevat huomenna takaisin. Me kehitellään Iirikselle ajanvietettä. Koska metsä on märkä, tytön askel vielä lyhyt, en lähde hänen kanssaan sieneen. Mutta K-Marketin matalikolta pyydetty lohi me kimpassa savustetaan. Luultavasti lähden ip. hieman sieniä katselemaan. Ehkä huomenna myös.

  Torstaina, kun aamulla kävin Lidlissä, huomasin auton oikeassa etukulmassa pienen naarmun. En tietääkseni ole itse sitä mihinkään satuttanut, eikä pirssillä muutkaan ole ajaneet. Raapaisu on voinut tulla milloin vain n. puolentoista viikon aikana. Nimittäin maanantaina, 4.4., auton pesin, ja silloin se oli kurantti. Kulkuneuvo on tuolla välin ollut parkissa lukuisissa paikoissa; kauppojen pihoissa, parkkihalleissa, kirjaston parkissa, satamassa, katujen varsilla, vaikka missä. Jälki on sen kaltainen, että joku siihen on osunut, ei siis tahallaan vaikka avaimella tai kolikolla, tehty. On mahdollista, että olen sen itse aiheuttanut huomaamatta, kuulematta (radio tai musiikkitikku on yleensä aina päällä). On myös mahdollista, että parkkipaikalla joku örvelö on kurvannut autollaan vähän liian läheltä etukulmaa. Ja voi jälki olla vaikkapa fillarin polkimella aiheutettu. Niin tai näin, sen verran alkoi ottaa pattiin, että en edes pyöräilemään torstaina äleytynyt. Vaan aloin netistä hakea korjauskynää Hyudain värille "Ruby Wine". Eihän se tuottanut tulosta. Niinpä sörnäytin Auto-Salpaan. Osoittautuikin hieman hankalammaksi hommaksi. Myyjä etsi ensin auton valmistusnumeron kautta värikoodin. Mutta ei päässyt sen kanssa eteenpäin. Hänen ohjelmansa ei kertonut väristä mitään, vaikka auto on jo puoli vuotta vanha. Myyjä lupasi ottaa selvää, ilmoitella. Eilen hän soitti. Korjauskynä lakkoineen on saatavissa, mutta aikaa tilauksesta saattaa kulua pari viikkoa. Tavaraa ei nimittäin ole Suomen eikä Ruotsin maahantuojilla. Eli 15 euron arvoinen tarvike tulee luultavasti Koreasta. Sanoin, että antaa tulla. Ei siihen viitsi väärää väriäkään laittaa. En yleensä ole mikään peltilehmän palvoja, eikä raapaisu suinkaan silmiinpistävä ole; tuskin erottaa vähänkään likaisesta pinnasta. Mutta kun kulkupeli on uudenkarhea, ei sitä viitsi korjaamatta jättää.

  Nyt pitää käydä vetämässä hiilet uunista, laittaa pellit kiinni. Tillai. Antaapa ugnin varata. Kohta varmaan Annan porukat herää, saan santsikahvit.
  Tiilikaiset jäävät tänne, ehkä keskiviikkoon asti. Ei kovin kesäistä ole povattu. Vesi on ihan uimaläpöistä, illalla saunauinnilla +21. Mutta saatta olla viileää Iiriksen pulikoida. Pieni pumpattava uima-allaskin tytölle hommattiin, mutta siitä ei kannata edes puhua; alkaa vaan suotta kärttää vempelettä käyttöön.

  Nythän se Iiris ilmestyy, silmät unikarheina, tukka trendikkäästi sekaisin. Muotitietoinen on tyttö....

....ja sitten potalle!

   Nyt pittää lopettaa. Alako muut kujjeet

EPÄILLÄÄN MAHDOLLISESTI EHKÄ

  Tautologian kukkasia: Voi olla, että Suomen Ruotsin-suurlähettilästä epäillään mahdollisesti ehkä seksuaalisesta häirinnästä. Voiko sen selvemmin ja jyrkemmin ilmaista?
  Anneli Auer SuomiAreenan pääesiityjä. Näin ongelmat kaikk' ratkeaa, lama meill' jo katkeaa, talous nuosuun huimaan ponnahtaa.

  Se uutisista.

  Sain luettua Samuel Björkin "Minä matkustan yksin." Ihan mainio avaus Holger Munchin ja Mia Krugerin edesottamusten kuvaukselle.  Carl-Johan Vallgrenin "Siat" on aluillaan. Edellinen, Danny Katz-sarjan aloittanut, "Varjon poika" oli ainakin ihan mainio, joten samaa odotan jatkolta.
  Olen vissiin vähän koukussa skandinaavisiin dekkaristeihin. Aina, kun jostain bongaa sellaisen, pitää teos kaivaa luettaviksi. Ja täytyy myöntää, että useinkaan en ole pettynyt.

  Viikonloppu tulee sujumaan siten, että Tiilikaiset sörnäyttävät Avokkaaseen perjantaina ennen meitä. Lauantaina Anna ja Joni matkaavat joidenkin tuttavien luo Keski-Suomeen. Iiris jää meidän iloksemme saareen. A&J palaavat sunnuntaina. Me joudumme poistumaan Hollolaan, mutta Tiilikaiset jäävät muutamaksi päiväksi saareen. Annalla oli nääs kevyt laskeutuminen työelämään; toista viikkoa töitä, sitten kaksi viikkoa lomaa. Toivottavasti heitä ilmat suosivat.

  Elinakin pääsee maaseudun rauhaan lauantaina. Mustikat ovat siinä valmiudessa, että Markku himoaa metsään, joten äidillä on taas seuraa Piskolassa. Ovat varmaan ainakin viikon-pari. En ole tarkemmin vielä Markulta kysellyt.

  Omalla kohdalla viikonloppu kuluu siis Iiristä kaitsiessa. Ehkä ehtii välissä metsässä piipahtaa, mahdollisesti nurmikon leikata. On se niin lyhyt, aika perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Mutta se tehdään, mikä ehditään. Jos menee uhka tiukille, vähän enemmänkin.

  Ostin eilen Hilppaa töistä hakiessani pyöräilysortsit saamani vihjeen perusteella. Aamupäivällä kävin ne testaamassa sotkemalla jokusen kilometrin. Ei takalisto ainakaan lisää kipeytynyt. Varmaan ensi viikolla ei enää vaivaa ollenkaan, ahteri.
  Sama se on sauvakävelynkin kanssa. Kun olin taas kesäkuun sauvailematta, tulivat sääret etupuolelta helliksi heti ensimmäisen lenkin jälkeen. Johtuu siitä, että Salpausselan maastoissa on reiluja korkeuseroja, ja alamäen ovat jaloille myrkkyä. Tasaista ja vastamäkeä menee pois tiehensä, mutta jyrkät myötäleet rasittavat aluksi. Ainakin minun kinttujani. Vajaan viikon sääret aristavat, sitten ei mitään, kunhan suht' säännöllisesti käy dallaamassa.

  Minussa taitaa olla masokistin vikaa, jonnii verran. Nimittäin laitoin aikanaan venäläisen sarjan "Kuun pimeä puoli" tallennukseen. Siinä 2010-luvun moskovalainen poliisi kolarin seurauksena siirtyy Neuvosto-Venäjälle miliisiksi ja omaksi isäkseen vuoteen 1979. Siitä on nyt 22 osaa purkissa, tänään tallentuu taas yksi lisää. Kaikkiaan taitaa tulla viitisenkymmentä jaksoa. Kuusi olen nyt katsonut. Olen huomaavinani silloin tällöin teräviä oivalluksia ja herkullisia ajan heijastuksia ja vertailuja nykyaika kontra 1979. Mieleen jäi mm. se, kun "Misha heräsi kolarin jälkeen vuoteen 1979 sairaalassa, ja alkoi kysellä puhelintaan.
  "Mikä puhelin?", ihmetteli lääkäri.
  "No se, matkapuhelin, mikä minulla oli", vastasi "Misha".
   Lääkäri kiikutti pöytäpuhelimen ja kysyi: "Tällainenko?"
  "Ei, kun matkapuhelin", selvensi "Misha".
  "Ai jaa, onko siinä pyörät, niin kuin lastenvaunussa?", uteli lääkäri naureskellen.
  Koeta nyt siinä, muutenkin pöllämystyneenä, selvittää, mitä reilussa kolmessakymmenessä vuodessa on puhelinrintamalla tapahtunut.
 Varsinkin se, kun "Misha" tapaa ensimmäistä kertaa oman vaimonsa ja poikansa, jotka ovat tietysti hänen äitinsä ja hän itse, saa ajatuksia liikkeelle. Mutta jonkin mallisen mitalin olen ansainnut, jos sarjan jaksan läpi kahlata.

  Aikamatkailu on aina kiinnostanut ihmiskuntaa. Lukematon määrä aiheesta on kirjoja kirjoitettu, elokuvia filmattu. Pohdittu, voisiko menneisyyteen palaava muuttaa, tahallaan tai tahattomasti, historiaa. Ja paljon muita paradokseja ja dilemmoja. Noita kun rajallisilla hoksottimillaan yrittää pohtia, meinaavat aivot nyrjähtää.

  Taidan siirtyä Vallgrenin kera alakertaan. Pitää yrittää lueskella, kun on tullut haalituksi useampia lyhyen laina-ajan teoksia. Että eiku öitä t. kimalaiset ruiskukassa.

KESÄ JATKUU, SURKEA VIIKKO EDESSÄ

  Pelit on potkittu. Portugali marssi mestariksi ilman Ronaldoa. Se on pystinsä ansainnut. Piste.
  Alkavasta viikosta on tuleva kurja; ei jalkapalloa, ei Emmerdalea! Maikkarilla suolletaan SuomiAreena Specialia kulttuuriohjelman tilalla, joten ei pääse Woolpack-pubiin uusia käänteitä ihmettelemään, kylän koukeroita arssinoimaan. Pitää etsiä korvaavia ajankulukkeita. Iltaisin voisi vaikka lähteä pyöräilemään, repiä Hilpan messiin. Kävin nimittäin fillarit äsken huollosta. Aion ottaa tyypit kohtapuoleen.

  Eilen tultiin Hollolaan hyvissä ajoin. Meillä oli tällit Rohus-Masan kanssa Mikkelin matkailukeskuksessa 13:30. Matti, Kalervon Raili ja joku Railin ystävä olivat olleet Rohusten mökillä pari päivää. Masan Onnibussi Turkuun starttasi 13:50; ehdittiin siis joku sana vaihtaa. Ja Raili pääsi tietysti kanssamme Lahteen. Molemmille lykkäsin pienen pussukan kanttarellejä maistiaisiksi. Tiedän, että osaavat sientä arvostaa.

  Avokkaassa oli viikossa tapahtunut taas melkoista rehevöitymistä; vettä on tullut, kasvukausi kiihkeimmillään. Joku pentele on syönyt valkoisen viinimarjan, karviaisen ja retiisin lehdet suunnilleen olemattomiin. Hilppa korjasi retiisit pois, kylvi tilalle toisen satsin pinaattia. Pinaatti, salaatti, herne, pikkuhiljaa tilli ja ruohosiluli, tuottavat runsaasti satoa. Kehäkukat aloittelet kasvulavalla kukintaansa. Ensi vuonna ollaan (lue: Hilppa on) viisaampia sen suhteen, mitä ja kuinka paljon kannataa keväällä lavoihin laittaa.

    Hyvät tuli lavat tehtyä, eikä edes kovin lapoihin ottanut. Ei noilla kovin suurisuuntaisia lavatansseja mahdu järjestämään, mutta nurtsilla on kyllä tilaa, jos haluaa lavanvierikarkelot pitää. Saattaa olla, ettei halua.

  Haneli kiikutti pyhäyönä toinnii viijen kilon hauen. Hymypoika oli ollut otillaan Lietselällä. Pari viiskiloista, muutaman vähän pienemmän olivat ottaneet, useita vähemmän vauraita nakelleet kasvamaan. Olivat ne saaneet myös 800 gramman ahvenen (alkaa olla jo keskipannun abo) ja kolme kuhaa (tietysti, kun en ollut matkassa). Kuhaista oli yksi parikiloinen ja kaksi juuri mitan täyttävää. On se velj'-Hanski vaan aika epeli tuon kalastuksen suhteen. Mutta onhan poika asiaa yli 50 vuotta harrastanut. Jotain siitä täytyy jäädä nuppiin, jos ei ihan täyspösilö ole. Eikä Haneli ihan vielä kolkuttele edes osapösilöyden rajoja.

