VISIONÄÄRI

Visionäärit ovat käsittääkseni idealisteja, joilla on kyky nähdä tulevaisuuteen. Monet visionäärit ovat/ovat olleet huumeiden käyttäjiä, ainakin jossain elämänsä vaiheessa, aina Sigmund Freudista Steve Jobsiin asti (Sherlock Holmesia unohtamatta). Itse en ole huumeisiin sotkeutunut, enkä tietenkään ole visionääri, mutta yritän kuitenkin kurkistaa tulevaan, pitkälti nojautuen jo tehtyihin, tai tekeillä oleviin innovaatioihin.
Huomispäivän autoilu tulee olemaan kuskivapaata; auto ajaa itse annettujen koordinaattien mukaan. Volvo on jo kehittänyt systeemejä, missä auto parkkeeraa omatoimisesti, tai tulee kutsusta esim. parkkialueen portille. Samaten se varottaa esteestä, ihmisestä, eläimestä, välimatkasta, jne.
Kuluvan vuosisadan puolivälissä, jos emme ole vielä paskantaneet päällemme, hoitavat robotit kaikki likaiset ja epämiellyttävät työt sekä kotityöt, ainakin niillä, keillä on siihen varaa. Myöhemmässä tulevaisuudessa ihmisen kaltaiset robotit tekevä käytännössä kaiken ruumiillisen ja rutiineihin perustuvan työn. Ihmiselle jää vain henkinen puoli, yhä uusien ideoiden hakeminen ja toteutus.
Avaruusmatkailusta tulee yhä kukoistavampaa liiketoimintaa; rahakkaita kuljetetaan hieman hipaisemaan ilmakehän ulkopuolista maailmaa, kokemaan painottomuuden tunne. Mutta oikea avaruudenvalloitus etenee hitaasti. Avaruusasemia rakennetaa, Mars valloitetaan, Maan kaltaisia planeetoja löydetää kiihtyvällä tahdilla. Mm. jo nyt arvellaan, että 12 valovuoden etäisyydellä sijaisevan Tau Cetin aurinkokunnan tunnetusta viidestä planeetasta yhdellä saattaisi olla kaltaistamme elämää. 12 valovuotta on niin lyhyt pyrähdys jo linnuradankin mittakaavassa, että olisi tietysti ihme, jos niin läheltä elämää löytyisi. Ei ainakaa tasollamme olevaa; viestit olisivat kulkeutuneet, puoli ja toisin. Mutta ehkäpä joskus kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla olemme riitävän edistyneitä Tau Cetiin matkaamaan, sittenhän asia selviää. Muuten, linnuradassa arvellaan olevan muutama miljardi planeettakuntaa, muita galakseja ollee saman verran, joten, itseäni toistaen: mikä on todennäköisyys sille, että olemme yksin. Mutta muistakaa Fermin paradoksi.
Tulevaisuudessa kulinaristiset nautinnot jäävänevät myös harvojen ulottuviin. Rahvas syö geenimanipoloitua ruokaa ja levävalmisteita, sekä yhä enenevässä määrin hyönteisiä, matoja, koppakuoriaisia, sun muita ötököitä. Jo nyt arviolta 2 miljardia ihmistä syö hyönteisiä, ja luku tulee vuoren varmasti nousemaan nopeasti. Ja mikä ettei, hyönteiset ja mönkijät ovat terveellistä, proteiinipitoista evästä.
Älypuhelimet ja tietokoneet saavuttavat käytännössä lähes jokaisen. Sosiaalinen media tulee olemaan aina vain vaikuttavampi tekijä joka päiväisessä elämässä. Kun robotiikka kehittyy, varsinaiset työpaikat pikku hiljaa häviävät. Se osa ihmiskunnasta, joka yhä työskentelee, tekee sen kotoa, tai mökiltä, tai veneeltä, tai Karibian mereltä, käsin.
Pallollamme tulee ennen pitkää olemaan muutama yhteenliittymä, valtiota ei juuri ollenkaan. Todennäköisiä ovat laajentunut EU, Pohjois-Amerikka, Lähi-Itä, Kauko-Itä, Kiina, Neuvostoliitto, Oseania, ja pari ryhmittymää Afrikassa sekä Etelä-Amerikassa.
Rikollisuus tulee suurelta osin olemaan prostituutioon (kuten aina on ollut), elitarvikkeiden ja alkoholin salakauppaan ja virtuaalimaailmaan liittyvää.
No joo, uskokoon, ken tahtoo. Mutta minä ainakin uskon, että tulevaisuus ei ole deterministinen, vaan avoin ihmisten tekemille oivalluksille.

Ei ole kaikki, miltä näyttää...

INHIMILLINEN TEKIJÄ

Tässä maailmoista parhaassa ei riitä, etää ihmiskunta tappaa toisiaan sodissa, pommi-iskuissa ja muissa terroriteoissa, kuten myös alamaailman yhteenotoissa ja toimissa. Mukana on myös inhimillinen tekijä. Viime aikoina hyvinä esimerkkeinä Kanadan junaturma, San Franciscon lento-onnettumuus ja Laukaan/Vihtavuoren tapahtumat. Kanadassa on kuollut tai kateissa yli 60, San Franciscossa kuoli "onneksi" vain 2, huonommalla tuurilla 180. Laukaassa ei tullut uhreja, mutta jos...?
Edellä mainitut tapaukset olivat ihmis(t)en aiheuttamia. Vastaavia tapahtuu pallollamme päivittäin, milloin "läheltä piti", milloin suuronnettomuuksina. Miten sitten välttää moiset? Helppo sanoa, että huolellisuus, koulutus, valintaseula, etc. Mutta niin kauan kun ihminen on vaikuttajana, ei erehtymisen vaaraa voi ehkäistä.
Sitten vielä Kauko-Idässä varsin yleiset laiva/lauttaonnettomuudet vievät satoja ihmishenkiä kerrallaan. Samoin vaikkapa Välimerellä Afrikasta Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia kuljettavien ylilastattujen alusten uppoamiset tuottavat runsaasti uhreja.
Nämä kaikki ovat luonnollisesti pieniä lukuja nälänhätään, veden puutteeseen ja tauteihin menehtyneiden määrään verrattuna.
Kyllä meitä karsitaan kovalla kädellä, onkohan se luonnon keino säädellä liikakansoittumista? Jos on, ei tämä kaikki riitä; väestön määrä vain kasvaa. Ehkä meillä on edessämme todellisia suurkatastrofeja, olkoot ne ihmisen tai luonnon aiheuttamia. Jotakin varmasti täytyy tulevien vuosikymmenten kuluessa tapahtua, sillä kakun jakaminen tasapuolisesti ei kuulu ihmiskunnan hyveiden kärkeen, ei edes top ten'iin.

Kaikesta huolimatta: näyttäkööt aamunne tältä ja...

... iltanne tältä.

