aJaSTa

En ole saanut kirjoiteltua aikoihin. Eli siitäpä assosiatio aikaan. Mitä aika on? Einsteinin aikaa? Aikaa itselleen? Aikaa toisille? Aikaa ajatella sitä, tai vaikka tätä, tai ihan muuten vaan (laulo Mårtenssonin Lasse, kauan ennen Myrskyluodon Maijaa). Aika on käsittämättömän käsitteellinen suure. Ilman aikaa meitä ei ois, ajan kanssa me haihdutaan pois. Nythän lähti runolliseksi. Aikaa ei voi käsittää, ei hahmottaa. Se, kuinka aika kulkee, on liian vaikeaa ymmärtää. Jos aika alkoi soljua big bangistä eteenpäin, kai se voi valua takaisinkin? Meidän mittakaavallahan aika on täysin turha määre; vai onko maailmankaikkeuden kannalta jotain merkitystä, koska tulet töihin? Kun ihmiskunta on elänyt vain sen murto-osan tämän pallon olemassaolon ajasta, miksi meillä on oikeus määrätä pelisäännöistä? Ihmisen ikä on, millä tahansa mittakaavalla mitattuna, niin olematon, ettei sen takia viitsi edes spekuloida. Aika aikaa kutakin, tempora mutantur, nos et mutamur in illis, oi aikoja, oi tapoja, an nescis me fili, quontilla prudencia mundus regadur? Tuo ei varmaan lähteny ihan oikeessa formussa, ajatus lienee mennyt perille?
Miksi ajatella aikaa? No siksi tietenkin, että minulla on nyt aikaa ajatella aikaa. Olishan se melkomoinen juttu, jos se, kenellä on aikaa, ei kuluttais aikaansa ajattelamalla aikaa!

Ps. Tautologia oli harkittua