  Joo, fillarit kiiltää, varastossakin tällä haavaa niille tilaa. Ostin elämäni ensimmäisen, tiedä häntä, myöskö viimeisen, pyöräilykypärän. Liike, missä fillarit huollettiin, möi sen kohtuuhintaan. Kummalle, tiedä häntä? Oli hinta kohtuullinen? Mutta ajattelen, että vaikka vähänkin ajelisi, kannattaa kaaliaan suojata. Jos nimittäin kolhusta vielä tästä huononee, alkaa olla vitsit vähissä.
  Varastosta löytyi myös kori tarakalle. Sitä kun vähän vanhalla tiskiharjalla pesaisin, menee täydestä. Ehkä pitää vaijerilukko vielä hommata, niin saa korin ja kypärän kauppareisullle naplikoitua satunnaisen varkaan mielihaluja suitsemaan.

  Eli kohta syön salaatin, vähin sulattelen, lähden pitkästä, pitkästä aikaa pyörällä usmuuttamaan. Eikö sanota, että ei se taito ikinä häviä? Kohtahan se nähdään. Toivottavasti ei kuulla! Muuta kuin perästä. Vaikka tällä forumilla.

YÖRIEKKUMINEN VÄHENEE

  Se on sitten viimeistä vailla; Portugali-Ranska sunnuntaina. Loppuu yöriekkuminen. Ainakin hetkeksi. Eihän olympialaisiin ole kuukauttakaan. Mutta siitä enemmän tuonnenpana.
  Hyvä, kisojen paras, oli eilinen ottelu. Molemmat loivat kiitettävästi paikkoja, maalivahdit olivat loistavia. Ranska kuitenkin ansaitsi voiton, jo muutamien hienojen vastustajan 16-alueella tehtyjen lyhytsyöttösahausten ansiosta.
  Tuleeko finaalista Ronaldo-Griezmann? Ei välttämättä, mutta jompi kumpi näistä voi hyvinkin ratkaista pelin.
  Finaalissa siis kohtaa kaksi jo vuosia suosikkinani ollutta joukkuetta. Ranska on näissä kekkereisssä esiintynyt vakuuttavammin. Uskon sen pääsevän pokaalia nostelemaan. Mutta jalkapallo, kuten ei juuri mikään muukaan, ole uskon asia. Tai tietysti uskonto on uskon asia, jos uskoo asiaan.

  Sateinen viikko kääntyy loppupuolelle. Anttolassa on lorottanut ja ukkostanut reilusti. Toivottavasti venho on pinnalla. No, illansuussa se nähdään. Ei ihan pöljää ilmaa huomiseksi ja pyhäksi ole povattu, ajatellen ruohonleikkuuta ja kohdennettua sienisessiota. Odotan malttamattomana, vesi kielellä ja suurin odotuksin kanttarellien invaasiota, en yhtä antaumuksella itikoiden populaation runsautta, paarmojen ilmaantumista pöhelikössä kyykkijän riesaksi. Hirvikärpäsiä ei onneksi vielä ole. Tai mistä hiijestä senkään tietää; kesä kulkee etuajassa.

  Jos ei kesäkuu ollut ilmojen puolesta paras mahdollinen lomakuukausi, ei tunnu heinäkuu ainakaan paremmaksi panevan. Toki loma on aina loma ja kesä on aina kesä, sanoo kestolomaa, vaan ei kestokesää itse viettävä.

   Vein keskiviikkona fillarit huoltoon. Ne olivat lojuneet rojun keskellä varastossa vuosikausia. Äsken tuli tekstari, että ovat valmiina. Vastasin, että haen ne maanantaina aamulla. En viitsi sateessa lähteä niitä vasiten noutamaan.
  Tarkoitus on alkaa päivittäin fillaroida, kun kelit sallivat. Pitänee hankkia pyöräilykypärä. Ja varmaankin myös kori tarakalle, jotta voi käydä kaupassa. Luulen, että pyöräily on hyvää vaihtelua iänikuiselle aamusauvailulle. Sitä en kuitenkaan aio lopettaa. Ehkä muutan rytmini sellaiseksi, että joka toinen päivä sauvakävelen, joka toinen pyöräilen. Tai teen molempia päivittäin. Tai teen sitä, mikä kulloinkin tuntuu mukavammalta. Tai en tee kumpaakaan, jos siltä vippuustaa. Eläköön valitsemisen vapaus!

