Kuinka usein tunnet itseäsi väärin kohdellun? Kuinka usein
olet katkera osaksesi langenneesta ymmärtämättömyydestä? Kuinka usein olet
kateellinen ystävälle, naapurille, tutulle, työtoverille, jos vaikka kenelle? Kuinka
usein vaivut itsesäälin kuiluun, surkuttelun syöveriin, alakulon alhoon? Tunnen/olen tuntenut jokusia edellä luetellun kaltaisia lähimmäisiä, turhan valittajia,
itsesääliin uppoutuvia, joille kaikki hyvä, mitä muille tapahtuu on punainenen
vaate, joille muiden onnistuminen on ylipääsemätön harmin lähde, joille omat
epäonnistumiset ovat muiden aiheuttamia. Luulisi olevan raskasta elää
tuollaisten luulojen, tuollaisen katkeruuden vallassa. Katkeruutta toki on itse
kukin joskus kokenut, kadetta kantanut. Mutta kun niiden antaa muodostua
vallitseviksi, alkaa elämä muistuttaa helvettiä, otaksun. Tai voihan joku masokismiin
suuntautunut nauttiakin tuon kaltaisesta itsekidutuksesta.
Allekirjoittanut ei suinkaan lukeudu
valoisimpiin vaikuttajiin, elämänmyöteisimpiin etenejiin. Joskus,( lue ”aika
usein”), olen vihainen epäonnistumisistani, mokailuistani, väärinkäsityksistäni.
Mutta olen vihainen vain itselleni. Kadehtinut en ole juuri ketään (ehkä joskus vähän), vaikka
hyväosaisempia, varakkaampia, onnekkampia, kuten etevämpiäkin tienoot pullistelee. Pitää
olla tyytyväinen siihen, mitä on annettu ja mihin kykenee. Kuten huomaatte, ei
meikää liialla kunnianhimollakaan ole siunattu.
Toinen merkille
pantava ihmistyyppi on ”paremmaksipanijat”. Keskustelu heidän kanssaan on melko
tuskallista. Kertoi heille mitä tahansa, he ovat vähintään saman kokeneet,
tuplaten tehneet, monin verroin laajemmin nähneet tyyliin: ”Minulta leikattiin
tuossa keväällä umpisuoli” johon ”minultapa
on leikattu kaksi!”. Näille urhoille, miksei myös lyyleillekin ei ole
tekemätöntä paikkaa, kokematonta tapahtumaa. Itsetunto lienee tämän kaltaisilla
tallaajilla pakkaspuolen lukemissa, kun pitää, valheen voimallakin, sitä
pöngittää.
Läheistä sukua,
sielun veljiä ja sisaria ”paremmaksipanijoille” ovat” besserwisserit”. Mihin
tahansa keskustelu rönsyileekin, löytyy näiltä asiasta lisää tietoa, usein
korjattua sellaista. Ja perinpohjaisesti selvitettynä. Itsetunnon kohotusta
tämäkin, näyttämisen halua, tietynlaista kehuskelua. Noh, miksipä piilottaa
kynttiläänsä vakan alle? Mutta tyylillä, pliis!
Nyt, kun olen
lytännyt muutaman ihmistyypin maan rakoon, voin minä, täydellinen luojan
luoma, heittäytyä lukemaan 1. osaa ”Varistyttö” Erik Axl Sundin (pseudonuumi
hemmoista Jerker Erikson och Håkan Axlander Sundquist) Varistyttö-trilogiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti