keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

SÄÄTÄ SÄÄTÄMÄTTÄ

  Koska ihmisen kyky vaikuttaa säätilaan, siis lyhyellä aikavälillä, on rajallinen, on tyydyttävä siihen, mitä annetaan. Ken ei Jussina palella halua, pysyköön sisällä, ottakoon äkkilähdön, tai pukeutukoon asianmukaisesti. Minä kuulun tietysti jälkimmäisenä mainittuun joukkoon. Joka tapauksessa eilisen +2:n  ja +8:n välillä keikkunut, tämän aamun nollalämpötilan kautta vauhtia ottanut ilmanala on ilmeisesti menossa junannuksen huikeisiin + 15 asteen päivälämpötiloihin. Sateita ei kuitenkaan lupeissa, illaksi nuttua niskaa, ja kyllä kokko lämmittää!
  Huomenna siis startti n. klo. 17 ruuhkaiselle väylälle. Aikaa saattaa tuhrautua tuplasti normaaliin, sillä eiväthän autoilijanperkeleet ole oppineet ohituskaistakäyttäytymistä. Kun autoja on baanalla riittävästi, moottoritiellä tapahtuu poikkeuksetta, että ohituskaista liikkuu oikeaa kaistaa hitaammin. Sehän johtuu siitä, että ohituskaistalle änkeydytään olemattomiin väleihin aiheuttaen arvaamattomia heijastusvaikutuksia, ja siitä, kun joku lippahattupäinen eläkegubbe (minäkin paras sanomaan!) ohittaa kahdeksaakymppiä ajavaa rekkaa hitaasti, mutta erittäin varmasti, yhdeksänkympin nopeudella. Onhan kaikilla toki oikeus hitaampi ajoneuvo ohittaa, mutta voisi sitä kai painaa oikeanpuoleista läpykkää karvan alemmaksi. Moottoriliikennetiellä taas kiireiset herrasmiehet syöksyvät ohituskaistaosuudella vasemmalle kaistalle oluen ja konjakin maku sekä grillin tuoksut mielessään, seurauksella, että kun kaista loppuu, on varsinaiselle ajoradalle  tunkemassa bemaria, mersua, audia, volvoa, seassa joku riisikippokin. Se aiheuttaa autojonon matelemista, jopa pysähtelyjä. Sitä paitsi sellainen toiminta on uudistetulla osuudella, mihin on rakennettu aita vastakkaisten ajoratojen välille ja ohituskaista oikeasti loppuu aitaan, erittäin vaarallista! Eipä selviä huimailija törkeällä keltaisen viivoituksen rikkomisella, vaan litistyy aidan ja ajonevojonon väliin. Rauha hänen muistolleen, toivottavasti ei omaa kaistaansa ajaneille sattunut pahemmin. Summa summarum: Onko  järkee lähteä paahtamaan ohi jonon, mikä ulottuu vähintään Lusista Mikkeliin? Jos kaikki köröttelisivät rauhassa peräkkäin, saattaisi taival taittua 70-80 km:n keskinopeudella, ja grillin saisi sytyttää, kossun korkata, tuntia-paria aiemmin.
  Tulipahan vuodateltua! Toivottavasti kuitenkin perille päästään onnekkaasti, menköön vaikka iltaan, eiköhän sitä kuitenkin Uruguay-Englanti-matsia (22:00) ehdi katsomaan. Ja jos ei, niin ei sitten.
  Kylmällä juhannussäällä on eittämättä myönteisiakin vaikutuksia. Sepalus auki hukkuneiden määrä on viileän ilman osuessa osoittautunut vähäisemmäksi kuin hellejussina. Toisaalta kuoliaaksi paleltuneiden joukko voi kasvaa. Myös urheasti Avokkaaseen saapuvan Helmin vaara saada kyynpurema pienenee, jos snaket hytisevät piiloissaan.

  Niin tai näin, juhannusta vietetään, lippukin lahouttaan ja maalittomuuttaan häpeilevään salkoon nostetaan, saahan se siellä vähän normaalia kauemmin liehua. Ja kokolle mennään, itikoille itseämme syötetään, kylmää kiroillaan, jälkihiilloksella makkaroita paistetaan, jalkapallo unohdetaan; eläköön Suomen suvi!

Syttyy se, jos löpöllä...


...niin tohottajalla kuiteskii, tuumas Haneli!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti