keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

AIKA AIKAA KUTAKIN

  Aika on kylvää, aika on niittää; entiedä, kuka lie kylvänyt, mutta niittomiehiä viikatteineen on pallokisoissa nähty, tosin muutamia aiempia mittelöitä niukemmin. Samoin urheilutapahtumissa harvinaisempi kannibalismi tekee tuloaan. Niin hyvä jalkapalloilija, kuin Suarez okin, olisi FIFAN Sepp Blatterin, mikäli tämä lahjuskähminnöiltään ehtii, johdolla rukattava sääntöjä sen suuntaisiksi, että kolmannen puraisun jälkeen proteesi takavarikoitaisiin muutamaksi kaudeksi.
  Kaiken kaikkiaan Brasiliassa on käytyt kova viima eurooppalaisten huippumaiden tiimoilla; Espanja, Italia, Englanti ja Kroatia pihalla, Portugali sekä Venäjä todennäköisesti, kuten ei niinkään yllätyksellisesti Bosnia-Hertsegovinakin. Mukana varmasti, siis Euroopasta, Hollanti, Ranska, Belgia, Kreikka!! ja Saksa. Sveitsillä ja Venäjällä vielä saumat. Amerikan alueiden valtiot jyräävät, Aasiasta ei kettään, Oseaniasta ei kettään, Afrikasta Algeria ja Nigeria tyrkyllä.
  Voipa tapahtua, että ollaan menossa kohti huikeaa finaalia Brasilia-Argentiina. Neymarin ja Messin, virtuoosien, jotka yksin ratkovat pelejä, johdolla varsin todennäköinen lopputulema. Nopealla vilkaisulla kaavio näyttää sellaiselta, että se on mahdollista, oikaiskaa, jos olen erehtynyt. Nähdyn perusteella Neymar johtaa mielestäni taitureiden mittelöä niukasti. Onhan siellä tietenkin hyvin pelanneet Saksa, Hollanti ja Ranska, yllätysvalmis Belgia, sekä positiivisesti pelanneet Meksiko, Chile ja Kolumbia, niin ja Costa Rica sekä Uruguay. Repikää siitä, mutta minä pidättäydyn alkuperäisessä ajatuksessani: Brasilia-Argentiina!
  Muutakin on maailmalla ja kotomaassa tapahtunut, mutta ei ole liiemmälti kokoomuksen ministeriruljanssi, eikä kylmän sään siunailu innostanut. Hyviäkin uutisia toki on: Suomi on uuden Good Country Indexin mukaan maailman toiseksi paras maa, eli tekee Irlannin jälkeen eniten hyvää maapallolle ja kansaiväliselle yhteisölle. Toinen hyvä uutinen on, että Jack White on julkaissut toisen sooloalbuminsa nimeltään "Lazaretto". Siispä kipaisen Levykauppa Äx:ään sen lunastamaan. Jos joku sanoo. "en tunne miestä", kuten tokaisi Arto Paasilinnan mukaan paavi Jumalasta, menköön vaikka kirjastoon lainaamaan White Stripesin levyjä. Kannattaa! 
  Siinäpä sitä, valvotut illat, sydänyöt, jatkuvat. Perjantaina Anttolaan, Pisan tornin mukainen, muttei ihan korkuinen vino pino kirjoja messissä (ei kuitenkaan Lionelissa), leivinuuniin valkeaa, siitä se pikku hiljaa alkaa, eläke.
 Parempi kännibalismi...


...kuin kannibalismi



lauantai 21. kesäkuuta 2014

KUVAKIRJA AATOSTA

  Aatosta jaloa ja... Niinpä niin, aamu alkoi obligatorisella suotusessiolla.
Sitten yrittelin puunhakkuuta, mutta itikat oli sikäli ärhäkkäällä päällä, että päätin siirtyä haravoimaan laiturin viereen hiekalle kertynyttä orgaanista jätettä sivummalle.
Anna ja Helmikii herräili, kävin juhannuskoivut, aurinko paisteli.



 Kellikkamaha tepastelee.
 Hemppakin äkkäs käärmevapaan paikan.
Hyvin grillatun (kuka lie?) lounaan jälkeen lähettiin euron vaappua uittamaan. 


Helmiä välillä kyllästytti hidas meno, kameralaukku oli hyvä tyyny.
 Kuikat uiskenteli...