VANHUUS TULEE

Meikämies on selkeästi tulossa vanhaks. Aiemmin en juurikaan katsonut televisiosta kuin urheilua ja uutisia. Nykyään en katso urheilua, lukuunottamatta jääkiekon ja jalkapallon arvokisoja. Mutta minustahan on vastapainoksi tullut innokas sarjojen ja elokuvien seuraaja. Ehkä Elisa Viihteen hankkimisella on ollut osuutensa, iltauninen kun olen. Niin tai näin, katson ainakin Rikosta, Lutheria, Solsidania, Dagia, Kohdetta, Taivaan tulia, Syyttömänä tuomittua ja sunnuntaina alkanutta Siltaa. Borgiat, Vallan linnake ja Da Vinci's Demons, samaten Pahan jäljillä, ovat tällä erää tauolla, uudet tuotantokaudet alkavat jossain vaiheessa. Oivallisen tanskalaisen Naapureita ja salaisuuksia kaikki 10 jaksoa katsoin Yle Areenalta jo ennakkoon, samaten vain Areenalla esitetyn hauskan espanjalaisen Pylly paljaana 13 osaa. Elokuvia tulee tallennettua sen verran, ettei katsoa ehdi, lähinnä klassikoita ja scifiä.
Mikä muuttuneessa käytännössä huolestuttaa, on, että lukeminen on jäänyt vähemälle; eihän aikaa joka paikkaan voi repäistä. Mietin kauhulla tulevaisuuden visiota: istun 20 tuntia vuorokaudessa töllön tai tietokoneen ääressä, kun ei enää unikaan maita ja ainoa mitä luen on Lidlin tarjouslehti. No siihen on tyytyminen, jos niin käy. Tai ei vainenkaa, muutama kirja on taas odottamassa kirjaston varausjonossa. En oikeasti lukemista voi jättää, ennen kuin kaali on siinä kunnossa, ettei muista sivun käännettyään, mistä edellisellä kerrottiin. Toivottavasti se aika on hamassa tulevaisuudessa.
Muuten, minulla on tallennettuna 24 elokuvaa, parit musiikkiohjelmat ja 68 jaksoa eri sarjoja (koska olen joitain juttuja, esim. Vallan linnake ja Borgiat säästänyt tarkoituksella). Elokuvista on varmaan kymmenkunta vielä katsomatta. Mutta mitä halusin sanoa: tallessa on noin 120 h ohjelmaa, ja 2750 h:n tallennustilasta on käytetty n. 3 %. Eli vielä pari länkkäriäkin mahtuis.
Menneenä lauantaina oli Hanelin kumppanin Tainan viiskymppiset. Paikalla oli vain Harmoisen ja Lehkosen sukua. Harmoiset olivat lukumäärässä niskan päällä, mutta kyllä Lehkoset yrittivät nautitun juoman määrässä tilannetta tasoittaa; mehän päästiin Hilpan kanssa lähtemään jo aamu kuudelta. Ruoka vaan oli vaatimatonta: itse savustettua lohta, silliä, uusia pottuja, pari kolme versiota Hauhalan Hanhitilan pateeta, tietysti salaattia, myös sieni-sellaista, pääruokana kolmen laaista paistia; hirveä, pollea, ja nautaa, kanttarellikastiketta, maalaisleipää, jälkiruoaksi sorbettia, kahvia ja konjamiinia. Nämä äkkiä muisteltuna, jotakin jäi varmasti mainitsematta. Haneli kävi vielä illalla nuottamiehiltä muikkuja, joten yön huikopalaksi paistettuja muikkuja. Että kiitos kuitenkin, vaikka ei ollutkaan konjakissa haudutettua riekkoa.

Haneli perhe...