  USA:ssa jatkuu ammuskelu. Poliisiväkivaltaa vastuvassa rauhanomaisessa mielenosoituksessa on ammutta neljä poliisia. Se siitä rauhanomaisuudesta. Tarkka-ampujilla on täytynyt olla tarkka-ampujien aseet. Ehkä vähän enemmän tarkkuuta siihen, ketkä voivat tarkasti ottaen hankkia tarkkuusaseita, pliis.

  "Ruuskanen lahosi viivalle", uutisoidaan. Hyvä, että kokenut kepinnakkelija älysi jättää kisat siihen. Ehkä pystyy Riossa sitten räväyttämään kunnolla. Käytyään ensin lahontorjujalla painekyllästämössä.
  Neziri ei onnistunut startissaan, eikä yltänyt finaaliin. Ei kannata olla millänsäkään Nooralotta, on siellä moni muukin alisuorittanut. Kuuluu urheiluun, sano. Olisihan tietysti ollut Suomen yleisurheilulle vielä kovempi juttu, jos samana päivänä Bäckin viidennen sijan ja Ruuskasen mitalin lisäksi olisi vielä tullut pistesija naisten pika-aidoissa. Tänään Oskari Mörö pinkoo 400 aitojen finaalissa. Taso lienee maassamme noussut/nousussa. Tai muissa maissa laskussa. Tai suuri osa urheilijoista jättää kisat väliin keskittyen Rioon.

  Kunhan tuossa päivemmällä syön, otan unoset, jotta jaksaa ajella Anttolaan. Kesän aikana säännöllinen 7-8 tunnin yöuni (n. 21:30-5:00) on vaihtunut vaihtelevapituisiin ja vaihtelevavälisiin horroksiin. Sisäinen herätyskello on niin tiukassa, että vaikka puolille öin jalkapallon kanssa viettelen, viimeistään viideltä alan pöyriskellä sängyssä. Niin tänä aamunakin. Ylös nousin lenkillelähtöaikaan, vaikka lenkille en lähtenyt. Satoi sen verran ravakasti, että jätin väliin.
  Saa nähdä, kuinka jaksan innostua Rion kekkereistä. Sieltähän tulee lähetystä puolipäivästä pitkälle aamuyöhön. Tässähän alkaa ihan pelottaa. Että kun futiksen kera urheiluun tottui, niin menee olympialaisetkin samaan syssyyn. Vaikka en usko; on sen verran väliä, että liiempi innostus karisee. Katson, minkä katson, tilanteen mukaan, ehkä myös menestyksen sanelemana. Mutta en ala aikatauluttaa omaa elämääni kisojen vaatimusten mukaan, kuten joskus olen tehnyt.

  Pitää lähteä Lidliin ja K-kauppaan hakemaan muutamia eineksiä viikonlopuksi. Joten ehkä sieltä kuulumisia seuraavaksi?

HENNESSYN ENNÄTYSTENKIRJA

  Juno-luotain on viiden vuoden taivalluksen jälkeen päässyt Jupiterin kiertoradalle. Kun se on tehtävänsä tehnyt, eli selvittänyt, kuinka paljon Jupiterissa on vettä, se saa n. 20 kuukauden jälkeen tuhoutua planeetan ilmakehään, ettei Europa-kuuhun ajautuisi vahingossa Maasta kulkeutuneita mikrobeja. (IS)
  -Europa on jään peittämä kuu, jonka paksun jääkerroksen alla oletetaan voivan olla elämää. Eikä meillä tosiaankaan ole mitään järjellistä annettavaa millekään orastavalle elämälle

Kuvassa ei ole Juno, Europa, tai edes mikrobi; onpahan vaan joku ötinkäinen sadevesitynnyrissä

  Mansikat kannattaa pakastaa nyt, sadekelit ovat vaarana sadon laadulle. Marjaa kypsyy runsaasti. Hakaniemen torilla litra maksaa 5 €, viiden kilon laatikko n. 35 €. (IL)
  -ei ku kiireesti torille ja Markettien ovensuukojuihin; sadon ennustetaan normaalin 12-13 miljoonan kilon asemesta jäävän 11-12 miljoonaan kiloon

