PIN-KOODI BLUES

Mikäli haluaa olla ajassa, eikä päivätansseissa, on elämä yhtä pin-koodibluesia, salasanasoulia ja ties mitä tunnuslukutwistiä. Minulla on 2 puhelinliittymää, nettitikku ja pari korttia, mitkä vaativat pin-koodin. Tietokone, sähköposti, windowsin, googlen, microsoftin ja lumian toiminnot vaativat salasanoilla suojattuja ohjelmia. Sitten on vielä joitain muita tunnistuksen vaativia sovelluksia. Olen vakuuttunut, että suurella osalla ihmisistä, ainakin "kehittyneissä" maissa, on enemmän muistettavaa tuolla saralla. Valittamaanhan olen jäävi; valinta on tietysti ollut omani. Ilman puhelimia, tietokoneita ja pankki/luottokorttejakin tulee toimeen. Mutta asettaa sellainen elämäntapa omat haasteensa. Kohdallani olen luonut järjestelmän, minkä avulla olen pysynyt "kartalla". Mutta se ottaa joskus pattiin, että vaikka nykyhenkilö on kyllästetty salasanoilla, virusturvilla ja vaikka millä, niin isoveli aina vaan valvoo, pienemmistä puhumattakaan. Eipä minulla juuri salattavaa tosin ole, lukuunottamatta kuivahkoa pankkitiliä ja luottokortin numeroa. Mutta on olemassa asioita, joiden kuuluisi olla yksityisiä. Kyllähän kirjeitä ja päiväkirjoja on kautta aikain salaa urkittu, sinettejä murrettu, kuoria auki höyrytetty, lukkoja tiirikoitu, suunitelmia varastettu tai kopioitu. Nykyään sen kaltainen touhu on mukavampaa; ei tarvitse tuolista liikahtaa. Eikä pankkinkaan tarvitse mennä viemärin kautta, tai katkaistun haulikon kera. Vanhaa sanontaa mukaellen: "Tempora mutantur, aberratio ictus mutamur in illis".
Ps. Huominen saattaa olla kohdallani merkityksellinen päivä, enkä tarkoita sillä USA:n kansallispäivää. Mutta siitä lisää tuonnepana.

Tupakka