...ja uusi ajokoiranpentu Pimu

PIN-KOODI BLUES

Mikäli haluaa olla ajassa, eikä päivätansseissa, on elämä yhtä pin-koodibluesia, salasanasoulia ja ties mitä tunnuslukutwistiä. Minulla on 2 puhelinliittymää, nettitikku ja pari korttia, mitkä vaativat pin-koodin. Tietokone, sähköposti, windowsin, googlen, microsoftin ja lumian toiminnot vaativat salasanoilla suojattuja ohjelmia. Sitten on vielä joitain muita tunnistuksen vaativia sovelluksia. Olen vakuuttunut, että suurella osalla ihmisistä, ainakin "kehittyneissä" maissa, on enemmän muistettavaa tuolla saralla. Valittamaanhan olen jäävi; valinta on tietysti ollut omani. Ilman puhelimia, tietokoneita ja pankki/luottokorttejakin tulee toimeen. Mutta asettaa sellainen elämäntapa omat haasteensa. Kohdallani olen luonut järjestelmän, minkä avulla olen pysynyt "kartalla". Mutta se ottaa joskus pattiin, että vaikka nykyhenkilö on kyllästetty salasanoilla, virusturvilla ja vaikka millä, niin isoveli aina vaan valvoo, pienemmistä puhumattakaan. Eipä minulla juuri salattavaa tosin ole, lukuunottamatta kuivahkoa pankkitiliä ja luottokortin numeroa. Mutta on olemassa asioita, joiden kuuluisi olla yksityisiä. Kyllähän kirjeitä ja päiväkirjoja on kautta aikain salaa urkittu, sinettejä murrettu, kuoria auki höyrytetty, lukkoja tiirikoitu, suunitelmia varastettu tai kopioitu. Nykyään sen kaltainen touhu on mukavampaa; ei tarvitse tuolista liikahtaa. Eikä pankkinkaan tarvitse mennä viemärin kautta, tai katkaistun haulikon kera. Vanhaa sanontaa mukaellen: "Tempora mutantur, aberratio ictus mutamur in illis".
Ps. Huominen saattaa olla kohdallani merkityksellinen päivä, enkä tarkoita sillä USA:n kansallispäivää. Mutta siitä lisää tuonnepana.

Tupakka

LOPUN ALKUA

Täällä Anttolassa ollaan nyt oltu neljä viikkoa poislukien kahden päivän kotireissu. Kylläpä ilmat ovat olleet taas suotuisia; aluksi hellettä, sitten muutaman päivän kylmempi sadejakso, sen jälkeen taas hellettä. Eilen illalla kulki ukkosrintama yli, möyrysi pari tuntia, iski muutaman kerran kohdilla, ja mikä parasta, vettä tuli runsaasti. Kyllähän luonto (lue sienet ja marjat) tykkää! Kanttarellejä tosiaan jo parit soossit syöty, metsämansikoista nautittu, mustikat kypsyvät viikossa parissa.
Huomenna on paluu edessä, perjantaina takaisin; nurmenleikkuuta, Tainan synttäreitä, sienikartoitusta, ehkä verkot veteen. Sitä seuraavana viikonloppuna taas suuntana Avokas; naapurin Heikki tulee ex-kumppaninsa Päivin kanssa tutkailemaan pihahommia. Päivi tekee (ja totetuttaa) puutarhasuunnitelmia, Heikillä on kaivinkone. Tarkoitus on, että joko syksyllä, tai heti jäitten lädettyä keväällä, Heikki tuo koneen lautalla saareen. Kaivetaan villiintynyt ja osittain kuollut "ruusutarha" ylös ja laitetaan rinne nurmikolle. Alapuoli saa jäädä kedoksi (sinne on jo kylvetty ketokukkien siemeniä). Yläpuoli tosiaan nurmelle, joitain istutuksia ja kukkapenkkejä sekaan. Ruusuviidakon alta paljastuu mm. kaksi isohkoa kiveä, tai peruskallion nyppylää. Niiden ympärille saa varmaan jotain järkevää laitettua, Sen vuoksi Päivi on tänne pyydetty. Hän kertoo, mitä kannattaa istuttaa. Minulla on vain kaksi vaatimusta: helppohoitoisuus, ja täkeimpänä, ettei kasvi ryöstäydy, leviä, rönsyile, karkaa käsistä! Olen nimittäin taistellut tarpeekseni mm. ruusujen, lupiinien ja jättipalsamin kanssa. Onneksi kukaan vähämielinen ei ole tänne kaukasian jättiputkea roudannut!
Puutarhakatselmuksen jälkeisenä viikonloppuna onkin edessä Pori Jazz ja Eric Burdon & Animals.
Että sellaisilla mielillä lähtöön valmistaudutaan. Tänään on luvassa vielä lämmitä ja melko sateetonta, huomenna, kun pitää yli ajaa, ennusteena runsasta sadetta.