...pilviä muodostui...
...kalasääksi vahti pesäpuutaan.
Otsasi hies(koivussa) sinun tulee vihtasi vääntämän, nimittäin rauduskoivusta. Saunottiin, katottiin Italia-Costa Rica, yippee, hip hei huraa, tiedän mitä kahvia vastedes ostan!
Välillä ripotteli, mutta Ylä-Lapin välihousut ja toppatakit päälle ja kokolle!
 Tuhopolttaja parhaasta päästä...
 ...ja roihahtihan se....
 Ritva-sisko ja Anna käsittelee päivän poliitisia uutisia.
 Yleisnäkymä suviyöstä, ei ku Avokkaaseen!






keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

SÄÄTÄ SÄÄTÄMÄTTÄ

  Koska ihmisen kyky vaikuttaa säätilaan, siis lyhyellä aikavälillä, on rajallinen, on tyydyttävä siihen, mitä annetaan. Ken ei Jussina palella halua, pysyköön sisällä, ottakoon äkkilähdön, tai pukeutukoon asianmukaisesti. Minä kuulun tietysti jälkimmäisenä mainittuun joukkoon. Joka tapauksessa eilisen +2:n  ja +8:n välillä keikkunut, tämän aamun nollalämpötilan kautta vauhtia ottanut ilmanala on ilmeisesti menossa junannuksen huikeisiin + 15 asteen päivälämpötiloihin. Sateita ei kuitenkaan lupeissa, illaksi nuttua niskaa, ja kyllä kokko lämmittää!
  Huomenna siis startti n. klo. 17 ruuhkaiselle väylälle. Aikaa saattaa tuhrautua tuplasti normaaliin, sillä eiväthän autoilijanperkeleet ole oppineet ohituskaistakäyttäytymistä. Kun autoja on baanalla riittävästi, moottoritiellä tapahtuu poikkeuksetta, että ohituskaista liikkuu oikeaa kaistaa hitaammin. Sehän johtuu siitä, että ohituskaistalle änkeydytään olemattomiin väleihin aiheuttaen arvaamattomia heijastusvaikutuksia, ja siitä, kun joku lippahattupäinen eläkegubbe (minäkin paras sanomaan!) ohittaa kahdeksaakymppiä ajavaa rekkaa hitaasti, mutta erittäin varmasti, yhdeksänkympin nopeudella. Onhan kaikilla toki oikeus hitaampi ajoneuvo ohittaa, mutta voisi sitä kai painaa oikeanpuoleista läpykkää karvan alemmaksi. Moottoriliikennetiellä taas kiireiset herrasmiehet syöksyvät ohituskaistaosuudella vasemmalle kaistalle oluen ja konjakin maku sekä grillin tuoksut mielessään, seurauksella, että kun kaista loppuu, on varsinaiselle ajoradalle  tunkemassa bemaria, mersua, audia, volvoa, seassa joku riisikippokin. Se aiheuttaa autojonon matelemista, jopa pysähtelyjä. Sitä paitsi sellainen toiminta on uudistetulla osuudella, mihin on rakennettu aita vastakkaisten ajoratojen välille ja ohituskaista oikeasti loppuu aitaan, erittäin vaarallista! Eipä selviä huimailija törkeällä keltaisen viivoituksen rikkomisella, vaan litistyy aidan ja ajonevojonon väliin. Rauha hänen muistolleen, toivottavasti ei omaa kaistaansa ajaneille sattunut pahemmin. Summa summarum: Onko  järkee lähteä paahtamaan ohi jonon, mikä ulottuu vähintään Lusista Mikkeliin? Jos kaikki köröttelisivät rauhassa peräkkäin, saattaisi taival taittua 70-80 km:n keskinopeudella, ja grillin saisi sytyttää, kossun korkata, tuntia-paria aiemmin.
  Tulipahan vuodateltua! Toivottavasti kuitenkin perille päästään onnekkaasti, menköön vaikka iltaan, eiköhän sitä kuitenkin Uruguay-Englanti-matsia (22:00) ehdi katsomaan. Ja jos ei, niin ei sitten.
  Kylmällä juhannussäällä on eittämättä myönteisiakin vaikutuksia. Sepalus auki hukkuneiden määrä on viileän ilman osuessa osoittautunut vähäisemmäksi kuin hellejussina. Toisaalta kuoliaaksi paleltuneiden joukko voi kasvaa. Myös urheasti Avokkaaseen saapuvan Helmin vaara saada kyynpurema pienenee, jos snaket hytisevät piiloissaan.

  Niin tai näin, juhannusta vietetään, lippukin lahouttaan ja maalittomuuttaan häpeilevään salkoon nostetaan, saahan se siellä vähän normaalia kauemmin liehua. Ja kokolle mennään, itikoille itseämme syötetään, kylmää kiroillaan, jälkihiilloksella makkaroita paistetaan, jalkapallo unohdetaan; eläköön Suomen suvi!

Syttyy se, jos löpöllä...


...niin tohottajalla kuiteskii, tuumas Haneli!


torstai 12. kesäkuuta 2014

KUUMENOO, KYLYMENEE…

  Kovinpa tuntuu kelit vaehtelevan; hellepäiviä on olluna jo moniaita, sitte ennuste povas Anttolaan ens lauantakiksi päivälämpötiloo alle viijen asteen! Äskön kun tarkistin, olivatten toella justeeranneet arvion kymmentä astetta korkiammalle. Olokoon mitä on, tulukoon mitä tulee, saareen pittää männä. Viikkaus tuaksepäen istutetut kukkaset vuativat kontrollija.
  Tästä tiä suven vietto oikiasti alakaa; ämämmät, viikkauen kuluttua juhannus, reilun kahden 1. eläke (pitäsköhän männä pankin ovelle jonnoon muihen huru-ukkoloihen ja –ämmälöihien kanssa, sehän on muan tapa). Sinällää oevalline asja, jotta kisat tullee ehtoosta ja yöstä, jos niätsä sieniin jumalat on olluna hyvällä mielin, kanttarellisatoa alakaa kohtapuleen pukata ilimoille. Vaekka eipä näille vuosin yösienestykseen otsalamppuva tarvita.
  Kuikkasin välillä juhannuksen siäpovvausta, näyttäs puolipilivistä alle kahenkympin ilimaa olevan luppeessa, ei juur satteita. Kerkiää muutamaan kertaan luppaukset muuttuva ennen Jussia. Näkkyypähän. Se on, niätsän, siän ennakoemine sellasta hyvinnii hankalata toemintoo. Olipa sitte kysseessä Kerman Kalle, Mallusjoen Ahti Rantanen, eli muu sammakkomies tahi rohveetta, tahikka Ilimatieteen laitos, Foreca, mikä vuan tohelo, tahtoo ne männä persielleen. Sitte selitellään, pekuloijaan, mikä mänj pielleen. Olko ukkosrintamat sotkemssa hyvvee korkiapainetta, vae oljko Marsin asento jiänä huomijoimatta, sammakon kutu epäonnistuna, vaiko vanahat ylöspannut tilastot sekkaantuna! Niipä se on, jotta kun tarpeeks monj’ ilimat ennakoe, joku sauattaapi sattua kohilleen. Taietaa kuitennii ukkoetana olla se vissein tietäjä.
  Anna ja Helemi on näellä näkymillä mittumaarina tulossa, Joni, kun taas opiskelun jälkeen töihin peäs, tekke tietennii visuna miehenä pyhät töetä, suapi tupakkirahhaa. Ensj’ syksynä piäsee onneks Helsinkin yljopistoon lukujaan jatkelemmaan, ei tarvihe Turkuun kortteeriin männä. Uskaltaa se Anna kuitennii tulla, vaekka Helemi-raukka sae kyykiärmeen tuikkauksen kevväällä! Helemi on sellane Rantanplan, jotta onko mittää oppina. Oisko ies huomanna, mikä nappas, ku takakinttuun tapas.

  Eipä sitte juur muuta, ku Jussia vartoelemmaan. Velj-Hanski oletennii tuas on kokon kasanna, ilmatkii näöttää sen roihauttamista puoltavan. Hanelj’ se muuton oeva palonsytyttäjä, sillä on tohottaja, ja jos ei toemi, ni pensookii löytyy. Tuatusti pallaa!

Anteeks Helemi, et siä ihan tuollane oo!


maanantai 9. kesäkuuta 2014

VIIME AIKOINA TAPAHTUNUTTA L. AJATUKSIA JA HAJAUTUKSIA

  Oulussa paljastui traaginen tapahtuma, mutta oliko se niin tärkeä koko sensaatioita halajavalle kansalle, että iltapäivälehtien piti sitä ruotia, repiä ja raastaa sivu- ja päivätolkulla? Äsken näkyi vaihteeksi olevan IS:n sivuilla ykköslööppinä: ”Oulun vauvasurmista epäilty äiti paljasti isien nimiä!”. Nyt ei kun tutkiva journalismi penkomaan nimet esiin ja ne julkaisemaan. Saadaan valtaväestölle hekumaa, muutamille lisää surua ja murhetta. Kyllä lehdet tietävät mikä myy. Jos joskus tulee esiin positiivinen uutinen, täytyy sen olla vähintään sadan tuhannen ihmishengen sankarillinen pelastaminen, tai saasteettoman ja ilmaisen energian keksiminen, saadakseen edes osan Oulun sinänsä kammottavien lapsensurmien hallitsemasta palstatilasta. Immeisiin kun tuntuu raadollisuus vetoavan humaanisuutta kerkeämmin.
  Kokoomuksen saa uuden puheenjohtaja ensi launtaina Lahdessa. Samassa rytäkässä saamme, niin sinä, minä, kuin Hentun Liisakin uuden pääministerin. Mikä muuttuu? Valistunut arvaus: ei mikään!
  Vihreät päättivät, kysyttyään ensin Saanilan Stanilta neuvoa, pidättäytyä yhden puheenjohtajan taktiikassa. Ehkä hyvä niin; mitä useampi kokki, sen huonompi soppa.  Mikäli nyt poliittista soppaa huonommaksi voi saada.
  Uusinta uutta; Kultarannassa puitiin Suomen tulevaisuutta, tuloksena pahnoja ja akanoita. Lavrov ja Tuomioja tapasivat, nyt tiedottavat. Tuomiojalla on kyllä selkärankaa sanoa, mitä hän ja Suomi ajattelevat, mutta Lavrov vastaa Speden muinaista sketsiä mukaellen: ”Mitä sitten!?” Taas kysymys: mikä muuttuu? Valistunut arvaus: ei mikään!
  Teemu Selänne ei tule Jokereihin. Onneksi miehellä on sen verran kontanttia, ettei tarvitse lähteä pelleilemään Harkimon leikkikentälle.
  Elämää suurempaa ovat vain jalkapallo sekä haikumuikut uusien perunoiden ja kantarellikastikkeen kera. Nythän käy niin, että kisat alkavat ensimmäisten keltavahveroiden pullahtamista aiemmin, mutta kyllä soosi tehdään ennen välierävaihetta. Pottuja saa jo, ei kun sitten patistamaan Hanelia nuotalle. Viime päivinä on uutisoitu usean tähtipelaajan pois jäännistä, loukkaantumiset pääsyynä. Minulla on kuitenkin tuntuma, että nimetyistä/nimettävistä  960:stä pelaajasta seuloutuu taidokkaita suorituksia, jumalaisia syöttöjä, henkeäsalpaavia maaleja, epäinhimillisiä torjuntoja. Torstaina se alkaa, kaikki nauttimaan!
  PS. Olen nytkähtänyt mestaruus-uumoiluissani Argentiinan kannalle. Ken elää, se näkee.
  PPS. Taisin kehua Jortti Pehannekselle, että seuraava blogini olisi pidempi. Valittaen on todettava: "Tähän on tyytyminen", kuten sano Luukon Ane, kun kolmannen kerran peräkkäin nuotalla vesiperän vetivät.

Tämä Kangastalon Puutarhalta viime perjantakina ostetun amppelin, a' 12 € (nimi niin vaikee ja outo, vaikka samoja on ollu jo monena vuonna, etten saa päähäni) kuva tällättäköön päätökseksi 13.7. pelattavan loppuottelun Brasilia-Argentiina (2-3) kunniaksi.



  

tiistai 3. kesäkuuta 2014

TURHAT VALITTAJAT, PAREMMAKSIPANIJAT JA BESSERWISSERIT

  Kuinka usein tunnet itseäsi väärin kohdellun? Kuinka usein olet katkera osaksesi langenneesta ymmärtämättömyydestä? Kuinka usein olet kateellinen ystävälle, naapurille, tutulle, työtoverille, jos vaikka kenelle? Kuinka usein vaivut itsesäälin kuiluun, surkuttelun syöveriin, alakulon alhoon? Tunnen/olen tuntenut jokusia edellä luetellun kaltaisia lähimmäisiä, turhan valittajia, itsesääliin uppoutuvia, joille kaikki hyvä, mitä muille tapahtuu on punainenen vaate, joille muiden onnistuminen on ylipääsemätön harmin lähde, joille omat epäonnistumiset ovat muiden aiheuttamia. Luulisi olevan raskasta elää tuollaisten luulojen, tuollaisen katkeruuden vallassa. Katkeruutta toki on itse kukin joskus kokenut, kadetta kantanut. Mutta kun niiden antaa muodostua vallitseviksi, alkaa elämä muistuttaa helvettiä, otaksun. Tai voihan joku masokismiin suuntautunut nauttiakin tuon kaltaisesta itsekidutuksesta.
   Allekirjoittanut ei suinkaan lukeudu valoisimpiin vaikuttajiin, elämänmyöteisimpiin etenejiin. Joskus,( lue ”aika usein”), olen vihainen epäonnistumisistani, mokailuistani, väärinkäsityksistäni. Mutta olen vihainen vain itselleni. Kadehtinut en ole juuri ketään (ehkä joskus vähän), vaikka hyväosaisempia, varakkaampia, onnekkampia, kuten etevämpiäkin tienoot pullistelee. Pitää olla tyytyväinen siihen, mitä on annettu ja mihin kykenee. Kuten huomaatte, ei meikää liialla kunnianhimollakaan ole siunattu.
  Toinen merkille pantava ihmistyyppi on ”paremmaksipanijat”. Keskustelu heidän kanssaan on melko tuskallista. Kertoi heille mitä tahansa, he ovat vähintään saman kokeneet, tuplaten tehneet, monin verroin laajemmin nähneet tyyliin: ”Minulta leikattiin tuossa keväällä umpisuoli” johon  ”minultapa on leikattu kaksi!”. Näille urhoille, miksei myös lyyleillekin ei ole tekemätöntä paikkaa, kokematonta tapahtumaa. Itsetunto lienee tämän kaltaisilla tallaajilla pakkaspuolen lukemissa, kun pitää, valheen voimallakin, sitä pöngittää.
  Läheistä sukua, sielun veljiä ja sisaria ”paremmaksipanijoille” ovat” besserwisserit”. Mihin tahansa keskustelu rönsyileekin, löytyy näiltä asiasta lisää tietoa, usein korjattua sellaista. Ja perinpohjaisesti selvitettynä. Itsetunnon kohotusta tämäkin, näyttämisen halua, tietynlaista kehuskelua. Noh, miksipä piilottaa kynttiläänsä vakan alle? Mutta tyylillä, pliis!