  Jos aiot opetella uuden kielen, kannattaa kuunnella polyglotti Janne Saarikiven vinkkejä. Saarikivi kertoo oppineensa arabian- ja japanin kielen melko vaivattomasti, mutta Sahalin saarelle puhutun nivhin kielen omaksuminen oli ollut hänellekin vaikeaa. (YLE)
  -minulle ei selvinnyt, mihin Saarikivi tarvitsee nivhin kieltä

  Peruspersu kansanedustaja Veera Ruoho puolustaa katupartioita. Hän tulkitsee katupartioinnen miehiseksi haluksi puolustaa naisia. "Katupartiointia on ollut vuosikymmeniä ympäri maailmaa, ja sillä on onnistuttu ehkäisemään  omaisuusrikoksia", Ruoho jatkaa.
  -ruohonjuuritasosta en tiedä, mutta katupartiointi rikollisin voimin maassa, missä kansallispeli on pesäpallo, ei ole hyvä idea

  Suomen kirjastojen ja neljän kustantajan yhteinen Koko kansa lukee-kampanja alkoi eilen. Tänä kesänä on mukana kolme teosta. Periaatteessa jokainen suomalainen voi lainata teokset yhtä aikaa. E-kirjat palautuvat automaattisesti, kun laina-aika loppuu. (ESS)
  -kuka on se onneton kustantaja, joka ei saanut omaa kirjaansa listalle?
  -itseäni kauhistuttaa ajatus, missä lukemani kirja häviää näytöltä kesken lauseen, jos laina-aika pääsee loppumaan

  Se uutistarjonnasta. Kustantajista puheen ollen: kuka ehtii julkaisemaan "HENNESSYN ENNÄTYSTENKIRJAA?" Teokseen tietysti valittaisiin juopottelun alalla kunnostautuneita eri alan ihmisiä. Kuuluisuuksia tottakai, tai muuten vaan ryyppäämisen saralla huimiin suorituksiin yltäneitä.
  Hemingway, Bukowski, Dean Martin, Nykäs-Masa vanhoilla meriiteillään, lukuisa määrä muusikoita, ylipäänsä artisteja. Ei henkilögalleriaan pulaa olisi. Joku maltaantuoksuinen tai tammitynnyrin aromin tunteva toimittaja vain asialla kirjaa kokoamaan.

Hyvää meriittiä Hennessykirjan toimittajalle on nähdä maailma ylösalaisin

  Eilen oli ves'paiste koko päivän. Aamulla oli sade tauonnut. Nyt näyttää jo katukin kuivuneen. Etelä-Savossa on kuulemma melkoisia ukkoskuuroja pudotellut. Ja lisää on vettä lupeissa, vaikka ei enää niin mittavissa määrin. Saattaa  olla vene puolillaan vettä perjantai-iltana.
  Nyt vaan lämpöä sopivasti, niin luulisi sienten hihkuvan onnesta. Tai onnesta ja onnesta! Onko se onnea, kun ihminen koluaa heti metsät, kun kunnolla on saanut lakkinsa maan pinnalle?

  Mutta kesä kuluu, sienet nousee, marjat kypsyy, viljat heilimöi, yöt pitenee. Nautitaan siitä, sateli tai paisteli.

Mietiskeli Peppe-pappa

STRESSI, KENEN INTRESSI

  Ensimmäinen aamulenkki kuukauteen takana. Juhlistin kolminaisuutta "Peppe, sauvat ja asfaltti" Mertarannan sanassa Dylanin "ehdottomasti ehkä parhaalla" albumilla "Blood on the Tracks". Vielä perään hollin matkaa "Desire'n" sointuja. Minä en kykene löytämään noilta kahdelta äänitteeltä yhtään huonoa, en edes puolivillaista, biisiä.
  Rytmi kävelyyn löytyi nopeasti lämpimässä ja sateen jäljiltä happirikkaassa aamussa. Samalla tarkastin Hollolan kahden koulun rakennustyömaat. Hyvin ovat edistyneet ilman säännöllistä valvontaani.

  Tänään kolahti taas lehti postilaatikkoon. Tajusin, miksi en sitä ollut kuukauteen kaivannut. Ylimalkainen selailu oli enemmän kuin riittävä. Pitäisiköhän aviisi irtisanoa jo maksettun jakson loppumisesta alkaen? Vaikka toisaalta perinne on pitkä, tapa tiukassa. Montako aamua tulisi postiloota koluttua, ennen kuin oppisi lehden tulemattomuuteen?
  Otsikko "STRESSI: Lomalla on hyvä miettiä, mikä stressaa" pisti kuitenkin  sunnutaipainoksessa ajattelemaan. Mitäpä, jos onnellinen ja stressivapaa ihminen, jonka ensimmäinen lomapäivä on huomenna, lukaisee otsikon. Hän aloittaa lomansa, missä ikinä sen viettääkin, miettien kuumeisesti: "Mikä minua stressaa?" Hän tuumii joka päivä, aamusta iltaan. Pyörii unta saamatta yöt pohtien asiaa. Kyselee tuttaviltaan, utelee lapsiltaan, tivaa vaimoltaan riidaksi asti, välirikon partahille. Loma loppuu aikanaan. Fiksiivinen persoonamme palaa sorvin ääreen tukka harallaan, silmäpussit mittavasta univajeesta roikkuen, hermoromahduksen partaalla, kaikkeen puheeseen skitsofrenisesti oireillen, itsetuhoisin miettein ja erittäin stressaantuneena siitä, ettei koko loman kestäneestä uutterasta pohdiskellusta huolimatta ollut saanut selville, että MIKÄ MINUA STRESSAA!

  Saksa marssi välieriin. Raakaa puuhaa on ranukisa. Mikäli tämän illan matsia mietti järjellä, niin "Ranska-Islanti 2-0." Jos taas antaa tunteen voitaa, "Ranska-Islanti 0-2." Veikkaamaan en taida oikeasti enää lähteä.

  Sivistyksen pariin palaamisen kunniaksi varasin neljä kirjaa: Fred Vargas'in "Hyisiä aikoja", "Nele Neuhaus'in "Lumikin on kuoltava", Jörn Lier Horst'in "Suljettu talveksi" ja Samuel Björk'in "Minä matkustan yksin."
  Fred Vargas, oikeasti Frederique Audoin-Rouzeau, on ihan lemppareitani. Komisario Adamsberg on herkullinen hahmo.
  Nele Neuhaus'ia kuulutaan tituleeraavan "Saksan suosituimmaksi dekkaristiksi."
  Norjalainen Jörn Lier Horst on minulle tuntematon suuruus, samoin kuin maanmiehensä Samuel Björk. Kummatkin teokset bongasin ennen lomaa urkintareisullani kirjakaupassa. Ennen syyspäiväntasausta tiedä luultavasti miehistä ja heidän kirjoistaan enemmän.

  Huomenna täytyy mennä aamusta Lahteen; vien Hilpan duuniin, hoidan Elinan kauppa-asiat, käyn pesemässä auton. Sitten kotona odottaa siivous. Onneksi hyvä naapurimme oli juuri leikannut nurmikot, joten siihen ei ole tarvetta ryhtyä.
  Pankin uudistukset näkyvät tästedes myös Hilpan  työajoissa. Tiistaisin hän aloittaa 11:30 ja pääsee pois 19:15. Mikäpä siinä. Mutta toivottavasti ei iske "iltavuoro" perjantaiksi, ainakaan mökkikaudella.
  Minulla on aikaa viikolla etsiskellä pieniä reissuvihkoon kirjattuja puuteita. Isojakin puutteita on, osa niistäkin vihkoon päätynyt. Ja aikaa niitä etsiskellä niin ikään olisi. Mutta taitavat jäädä syyskuun alkuun ja toimittajan kuljetettaviksi. Ovat sen verran kokoliaita ja osin painavia, etteivät autossa Potinlahteen kulkeudu. Mutta netissä alan pikapuolin leikkimökkejä, liuskekiviä, lapetikkaita ja ehkä myös piipunhattuja, haeskelemaan.

  Päivästä toiseen kun jaksaa viikon rahjustaa, niin perjantakina taas mökille pääsee. Vaikkapa norppahavaintoja tekemään. Viimeisin niistä eiliseltä.

KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!

  Se on tämän loman viimeinen päivä täällä. Tai huomenna, jos tarkkoja ollaan, mutta viimeinen kokonainen. Loppuu aika aikanaan. Viikonloppujen varassa syyskuun alkua jäädään odottamaan.
  Pientä askaretta aamulla kehittelimme; Hilppa imuroi, minä raivasin ja järjestin hieman veneliiteriä, pesin saunan rallit. "Haalarit jo nurkkaan jäädä sai", lauleskli Mårtenssonin Lasse, kun tuli sunnuntai. Meikän haalarit saa jäädä nurkkaan, kun lähdetään himaan.

  Kokonaisuutena ilmat olivat kelvolliset, tosin eivät tottujen "Hilpan lomakelien" kaltaiset. Mahtui kuitenkin hellepäiviä sateisten ja tuulisten lomaan. Ja kaikkea tuolta väliltä.
  Iiris vietti täällä liki kaksi viikkoa. Harmi, että vedet olivat kesäkuun alkupuolella vielä kylmiä, ei päässyt tyttö pulikoimisen makuun. Tuntui kyllä muuten viihtyvän. Ja tulee ne Tiilikaiset vielä veden "ashtelukuja" tarkastamaan.

  Portugali vaan aina punnertaa itsensä eteenpäin. Ei väärin olisi ollut, jos Puola jatkaisi. Mutta peli on saatava päätökseen sääntöjen mukaisesti. Nyt kävi näin.
  Illalla Wales ja Belgia mittelevät osaamistaan. Ehkä Belgia loistavien yksilöidensä avulla klaaraa homma 1-2. Tai sitten  Bale intoutuu maagiseen suoritukseen, jolloin lopputulos on 2-1. Mutta jospa mennäänkin 2-2 tai 0-0 tilanteessa ranukisaan, ja......... Veikkaajan osa ei ole häävi. Miten tahansa voi käydä, mutta Belgian uumoilen juhlivan.

  Nousuviikolla vissiin alkaa myös yleisurheilun em-kisat. Ei taida mielenkiinto kovin korkeisiin sfääreihin kivuta, minulla. Toisin oli 1971 Helsingin mittelöiden aikaan. Kun Väätäisen Juha voitti toisen kultansa, kuunneltiin sitä Pistohiekan lähettyvillä pienessä saaressa matkaradiosta. Meillä oli juhlan kunniaksi Karhuviinaa. Pulloihin oli laitettu viinimarjoja Avokkaan puskista makua antamaan. Kun voitto varmistui, intoonnuttiin melkoiseen tanssiin. Ahos-Riti heitteli jopa kuperkeikkoja kalliolla. Suomen raskaalla oli sotaharjoitukset meneillään niillä seuduin. Yksi armeijan vene oli äkännyt riehumisemme, ja tulivat kysymään, onko meillä joku hätänä? Mehän valistettiin, että päinvastoin, Väätäinen voitti!

  Jalkapallo on tietysti kuulunut saaressa oloon. Eivätkä Brexitit, pommi-iskut, sotet, poliisimurhat, Putinvisiitit, ole jättäneet rauhaan. Niin että täältä "immeisten ilimoille" ihan ummikkoina tulla. Mutta selvä se, että maailman pahuus, uutisten raadollisuus, pangalaktinen spekulointi ja kaikkien kuviteltavissa olevien alojen asiantuntijoiden viiltävät analyysit koskettavat elämää eri tavalla, kun Hollolaan asettuu.

    Piskolan kesäporukka poistuu myös huomenna. Elina sai olla maalla liki neljä viikkoa. Ja pääsee näillä näkymin parin-kolmen viikon kuluttua takaisin. Kun mustikka kypsyy poimurilla otettavaksi, ei Markku malta olla tulematta.
  Tosi kiitollinen olen siitä että äiti on saanut olla turvallisessa seurassa. On jonkun kilon lihonut, varmasti mielikin virkistynyt.

  Aurinko paistelee, kohta purastaan. Kait ip. mennään Västäräkissä Ruutin villasukkasessiossa käväisemään. Muuten ollaan, kun Ellun kanat. Paitsi tietysti illalla kylvetään, jalkapalloa katsotaan/katson.

  Huomenna joskus iltapäivällä kotiin lähdetään. 

Oltua tuli neljä viikkoa, 

tultua oli loma edessä. 

Tuli oltua neljä viikkoa, 

oli tultua iloisempi mieli.