Villiintynyt ruusutarha

Heikin kanat (kuten kukotkin) syövät terveellisesti

HYVÄÄ PÄIVÄÄ KAIKKI ULKOMAALAISET

Sivuillani on nyt käynyt, vaikka niille on ole aikoihin kirjoittanutkaan,ainakin seuravat maat: USA 289 kertaa, Venäjä 218, Saksa 82, Alankomaat 47, Kroatia 21, Itävalta 20, Britannia 15, Kolumbia 12, Ranska 10. Ja viime viikon aikana Serbia, Espanja, Kanada, Israel ja Japani ovat kunniottaneet vaatimattomia sepustuksiani poikkeamalla niillä.  Siis eihän meitä kukaan vakoile. No, nämähän ovat kaikille avoimia sivuja (siis "blogger", ei toki "lärvikirja"). Mutta jos joku muu, jonka tunnen, on "bloggerissa", onko samaa havaintoa? En millään jaksa uskoa, että "suurvalloissa" oltaisiin kiinnostuneita kuntoilun hinnasta tai Anttolan sienisadosta. Jos on joskus piikikäs, kai se okaisuus on lähinnä omia asioita? Tietty, on tullut arvosteltua "Vapaan Maailman Johtajaa", tällä tarkoitan  lähinnä valtiota, en sen nykyistä johtajaa, vaikka ei kai hänkään juuri mitään asioille voi. Mutten mielestäni mauttomasti, saatikka vaarallisesti. Kuitenkin vaara on ilmassa! Jos jenkit vakoilevat yksityisten ihmisten sähköistä käyttäytymistä, eihän se siihen maahan rajoitu! Kannattaa varoa, mitä kertoo, vai mitä Kusipäiset Big Brotherit? Eikö se rehellinen Snowden lopulta päässy pakoon? Jos ja kun, tän joku helevetin ulokomualainen kiäntää, nii yrittäkee olla immeisiks! Jos haluvatten tulla opiskelemmaan savonkieltä, mänkee vaekka Kuopijjoon.

aJaSTa

En ole saanut kirjoiteltua aikoihin. Eli siitäpä assosiatio aikaan. Mitä aika on? Einsteinin aikaa? Aikaa itselleen? Aikaa toisille? Aikaa ajatella sitä, tai vaikka tätä, tai ihan muuten vaan (laulo Mårtenssonin Lasse, kauan ennen Myrskyluodon Maijaa). Aika on käsittämättömän käsitteellinen suure. Ilman aikaa meitä ei ois, ajan kanssa me haihdutaan pois. Nythän lähti runolliseksi. Aikaa ei voi käsittää, ei hahmottaa. Se, kuinka aika kulkee, on liian vaikeaa ymmärtää. Jos aika alkoi soljua big bangistä eteenpäin, kai se voi valua takaisinkin? Meidän mittakaavallahan aika on täysin turha määre; vai onko maailmankaikkeuden kannalta jotain merkitystä, koska tulet töihin? Kun ihmiskunta on elänyt vain sen murto-osan tämän pallon olemassaolon ajasta, miksi meillä on oikeus määrätä pelisäännöistä? Ihmisen ikä on, millä tahansa mittakaavalla mitattuna, niin olematon, ettei sen takia viitsi edes spekuloida. Aika aikaa kutakin, tempora mutantur, nos et mutamur in illis, oi aikoja, oi tapoja, an nescis me fili, quontilla prudencia mundus regadur? Tuo ei varmaan lähteny ihan oikeessa formussa, ajatus lienee mennyt perille?
Miksi ajatella aikaa? No siksi tietenkin, että minulla on nyt aikaa ajatella aikaa. Olishan se melkomoinen juttu, jos se, kenellä on aikaa, ei kuluttais aikaansa ajattelamalla aikaa!

Ps. Tautologia oli harkittua