  Nyt, kun olen lytännyt muutaman ihmistyypin maan rakoon, voin minä, täydellinen luojan luoma, heittäytyä lukemaan 1. osaa ”Varistyttö” Erik Axl Sundin (pseudonuumi hemmoista Jerker Erikson och Håkan Axlander Sundquist) Varistyttö-trilogiasta.


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

KANNATTAAKO MÖKKEILY?

  Tilastohirmu, statistiikan valtikaton valtias, vertaileva skeptikko Pertsa päätti vetää estradille hieman lukuja ja kokemuksiinsa nojautuvaa faktaa omasta mökkielämästään.
  Kesäasunnolla vietetty aika/vuosi jakautuu seuraavasti:
  -kevätkunnostukseen (piippujen suojat, vedet päälle, saunan pumpun asennus, suotuveneen vesille laitto, etc.) n. 4 h
  -nurmen leikkuu n.20 h
  -vesominen (rantapajukko, toista metriä vuodessa vartta puskeva haapa, kaiken puuston harvennus) n. 20 h
  -puun teko (kaato, pätkiminen, halkominen, liiteriin roudaus vuoden tai kahden kuluttua) n. 40 h
  -erilaiset pikkurempat ja fiksaukset, n. 20 h
  -kauppareissut pidempien oleskelujaksojen aikana, n. 12 h
  -haravointi, syksyisin ja keväisin, n. 6 h
  -talvikuntoon laitto (kevätkunnostuksen vastakohta), n.6 h
  -talvella vesiavannon teko, lumityöt, n. 3 h
  Yhteensä "pakollisia" hommeleita n. 131 h. Mikäli isompia kunnostustöitä, esim. ulkomaalausta, joutuu tekemään, se ei sisälly edellä lueteltuun listaan. Töihin kulutettu aika koskee vain minua, Hilpalla se on varmasti enemmän, kun ynnätään siivous, ruoan laitto (en tosin omia grillailujani ja savustuksiani mukaan listannut), sekä osallistuminen luettelemiini arpietarointeihin.
  Lähimenneisyydessä vuotuinen mökillä vietetty aika on ollut keskimäärin 90 vrk = 2208 h, joista nukkumiseen n. 580 h., eli tolpillaan tokkuroitia jää n. 1630 h. Tästä seuraa, että "vapaa-aikaa" mökillä olosta on 1630 h - 131 h = 1499 h, eli obilgatoorista touhuilua on 131/1499*100 = n. 9 %, siis lusmuilla voi 91 % valveillaoloajastaan. Noh, eihän se ole koko totuus, aina ja ikuisesti täällä puuhaa piisaa, aikaa jää silti auringon ottoon, lukemiseen, tv;n kuikuilemiseen, musiikin kuunteluun, you name it.
  Tulevaisuudessa Anttolassa vietetty aika tulee huomattavastikin lisääntymään. Sehän kasvattaa puun tekoon ja kauppareissuihin, ehkä myös lumitöihin, käytettyä aikaa. Lorvailun mahdollistava ajan määrä kuitenkin tulee enenemään. Summa summarum: Mökkeily kannattaa!